ja myös masentuneelle. Kesällä oikein korostuu kaikki se yksinäisyys ja paska miksi on onneton elämässään. Muut ihmiset ovat iloisia ja vapautuneita kesällä. Kaveriporukoissaan.
Meinaan saada raivokohtauksen kun kuulen "siellä on ihana ilma!" tai "ihanaa kun on kesä!"
Minulle kesä on aina ollut kärsimystä. Enkä tykkää kuumuudestakaan.
Lisäksi vertaistukiryhmäni - ainoita valopilkkuja elämässäni - jäi toukokuussa todella pitkälle kesätauolle, ja jatkuu vasta syyskuussa.
Ja ne harvat tv-ohjelmat joita katselen, ovat jo jääneet "kesätauolle" ja jatkuvat syyskuussa. Ymmärrän, että toimittajille kuuluu kesäloma, mutta 3,5 kk kesätauko??! Ei ymmärrä. Ihan kuin ihmiset eivät katselisi televisiota kesällä ollenkaan.
Yritän aktivoitua ja keksiä itselleni kesätekemistä vaikka vapaaehtoistyössä esim. vanhusten palvelutalossa tms. Kunhan pääsen alkuun.
Kuinka te muut kesän koette? Ottakaa kantaa.
Meinaan saada raivokohtauksen kun kuulen "siellä on ihana ilma!" tai "ihanaa kun on kesä!"
Minulle kesä on aina ollut kärsimystä. Enkä tykkää kuumuudestakaan.
Lisäksi vertaistukiryhmäni - ainoita valopilkkuja elämässäni - jäi toukokuussa todella pitkälle kesätauolle, ja jatkuu vasta syyskuussa.
Ja ne harvat tv-ohjelmat joita katselen, ovat jo jääneet "kesätauolle" ja jatkuvat syyskuussa. Ymmärrän, että toimittajille kuuluu kesäloma, mutta 3,5 kk kesätauko??! Ei ymmärrä. Ihan kuin ihmiset eivät katselisi televisiota kesällä ollenkaan.
Yritän aktivoitua ja keksiä itselleni kesätekemistä vaikka vapaaehtoistyössä esim. vanhusten palvelutalossa tms. Kunhan pääsen alkuun.
Kuinka te muut kesän koette? Ottakaa kantaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Liiankin tuttua.
Samaa mieltä :( en yhtään tiiä mitä teen kesällä, muutto toiselle paikkakunnalle mut siinä se..
jo nyt ärsyttää ja ahdistaa juhannus, se mukahauska juhla. Yksinäiselle myrkkyä. Kuten vappukin.
Seurakunnilla on usein juhannuksena joku alle päivän retki. Riippuen tietysti paikkakunnista. Kannattaa kysellä. Omiin kokemuksiin perustuen käännyttämistä ei harrasteta tällöin. Näin vinkiksi.
Yli 15 vuotta jo juhannuksen vietoistakin, siis menemisistä jonnekkin missä
muita ihmisiä ja silloinkin alkoholi kuului aina kuvioihin. Kynnys edes lähteä
johonkin tapahtumaan yksin on jo hyvin korkea. Kun kerran jättäytyy
suosiolla syrjemmälle ja pysyy siellä tarpeeksi pitkään, ei sieltä enää hevin
mukaan ponnisteta. Eli syrjässä aika lailla yksinhän tuo menee tämäkin kesä
niinkuin kaikki aiemmatkin.
Sama ongelma.. Tykkään kyllä tosi paljon kesästä ja kavereista mut mua syrjitään..
Ja tuntuu, että kukaan ei haluu olla mun kaa.. se ei tunnu yhtään kivalta. Voimia kaikille teille!
Minä muutin vuosi sitten kotipaikkakunnaltani tyttäreni toiveesta hänelle lähellä sijaitsevaan kuntakeskukseen. No löysin itelleni pari harrastusta, mutta muuten kävi elämä pitkäksi ja yksinäiseksi. Pienellä paikkakunnalla ilman autoa, julkinen liikenne sitäsuntätä. Nyt haen takaisin omalle "paikalleni" luokse ystävien, vanhojen harrastusten. Toivon sydämestäni, että tyttäreni kera kaikki läheiset hyväksyvät minun "sinkkumummo"-päätökseni! Ja sitten vielä tähän viestiini lisäten, että eikö Suomen eteläisestä niemestä ees mulle kivalle löytyis toista kivaa miehistä kaveria? HEHHEE! :)
Nyt täytyy hetimmiten korjata tuo viestini sana "toista"; sen sanan pitää olla moista! :D:D:D
Harvinaisen tuttu tunne. Vaikka koulussa saan kuraa niskaan sangoittain niin kyllä tää on niin yksinäistä olla tän koneen edessä päivät. Mun päivän menu on se, että herään joskus 13.00 jonka jälkeen meen koneella ja sit joskus 02.00 nukkumaan... Mun ainut kaveri valittaa, että soitan sille liikaa ja se haluaa olla kesäl vähä rauhas ja tällee.. En tiedä uskallanko soittaa hänelle huomena kun soitin tänään sille ja olisin kysynyt ulos... Ja juhannus, en jaksa kuunnella ihmisten intoilua ja hyviä päivityksiä ympäri nettiä ja vieläpä nuo kuvat, juu on varmasti ollut tosi kivaa kavereiden kanssa. Toivottavasti ens syksyllä kun alotan uuden koulun niin elämääni tulisin jotain valoa...
Musta mikä tahansa vuodenaika on julma yksinäiselle, kesällä sentään on valoa ja lämpöä, joka auttaa siihen että masennus edes hieman hellittää. Ja on kivempi yksinänsä käydä kävelyllä, kaupassa tms. Talvella ei tee mieli liikkua kotoa yhtään minnekään, ja aina väsyttää.
Täällä taas samoja fiiliksiä kun jotenkin tyhmältä tuntuu yksin lähteä jonnekkin terassille pojottamaan tai ulos ulkoilemaan (liikunta tietysti erikseen) saatika jonnekkin mökille.
Minusta kesä ja varsinkin kesäloma on ihanaa aikaa. Viihdyn erittäin hyvin yksin, en kuitenkaan koe olevani erakko, hallitsen small talkin, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, ihmiset lähestyvät usein minua. Olen kuitenkin karsinut rutkasti ihmisiä elämästäni, en jaksa olla ihmisten kanssa jotka ottavat enemmän kun antavat, olen oppinut kuunteleman itseni, ja voin paljon paremmin.
Kesälomalla vietän paljon aikaa puutarhassa sekä mökillä että kotona, lenkkeilen, luen paljon, mitä voisi olla sen ihanampaa kuin puutarhakeinu, mansikoita, lasillinen valkoviiniä ja hyvä kirja.
Mökillä voin myös istua ja katsoa järvelle ja antaa ajatusten lentää, silmät ja sielu lepää.
Vaikka otan mukaan mökille leffoja, en yleensä katso ainuttakaan. En muutenkaan katso TV:tä
kesäisin, minusta on vain hyvä kun kaikki sarjat jäävät kesätauolle. Syksyllä sitten taas on mukava palata TV:n ääreen työpäivän jälkeen, kun illat pimenevät ja voi sytyttää tuikkuja ja nauttia sisällä olemisesta.
Minusta on myös mukavaa lähteä vieraaseen kaupunkiin päiväksi tai kahdeksi, shoppailla, syödä hyvin ym. joko yksin tai kaverin kanssa. Viime kesäloma meni sisustamiseen, tänä kesänä ajattelin, että olisin edes hieman sosiaalisempi, ja kutsuisin kavereita kylään, rakastan leipomista ja laittamista. Olen myös ajatellut siivota koko talon oikein kunnolla (siis kaapit), viedä pois kaikki tarpeetonta jne.
Nautin suunnattomasti siitä, että kukaan ei ole sanomassa minulle koska pitää herätä ja minne pitää lähteä. Ei käy kateeksi kun kaverit valittavat kun joutuvat lähtemään miesten mukaan lomakohteisiin, jotka eivät kiinnosta laisinkaan.
Taas ihmiset täällä "vollottaa" ja silti ei voi toisiin yksinäisiin ottaa yhteyttä henkilökohtaisella tasolla. Taas vaan näitä "tarinoita" siitä miten on yksinäinen, ja sama jatkuu.
"Meinaan saada raivokohtauksen kun kuulen "siellä on ihana ilma!" tai "ihanaa kun on kesä!""
Niin meinaan kyllä minäkin. Joku kerta käyn vielä jonkun päälle prkl..
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
Olen ehdottomasti eri mieltä asiasta! Minusta kesä on juuri mahdollisuuksien aikaa. Kesällä ulkona liikkuu paljon ihmisiä, toisin kun talvellä. Ei tarvita kuin yksi ihminen joka uskaltaa avata suunsa sinulle (tai sinä jollekin), siitä voi kehkeytyä vaikka mitä. Talvella jos menee ulos, niin ei montaakaan ihmistä välttämättä tule vastaan.
Itse tykkään ulkoilla kesällä paljon ja monesti on ihan lenkkipolullakin ihmiset jääneet juttelemaan.
Ymmärrän toki, että joillain estää ujous, sosiaalisten tilanteiden pelko tai jokin muu tuollaisen. Eikä tietenkään kaikki tavat sovi kaikille.
Mutta harvoin keneenkään tullaan kotiinkaan tutustumaan! Voihan sitä hakeutua vaikka johonkin vapaaehtoistyöhön (niin kuin aloittajakin mainitsi), mm. monissa löytöeläinkodeissa on varmasti tarvetta avulle jos vain eläimistä pitää tai vaikka lasten tai vanhusten parissa.
Itse ainakin hakeudun paikkoihin/asioiden pariin mitkä kiinnostaa minua ja harvoin ihan tuppisuuna joutuu olemaan. Vaikka en ihan ystäviä saisikaan, niin saanpahan olla ihmisten parissa ja jutella muille.
Tsemppiä kuitenkin kaikille!
Totta, kotoa ei ketään haeta, mutta silti suhtaudun hiukan epäilevästi tähän muille jutteluun. Tilanteen täytyy olla luonteva, sillä esimerkiksi terassilla tai baarissa yksin lähestyvään mieheen saatetaan suhtautua tosi ilkeästikin, vaikkei edes olisi iskemässä ketään.
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen, mutta välillä sitä oikeasti miettii, että ovatko suomalaiset keskivertoa tylympää ja ilkeämielisempää porukkaa, jotka mielellään eivät laske tuntemattomia joukkoonsa.
Kyllä kesä ja kaikenmaailman hilpeät juhlapyhät on yksinäiselle hel****iä.
Pahin varmaan on Juhannus ja joulu. Joulu varmaan pahin kaikista, kun silloin kaikki muut ovat ystäviensä luona viettämässä ilojuhlaa.
Masentuneelle kesä on per***ä, kun kaikki hoitopaikat ja terapiat ovat lomalla. Itse asiassa kaikki on kesällä lomalla ja se vi***aa suunnattomasti.
Pahin yksinäisyyden muoto on se kun olet parisuhteessa ja tunnet yksinäisyyttä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
Niin onkin, rakastan kesää, mutta samalla vihaan sitä. Vihaan tätä yksinäisyyden tunnetta mikä korostuu kesällä.
"Niin onkin, rakastan kesää, mutta samalla vihaan sitä. Vihaan tätä yksinäisyyden tunnetta mikä korostuu kesällä. "
Sinä sen sanoit.
Ainahan sä voit käydä ostamassa tai vuokraamassa elokuvia ja TV-sarja bokseja. Siinä vastaus noihin TV ongelmiin.
Ehkä siinä todella olisi parantamisen varaa, että kaikki loppuu kesäksi. En ihan ymmärrä, eihän ihmisillä yleensä niin pitkää kesälomaa töistä ole? Mitäs muuten kouluikäiset lapset (ala-asteikäiset) tekevät vanhempien ollessa töissä kesällä? Omat lapset vielä pieniä ja tarvittaessa tarhassa...
Itselläkin on yksinäisyyden tunne korostunut kesällä. En heti tajunnut, mistä sellainen ahdistuminen johtui, mutta sitten tajusin et just siitä. Kun onn köyhä, ei ole varaa matkustaakaan ihmisten luokse minnekään kauas välttämättä. Tai viettää aikaa ulkomailla. Jos on yksin pienten lasten kanssa, sekin vaikeuttaa matkustusideoita. Toisaalta kyllä viihdyn yksinkin ja saatan väsyä ollessani ihmisten seurassa "liikaa". (Tähän on kyllä varmaan syynä vääränlainen sosiaalinen suorittaminen, mutta siitä on vaikea päästä eroon...)
Mutta noin muuten suosittelisin kyllä kristillistä uskoa yksinäisille. Se on siihen ihan paras vastaus! Yksinäisellä -tai sillä, jolla ei ole mitään tekemistä- on aikaa lukea Raamattua tai muuta hengellistä kirjallisuutta ja rukoilla. Ja uskon ja rukouksen kauttahan voi ihan oikeasti vaikuttaa asioihin! Saada niitä ystäviä, jos on tarpeen saada. Tai jos Jumala näkee, että nyt on hyvä jonkin aikaa omistautua etsimään häntä, niin sitten sen yksinäisyydenkin voi ottaa vastaan Herralta ja luottaa siihen, että Herra johdattaa mulle ystäviä ajallaan. Ja kristillisen uskon myötä löytää kyllä paljon tekemistä itselleen, ja muutenkin iloa ja rauhaa. Ja toki kristilliseen uskoon kuuluu myös seurakunta, jossa ei pitäisi olla yksinäistä. Tällä alueella voi kyllä olla jonkinlaista "puutosta", mutta kesälläkin jumalanpalvelukset järjestetään ja niiden jälkeen on yleensä kirkkokahvit, missä voi yrittää tutustua ihmisiin. (Ihan mihin tahansa ei kyllä kannata lähteä mukaan, tällä alueella voi löytyä myös aika epäraitista toimintaa nykyisin... mut esim. evlut. nuorten illat voivat olla nuorille kivoja paikkoja, uskoisin, että toimintaa vetävä aikuinen huolehtii, että uudet tulijat tutustuvat ihmisiin ja saavat kavereita.)
Kesään ladataan aina liian paljon odotuksia, kun voi nauttia ihan vaan niistä yksinkertaisista asioista joita luonto tarjoaa eikä elämä lopu siihen kun kesä loppuu.
Kesällä voi olla ulkoilmaihminen, kun on niin lämmin. Itse yleensä istuskelen terasseilla. Lenkkeily on myös mahdollista, kelin vuoksi. Aurinko paistaa, vie pois alakuloa. Yleensäkin tarvitsen valoa.
Oma inhokkiaika vuodesta on marraskuu - helmikuu; kylmää, pimeää.. pallit jäässä kävellä nopeesti kauppaan tai baariin, minne sitten oletkin menossa. Jokatapauksessa suomalainen viettää puolet vuodesta neljän seinän sisällä, ihan kelin vuoksi.