Nolo ja kallis itsemurhayritys

mitä tästä opimme??

Miksi kirjoittelet tänne näitä idioottimaisia keksittyjä tarinoitasi?

Karu, sievistelemätön totuus kääntyy monesti sanantuojaa vastaan. Se ei minua hidasta.

Ei tullut kehden vuoden suunnittelun aikana mieleen kikasta IV:nä?

Alkaa ottamaan itsetunnon päälle, kun kokoajan täytyy olla todistelemassa sanomisiaan.

http://aijaa.com/0019310292415

Älkää kokeilko tätä kotona.

"Apua löytyy kyllä." Ja p.skanmarjat! Läheskään aina ei saa mitään kunnon apua jos ei ole varaa itse maksaa kaikkea!!
Joo, ei lääkärit määrää sellaisia määriä lääkkeitä, että niillä henki lähtis. Ne turvaa oman selustansa sillä. Mikä on ymmärrettävää.

Minä LUULIN, ettei nykylääkkeillä saa itseltään henkeä pois ja sen takia sitten rupesin käyttämään niitä miten sattuu. Sitten otin kerralla vähän enemmän kahta lääkettä (ei kai täällä saa jakaa mitään itsemurhavinkkejä), en juonut edes alkoholia. Olin kaatunut kadulle ja sydän petti minulla, 22-vuotiaalla ihmisellä. No hengissä selvisin sitten kun sairaalassa aikani oli, mutta sydämeen jäi sellainen pysyvä vika, että se ei jaksa täyttyä kunnolla.

Tuntuu juuri siltä, että kun sitä itsemurhaa yrittää niin ei se onnistu sitten millään ja kun ei todellakaan tahdo kuolla, meinaa aina tapahtua jotakin.

minä idiotti uskoin että lääkkeillä se olisi suht helppoa ja kivutonta. siinä meni sekin toivon kipinä..

Tuli ihan mieleen se Peter Franzenin absintti video :D

En koskaan tee itsaria, sen olen päättänyt. Toisaalta en silti jotenkin enää elä. Olen kuin kävelevä zombie tai sumeasilmäinen narkkari : ) Aina nukuksissa ja aivan muissa maailmoissa. Minua ei kyllä saisi päästään auton rattiin. Vielä siitä ei ole pelkoa, koska on autokoulut käymättä. Täytyy kyllä miettiä tota auton ajamista. Minusta ei taida olla siihen : ) En halua, että kukaan joutuu kärsimään vuokseni jos ajan miten sattuu. Olen vaan niin väsynyt nuori nainen. Eikä sillä väsymyksellä voi olla mitään muuta syytä kuin masennus ja kaikki muu helvetti.

Olipas taas sekavaa ; )

Opamox kuuluu bentsodiatsepiineihin kuten myös Tenox (nukahtamislääke). Itse olen kyllä herännyt kaksi kertaa sairaalassa kun olen ottanut 30-60 kpl Tenoxeja ja viinaa sitä ennen. Naama mustana hiilitablettijuomasta. Joten kyllä noilla lääkkeillä on hengenlähtö lähellä tai sitten se lähtee. Älä tee sitä enää.

Kyllä nykypäivän lääkkeillä saa henhen pois jos haluaa. Pitkän vakavan masennuksen jälkeen tirpasin kovan kännin ja vedi kaikki lääkkeet mitä kaapista löyty (atarax, opamox, ketipinor, imovane, voxra, burana, rautalääkkeet...) menin nukkumaan. Kaveri oli kiivennyt yöksi ikkunan kautta. Olin kouristellut muutaman kerran pitkän pätkän ennen kun sai mut hereille. Ja kun heräsin ja yritin nousta ylös niin en pystynyt liikkumaan. En tiennyt kuka olen. Missä asun. Ainut muistikuva eletystä elämästä oli työpaikanpukkari. Mut vietiin sit pillit huutaen suoraan teholle. Olin teholla 3 päivää. Osastolla 1 yön. Nosti korkean kuumeen. Vartalo ei toiminut vasta kun osastolla. Viimesenä päivänä kävi psykiatrinen lääkäri juttelemassa mun kanssa. Teko oli impulssiivinen hänen mukaan ja olin vaaraton itelleni. Kotiin ilman jatkohoito suhteita. Vuosi eteen päin yritin taas tappaa itteni ja pääsin kauan toivottuun hoitoon mielisairaalaan. Vuosien jälkeen voin nykysin hyvin.

Älkää yrittäkö itsemurhaa lääkkeillä.
Niillä voi saaada sisä elin vaurion tai aivo vaurion. Se häpeen määrä sairaalassa kun makaa letkuissa. Se kun sukulaiset tulee katsomaan ja itkee vuolaasti että miks oot mennyt tämmöstä tekemään.
Meillä on vain yksi elämä.
Suomessa on surullista kun ei pääse mielisairaalaan helposti vaikka olisi kova tarve. Mäkin pääsin vasta kun olin kahesti yrittäny tappaa itteni. Eka kerta meinasi viedä lokkien syötäväksi

Lääkkeillä ja viinalla tosiaan voi saada hengen itseltään pois, mutta kuinka moni sitä oikeasti haluaa sen sijaan, että haluaisi apua tukalaan elämäntilanteeseen, masennukseen, ahdistukseen, mutta apua on vaikea saada, jos ei jo ole tehnyt jotain traagista itselleen. Sitten ihmetellään. Olen tämän tien käynyt raskaimman kautta ja noita itsariyrityksiä on niin monta, etten edes muista kaikkia. Viimeisin kerta oli sellainen, jonka toivoisi jokaiselle sairaalasta heräävälle. Heräsin ja minulle oli laitettu katetri ja piti päästä vessaan. Pyysin hiljaa hoitajaa ottamaan katetrin pois ja horjuvin jaloin hiippailin vessaan, sängystä ja seinistä tukea ottaen ja siinä koin "valaistumisen"; ei tätä enää. Puolisoni oli antanut ensiapua sydänpysähdykseen. En kokenut mitään valoilmiöitä. Siitä on nyt aikaa yli 5 vuotta ja siitä lähtien olen koettanut ratkoa elämäni pulmia jollain muulla tavalla. Työtä se vaatii, vaikka olen käynyt samalla hoitajalla usean vuoden ja sen jälkeen vähän aikaa uudella hoitsulla. Keskustelut jäivät nyt tauolle. Olen myöskin sekoillut asunnossani ja oksennellut lääkkeitä ulos ja mennyt rappukäytävään, jossa joku naapuri soitti apua. Samaiset naapurit kulkivat ohi tuijottaen säälin sekaisin katsein saaden minut todella häpeämään itseäni, vaikka olin vaikeasti masentunut ja psykoottinen, kotilomalla sairaalasta. Monenlaista on ollut, mutta se on sairautta. Päälle päin se voi näyttää vaikka miltä, mutta ohikulkija ei näe sisimpään ja siihen hätään, joka päässä jyllää. Voimia kaikille masennuksen kanssa kamppaileville!!

no on se kumma jos ei oteta vakavasti sillä jos minä uskallan sanoa sanan itsemurhan ääneen omalle hoitajalleni niin se on välittömästi suljetulla osastolla pakkohoito sillä minulla on hyvä suunnitelma asialle ja minua uskotaan asioissa en sitten tiedä miten teillä muilla on olen juuri ollut suljetulla osastolla ja vasta viikon vapaalla jalalla minä pääsen hengestäni jos niin haluan en yritä sitä vaan teen sen sitten kerralla laakista sillä asialla ei leikitä olen nyt suunnitellut taas ensi kesäksi itsemurhani katsotaan joudunko asiasta taas suljetulle kunhan kuulevat asiasta.