Olemme päättäneet mieheni kanssa yrittää lasta. Olen innoissani, sillä olen aina halunnut lapsia, ja vihdoinkin aika tuntuu oikealta; raha- ja työasiat on kunnossa, uudessa asunnossa on tilaa jne. Yksi asia varjostaa päätöstä: En haluaisi _olla_ raskaana, vaikka lapsen haluankin. Kuulostaako ollenkaan järkevältä…? Aina hehkutetaan ihanaa raskausmahaa ja raskaana olon autuutta. Minä en usko tuollaiseen. Raskaana olevat eivät minusta ole koskaan näyttäneet mitenkään hehkuvilta, pikemminkin vaikuttaa tukalalta sellainen iso maha!
Vielä enemmän vihaan ajatusta siitä, mikä hössötys kasvavan mahan ympärillä tulisi olemaan. Anoppi olisi varmaan aivan hurjana, haluaisi silitellä masua koko ajan ja muutenkin hössöttää. Samaa kohtelua saisin varmasti muiltakin sukulaisilta, kavereilta ja ehkä myös tuntemattomilta… En halua tätä. Ei sillä että raskaudessa olisi mitään noloa, mutta EN HALUA että minuun kosketaan, enkä halua että asiasta tehdään niin iso numero. En halua että asiasta puhutaan, enkä halua huomiota osakseni. Tuntuu, että haluaisin olla vain kotona viimeiset raskauskuukaudet, jos nyt raskaaksi edes tulen.
Synnytystä pelkäänkin sitten enemmän kuin kuolemaa, mutta se on kai toinen tarina ja selvitettävissä lääkärin kanssa. Toivottavasti.
Pystyykö kukaan raskaana oleva/ollut samaistumaan siihen mitä tunnen? En ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan ääneen tällaisista näkökulmista, raskaus on aina vaan ”niin ihanaa ja autuaallista”…
Lapsihaaveet, mutta raskauden pelko
12
198
Vastaukset
- Raskaana oleva
Tosiaan harvemmin kukaan sanoo kuinka kamalaa on olla raskaana. Aina kuulee vain ne hyvät tarinat kunnes olet raskaana niin sitten alkaa paljastumaan totuus. XD On oksettavaa oloa ja oksentaan. On närästystä. On tukalaa oloa. Missään asennossa ei ole hyvä olla. Kaikki paikat särkee ja mihinkään et pääse. Hyvä jos sängystä ylös pääset. Siinä mun raskaus aika tarkkaan kuvattuna. Itse en oo kyllä nauttinut päivääkään raskaana olosta. Joko on huono päivä tai sitten on pirun huono päivä. Hyvää päivää ei ole enää. En kuulu niihin ihmisiin kenestä on kivaa oksentaa pönttöön ja tuntea kipua joka ikisessä paikassa ja olla toisten armoilla ja passattavana kun itse ei pysty mitään tekemään. Mutta onneksi raskaus aika on suhteellisen lyhyt. Aika menee kyllä nopeaan kun ei kelloon tuijota. Ite aina pitänyt sellaisia merkki paaluja että nyt tähdätään tuohon viikkoon tai tuohon neuvola käyntiin niin aika menee kohtuullisen nopeaan. Nyt ite rviikolla 31. Enää ei ole kun muutama viikko odotettavana ja sitten saa pikku riikkisen ihmisen alun käsiin.
Synnytystä itse kans pelkäsin ihan älyttömästi mutta luonto on kyllä näitten kipujen ja tukalan olon kanssa pitänyt huolen siitä että odotan jo että pääsen synnyttämään ja saan oman kropan takaisin. Ja jos pelko ei mene niin sitten pääsee juttelemaan pelko polille olostaan ja siinä kyllä autetaan. Ja viimeinen keino kait on sektio vaikka nukutuksessa jos oikein hirvittää. Siinä ei ainakaan mitään tunne eikä näe eikä kuule. Tosin itse toivon että saan normaalin synnytyksen kipuineen koska siitä toipuu vaan todella paljon nopeampaan.
Eli asiat tuppaa järjestymään. Muuta kuin onnea yritykselle kyllä se pikku ihminen kaiken sen ärsytyksen ja pelon ja inhottavan olon arvoinen on. Ja voihan olla että kuulut niihin onnekkaisiin kenellä menee raskaus hyvin ja ei ole mitään kipuja ja tukalaa oloa. Ja p.s. mahan tökkijät ja kyttääjät on pieni murhe, ne saa hätistettyä aina pois kun vaan mulkasee riittävän pahasti ja totee kylmästi heidän kommentteihin niin se loppuu aika nopeaan. - ..............
Sitähän ei voi tietää miten raskaus tulee menemään. Mulla oli alussa kauhea pahoinvointi pari kuukautta mutta kun se loppui niin on voinut nauttia raskaudesta. Ihmeempiä vaivoja ei ole ollut. Toki väsymystä, närästystä yms. perus raskausvaivaa mutta ei suurempaa.
Alussa ajattelin että en halua olla raskaana, vauva voisi vaan tulla pikalähetyksellä kotiin, mutta nyt olen sitä mieltä että kyllä tämä kuitenkin on kokemisen arvoinen juttu! Ja mulla tänään laskettu aika :)- jejjejjej
muistan kun ekaa lasta odottaessa mietin, että miten hitossa kukaan täysjärkinen ihminen haluaa olla raskaana useamman kuin yhden kerran kun olo on ihan p*rseestä miltei jatkuvasti.. Nyt olen raskaana toista kertaa ja olen tullut siihen tulokseen, että aika kultaa muistot ja ihmiskunta olisi pienen puoleinen jos kaiken muistaisi kuin eilisen päivän...
Olo alkoi olla suht siedettävää ja välillä ihan kivaakin sieltä rv 18 alkaen, vaikka nestettä nertyi ja painoa tuli. Ei minua kukaan tullut taputtelemaan. Ainoastaan yksi läheinen työkaveri kysyi saako koskettaa mahaa kun pikkuinen monotti oikein kunnolla ja toinen oli minun serkku. Ei niitä mahan hipeltäjiä ole joka nurkan takana, joten sitä murehdit turhaan ap. :)
vaikka olo oli kuin jokivalaalla, niin kyllä minä tunsin oloni hemmetin ylpeäksi ja erityiseksi ison mahani kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta ja 28-vuotiaaksi kerkesin olla sitä mieltä etten halua koskaan lasta saatikka lapsia.
ja synnytys... Kyllä sitä jo loppu vaiheessa odottaa, että pääsisi hommiin. Minulla oli kauheat synnytyspelot ennen raskautumista, mutta kyllä ne ehtivät vähentyä 9 kk:n aikana.. Julkkis naiset sanovat, että synnytys oli heille voimaannuttava kokemus.. Ja kissan viikset se mitään voimaannuta.. Eihän se kivaa ole ja sattuu paljon, mutta kyllä siitä selviää!! Ja ne kivut ihan oikeasti päättyvät heti kun vauva on sylissä. Itsellä 48 tunnin synnytys, joten pitkän kaavan mukaan tuli mentyä.. Ainut mitä toivon on se, että tämä toka kestäisi vaikka 2/3 vähemmän. Minulle jäi tosi positiiviset fiilikset synnytyksestä, vaikka kesti hemmetin pitkään, repesin vähän ja menetin litran verta.. Se oli pientä verrattuna siihen mikä siinä on lopputuloksena.
Niin ja nyt jälkikäteen verraten, niin kyllä raskausaika on helppoa kun vertaa vauvan ekaan yhdeksään kuukauteen.. Sen jälkeen vauvan kanssa alkaa olla ihan kivaa olla kotona kun vuorovaikutusta alkaa olla enemmän vauvankin puolelta. Minulle vauva-aika on välttämätön pakko lapsen kehityksessä.. Tämä taapero aika on jo paljon kivempaa..
- Lehmus
Minä pystyn samaistumaan sinuun, ap! Itse olen raskaana ja nyt menossa rv 11 1, kukaan "ulkopuolinen" ei vielä raskaudesta tiedä, enkä halua kertoakaan kuin ihan lähimmille. Muilla selviää aikanaan.
Mahan taputtelua mun ei mielestäni tarvi kestää! Mun mahaa saa oma mies taputella, muut luvan kanssa ja sitä lupaakaan ei taatusti aina heru. Minäkään en halua, että minuun kosketaan. Omalta äidiltäni voin mahan taputtelun sietää, mutta anopin kanssa en ole muutenkaan hirveesti tekemisissä, joten odotan siltä, että se ei tule mun mahaani ilman lupaa koskemaan. Eikä myöskään anna lupaa omalle 11 vuotiaalle "vauvalleen" tulla mun mahani kimppuun. Minä määrään itse kropastani ja siitä, kuka minuun koskee. Olin raskaana tai en.
Koskaan en myöskään ole nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta. Päinvastoin, tunnen oloni todella kiusaantuneeksi, jos mun kimpussa hössötetään. Kun on aika kertoa lähimmille ihmisille raskaudesta, aion myös pyytää, että turha hössöttäminen jätetään pois. Ja toivon todella, että mun toiveitani kunnioitetaan. Se kuka ei osaa olla hössöttämättä tai koskettelematta mun mahaani, niin sen ei tarvi meillä vierailla, eikä mun sellaisen ihmisen luona.
Oireiden suhteen olen itse tähän mennessä päässyt suht vähällä. Pahoinvointi on ollut satunnaista. Vessassa saa kyllä juosta enemmän kuin tarpeeksi ja etenkin yöllä on turhauttavaa herätä parin tunnin välein vessaan. Iskiaskipua on ollut koko alkuraskauden ja se tietysti pelottaa, että jos se tästä loppuakohden pahenee entisestään. Väsymys on ollut kova ja ihan alussa palelin koko ajan. Ja tietysti alussa huoli siitä, onko sikiö oikeassa paikassa ja ekan ultran jälkeen huoli sikiön hyvinvoinnista ja onko se vielä elossa.
Synnytyspelko on mullakin aina ollut kova ja kun sain tietää raskaudestani (vahinkoraskaus aikuisessa, pitkäaikaisessa parisuhteessa...), en pystynyt pariin viikkoon nukkumaan juuri ollenkaan, kun mietin vaan synnytystä. Vaikka siihen on ihan hirveesti aikaa vielä! Nyt edessä oleva synnytys ei enää ole jatkuvasti ajatuksissa, mutta aion ottaa pelkoni silti neuvolassa puheeksi. Tällä hetkellä toiveena olisi saada sektio kovan synnytyspelon vuoksi. Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)- lapsi haaveissa
Kiitos vastauksestasi, samoilla linjoilla tunnutaan olevan asioista :D Ja onnea sulle loppuraskautta varten, toivottavasti kaikki sujuu hyvin :) Ja toivottavasti saat sen sektion! Mielestäni naisella on oikeus valita synnytystapansa itse, eikä jonkun tavan kallis hinta saa olla sen esteenä. On tässä veroja makseltu, joten jotain on joskus oikeus vaatia takaisinkin! Ja mä ainakin näkisin että sektio on lapsellekin turvallisempi vaihtoehto, koska se useimmiten tapahtuu hallitummin.
Meillä valitettavasti anopin luo on se 15 minuutin ajomatka, joten siellä käymistä ei oikein voi kohteliaasti välttää. Anoppi (ja oikeastaan appikin) on sen tyylistä porukkaa, että aivan taatusti tiedossa on sitä "ooooi mikä ihana vauvamasu, saakos vähän taputella, kuuleekos se pikku vaavi ihanainen mitään vielä siellä masussa" -meininkiä. Yökkäys meinaa tulla jo kun ajattelenkin asiaa :D Ehkä pistän mieheni pitämään heille puhuttelun jo melko aikaisessa vaiheessa, jos nyt niin hyvin käy että raskaaksi edes tullaan. Onneksi omiin vanhempiini voin melko varmasti luottaa, he tuntevat minut ja rajani :) - näin olen ymmärtänyt
lapsi haaveissa kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi, samoilla linjoilla tunnutaan olevan asioista :D Ja onnea sulle loppuraskautta varten, toivottavasti kaikki sujuu hyvin :) Ja toivottavasti saat sen sektion! Mielestäni naisella on oikeus valita synnytystapansa itse, eikä jonkun tavan kallis hinta saa olla sen esteenä. On tässä veroja makseltu, joten jotain on joskus oikeus vaatia takaisinkin! Ja mä ainakin näkisin että sektio on lapsellekin turvallisempi vaihtoehto, koska se useimmiten tapahtuu hallitummin.
Meillä valitettavasti anopin luo on se 15 minuutin ajomatka, joten siellä käymistä ei oikein voi kohteliaasti välttää. Anoppi (ja oikeastaan appikin) on sen tyylistä porukkaa, että aivan taatusti tiedossa on sitä "ooooi mikä ihana vauvamasu, saakos vähän taputella, kuuleekos se pikku vaavi ihanainen mitään vielä siellä masussa" -meininkiä. Yökkäys meinaa tulla jo kun ajattelenkin asiaa :D Ehkä pistän mieheni pitämään heille puhuttelun jo melko aikaisessa vaiheessa, jos nyt niin hyvin käy että raskaaksi edes tullaan. Onneksi omiin vanhempiini voin melko varmasti luottaa, he tuntevat minut ja rajani :)Eikö kuitenkin alatiesynnytys ole turvallisempi sekä lapselle että äidille kun leikkaus??
- LL.
lapsi haaveissa kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi, samoilla linjoilla tunnutaan olevan asioista :D Ja onnea sulle loppuraskautta varten, toivottavasti kaikki sujuu hyvin :) Ja toivottavasti saat sen sektion! Mielestäni naisella on oikeus valita synnytystapansa itse, eikä jonkun tavan kallis hinta saa olla sen esteenä. On tässä veroja makseltu, joten jotain on joskus oikeus vaatia takaisinkin! Ja mä ainakin näkisin että sektio on lapsellekin turvallisempi vaihtoehto, koska se useimmiten tapahtuu hallitummin.
Meillä valitettavasti anopin luo on se 15 minuutin ajomatka, joten siellä käymistä ei oikein voi kohteliaasti välttää. Anoppi (ja oikeastaan appikin) on sen tyylistä porukkaa, että aivan taatusti tiedossa on sitä "ooooi mikä ihana vauvamasu, saakos vähän taputella, kuuleekos se pikku vaavi ihanainen mitään vielä siellä masussa" -meininkiä. Yökkäys meinaa tulla jo kun ajattelenkin asiaa :D Ehkä pistän mieheni pitämään heille puhuttelun jo melko aikaisessa vaiheessa, jos nyt niin hyvin käy että raskaaksi edes tullaan. Onneksi omiin vanhempiini voin melko varmasti luottaa, he tuntevat minut ja rajani :)Leikkaus on aina leikkaus! Ei se nyt mistään hinnasta ole kiinni päädytäänkö sectioon vai ei.
Ja yllätys, yllätys, luuloistasi huolimatta alatiesynnytys on turvallisempi. - lapsi haaveissa
LL. kirjoitti:
Leikkaus on aina leikkaus! Ei se nyt mistään hinnasta ole kiinni päädytäänkö sectioon vai ei.
Ja yllätys, yllätys, luuloistasi huolimatta alatiesynnytys on turvallisempi.Asiaa tutkineena, lääkäriystävää konsultoineena ja tuttujen onnistuneita ja epäonnistuneempia synnytyksiä seuranneena väitän edelleen, että tietyllä tavalla sektio on turvallisempi. Molemmissa on toki riskinsä, mutta on turhaa ja vastuutonta alkaa väittämään että alatiesynnytys olisi aina turvallisempi. Toki se on luonnollisempi ja halvempi tapa, mutta ei se riskejä vähennä. Ja mikä loppunen lopuksi maailmassa on enää täysin luonnollista? Sektio on täysin hyvä synnytysvaihtoehto.
Mielestäni naisen oikeus on itse päättää, kumman synnytystavan mahdolliset riskit mieluummin hyväksyy. Itse valitsisin sektion - onko se muka jotenkin huono valinta? No ei todellakaan.
Olen kuullut tarpeeksi niiden ihmisten mielipiteitä, joiden mielestä sektio ei ole edes "oikea" synnytys, ja miten synnytyksen kuuluu sattua ja erilaiset repeämät ym. kuuluvat asiaan. Naurettavaa mielestäni. Jos nykylääketiede mahdollistaa helpomman ja (minun mielestäni) vähempiriskisen tavan synnyttää, niin minähän valitsen sen, täysin riippumatta siitä mitä vanhoihin kaavoihin takertuvat luonnollisuuden puolestapuhujat ajattelevat.
- pidäittesnaisena;D
Itse en kyllä antais kenenkään kosketella mahaani, kyllä pitää ihmisellä olla sen verran rohkeutta vastustaa anoppia tms joka kopeloida haluaa. Onneksi kukaan ei ekan eikä tän toisen raskauden aikana ole halunnut moista edes tehdä :)
"älä tee sitä ja tätä, muista nyt levätä ja teetä kaikki hommat miehelläs"- jorinat olen myös antanut mennä toisesta korvasta ulos, tiedän itse mitä pystyn ja jaksan ei sitä määrittele ulkopuoliset. Mitään ihmeempää touhotusta ei ole mun mahan ympärillä näkynyt, ei ole tapana meidän kummankaan suvussa, lapsen teko nyt kuitenkin on melko arkipäivää jopa täällä harvaan asutussa suomessa ;)
Eka raskauteni meni melko kevyesti, ei juuri vaivoja. Nyt olen tukalana jo viikolla 28, ei jaka kävelläkään kun puoli tuntia. Pakko oli ottaa saikkua kun en enään voi tehdä töitäni ilman että illalla maha on joka puolelta kipeä.- jessicajessss
veljen vaimo halusi ja sai sektion synnytyspelkojen vuoksi ensimmäisen kohdalla ja toisen kohdalla päätyi alatiesynnytykseen. Toinen lapsi syntyi imukupin avustuksella. Silti kun kaksi viikkoa sitten kysyin, että jos nyt tulisi kolmannen kerran raskaaksi niin kumman synnytystavan valitsisi mieluummin. Sanoin, että ehdottomasti normaalin synnytyksen.. Vaikka se on ehdottomasti kivuliaampi, niin hän pystyi istumaan heti synnytyksen jälkeen ja pystyi nostelemaan lasta kivuitta. Sektion jälkeen hän kolme päivää makasi sängyssä kipujen vuoksi ja kaksi viikkoa joutui varomaan liikkeitään ja vauvan nostelua.
Toki sektiosta toipuminen on erilaista eri ihmisillä kuten normaali synnytykset ja kokemukset siitä. Mutta kannattaa muistaa, ettei sektio ole välttämättä se helpoin reitti.
- Lehmus
Kiitos ap :)
Ei meiltäkään ole anopin luokse kuin suunnilleen se vartin ajomatka, jos sitäkään. Ollaan vaan niin erilaisia ihmisiä, etten viitsi juurikaan käydä kyläilemässä, kun hän on aina oikeassa ja hänen mielipide on se ainut oikea. Vähän pelottaa jo valmiiksi, mitä tulee sitten vauvan kanssa olemaan ja kuinka kovast on neuvomassa.
Sektiokeskusteluun en ota kantaa sen enempää kuin että olen kyllä ottanut asioista selvää. Tiedän sekä sektion että alatiesynnytyksen riskit ja tosiaan aion vielä neuvolassa ottaa asian puheeksi. Toipuminenkin on tosi yksilöllistä, joku toipuu alatiesynnytyksestä nopeammin, toinen sektiosta. Sektiokeskusteluja on netti täynnä, on sekä hyviä että huonompia kokemuksia. Oma äiti on kolmesta lapsesta kaksi synnyttänyt sektiolla, joten on ihan läheisenkin ihmisen kokemusta asiasta. Tosin viimeisimmästäkin yli 20 vuotta aikaa :D
Minä menen nyt tällä, aika näyttää, muuttuuko mieli :)
Ap:lle toivon kovasti onnea vauvahaaveen toteuttamiseen! :)- lapsi haaveissa
Kiitos onnentoivotuksista, toivon itsekin kovasti että tärppäisi :)
Tuota juuri monien tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että sekä alatiesynnytyksessä että sektiossa on riskinsä, ja jokaisen tulisi itse saada päättää kumpi vaihtoehto tuntuu turvallisemmalta. Mitä ihmeen väliä sillä on miten muiden synnytykset ovat menneet; hyviä ja huonoja tarinoita on kummassakin vaihtoehdossa. Itse koen, että sektio on paremmin lääkäreiden hallinnassa kun alatiesynnytys. Ei tule ainakaan repeämiä eikä lapselle mahdollisia murtumia ja sen sellaista :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341979Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29989- 69868
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261747Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65740- 12718
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132683- 80674
- 26662
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.207655