Moi...
Tapasin (todella) mukavan miehen (ollaan oltu samassa koulussa ja töissä ennen), jonka kanssa juttu luistaa ja kemiatkin tuntuvat osuvan kohdilleen. Ollaan pelailtu yhdessä töiden jälkeen sulkapalloa ja juteltu, lisäksi päivisin tulee kirjoiteltua ihan viattomia sähköposteja.
Mä haluaisin tutustua tähän kaveriin enemmänkin, mutta jotenkin arveluttaa kun tiedän että se on eronnut parin vuoden suhteesta kuukausi-kaksi takaperin. En haluaisi olla mikään "hoito" tai "paluu todellisuuteen".. Kauankohan kannattaa odottaa ja varmistella että se on yli siitä?
Mies tuntuu elävän täysin omaa elämäänsä, tapaa kavereita, suunnittelee omia juttujaan ja vaikuttaa muutenkin normaalilta, mutta jotenkin silti tuntuu että se miettii asiaa vielä.
t.T
Tapasin (todella) mukavan miehen (ollaan oltu samassa koulussa ja töissä ennen), jonka kanssa juttu luistaa ja kemiatkin tuntuvat osuvan kohdilleen. Ollaan pelailtu yhdessä töiden jälkeen sulkapalloa ja juteltu, lisäksi päivisin tulee kirjoiteltua ihan viattomia sähköposteja.
Mä haluaisin tutustua tähän kaveriin enemmänkin, mutta jotenkin arveluttaa kun tiedän että se on eronnut parin vuoden suhteesta kuukausi-kaksi takaperin. En haluaisi olla mikään "hoito" tai "paluu todellisuuteen".. Kauankohan kannattaa odottaa ja varmistella että se on yli siitä?
Mies tuntuu elävän täysin omaa elämäänsä, tapaa kavereita, suunnittelee omia juttujaan ja vaikuttaa muutenkin normaalilta, mutta jotenkin silti tuntuu että se miettii asiaa vielä.
t.T
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riippuu siitä miten edellinen suhde on päättynyt. Jos on jätetty niin saattaa käyttää sua korvikkeena. Kaverina tuet jannua varmaan parhaiten.
Sen verran se siitä on "suostunut" puhumaan (ei vuodata, mutta kertoo kun kysyy) että oli se joka oli suhteen päättänyt. Kai sillä jotain tunnontuskia siitä ainakin oli, mutta se ei enää oikein ainakaan näy päällepäin. Kaveri on samassa duunissa, se kertoi että se oli aika pahantuulinen pari viikkoa, mutta nyt ainakin minusta se vaikuttaa tosi hyväntuuliselta ja jopa aurinkoiselta.
Pelkään vaan että jos se onkin yli siitä, niin joku muu vielä kaappaa siitä itselleen hyvän miehen...
Itsekästä?-)
Eiköhän se siitä yli oo,ihmiset jotka ei
menneestään yli pääse,ei niiden kasvoilla
paljon aurinkoa näy.
Jos nyt jotai tunnontuskia pitää vuodatella
niin tarjoa olkapäätä sille,se nyt on ihan
normaalia,että vähän mietityttää pidemmän
suhteen katkettua,mutta jos ei se mitään
muuta tee kuin jauhaa exästään,ei siitä
sitten iloa ole.Enpä tiedä vaikuttaako se
kumpi suhteen on katkaissut,kyllä se on
ihmisestä kiinni(ja siitä millainen suhde
takana),kuinka siitä yli pääsee.Itte
ainakin Elän ja tapailen kavereita ja vaikka
oon joskus kämpillä yksikseni itkeskelly
niin kyllä mä pidän itteäni(1/2 vuotta erosta)
aika valmiina uuteen juttuun,jopa valmiimpana,
kun nyt tiedän,mitä kaikkea oisin voinut
tehdä toisin.Oishan se kiva jos voisi
uudelle ystävälleen sydäntä purkaa mutta
en mä alkais exästä ihmeemmin jaarittelemaan,
eihän sitä jaksa kukaan kuunnella
Muista että vain nopeat elävät,kaappaa se
kaveri,mitä voisit menettää?
Joskus itsekkyys on kohdallaan
Jätä rauhaan kaikki, jotka ovat ikinä seurustelleet tai paha sinut perii. Älä edes kysy miksi, se vaan on niin. Etsi itsellesi sellainen mies, joka ei ole ikinä kenenkään kanssa seurustellut tai elä ilman!
Jos olisin sinä ja jos nyt oikein ymmärsin tilanteen - mikä on aina vaikeaa tällaisen lyhyehkön selonteon perusteella, niin: tapailisin miestä aika tiiviisti, mutta en tyrkyttäisi itseäni. Seksuaaliseen kanssakäymiseen en vielä ryhtyisi. Antaa suhteen syventyä jos on syventyäkseen. Jos hän on kiinnostunut, hän kyllä varmaan tekee sen selväksi. Pieni taukokin voi olla hyvä asia, jos siltä tuntuu. Älä kiirehdi. Jos hän on sinusta kiinnostunut ei häntä kukaan muu nappaa, jos joku muu nappaa, hän ei ole sinusta kiinnostunut, vakavissaan. Tarkkaile tilannetta! Ja onnea matkaan.