Olen 24vuotias nuori nainen, kahden pienen lapsen äiti.
Vanhempi on 2vuotias villi poika ja nuorempi on 2kk ikäinen tyttö. Olen erittäin väsynyt lasten hoidossa, joudun hoitamaan heidät yksin. Poika käy aina vanhempieni luona yökylässä viikottain, jotta saan hieman vapaa-aikaa ja viettää aikaa tyttären kanssa.
Kummatkaan raskaudet eivät olleet suunniteltuja, mutta niiden tullessa ilmi olen odottanut loppuun asti iloisena ja innoissani. Ensimmäisen raskauden lopussa miesystäväni lähti kälppimään toisen naisen matkaan. Hän ei kuulemma pystynyt enää odottamaan pojan syntymistä ja hän totesi ettei halua enää lasta. Toisessa raskaudessa itse jätin miesystävän, koska hän aiheutti minulle tuskaa ja kärsimystä. Nyt lapsen synnyttyä hän haluaa takaisin muuttaa minun ja lasten luokse, mutta en itse halua sitä. Hän soittelee joka päivä ja kauppakäynneillä ryntää aina tiuskimaan miksi jätin hänet.
Olen _erittäin, äärettömän, hyvin_ väsynyt ja enkä enää jaksa tätä arkea! Ensimmäisen kanssa jaksoin oikein hyvin, poika oli rauhallinen vauva-ajan, mutta nytten 2vuotiaana todella villi ja haluaa enemmän huomiota, jota ei luonnollisesti saa enää niin paljon kuin ennen sisaren syntymää.
Vanhempi on 2vuotias villi poika ja nuorempi on 2kk ikäinen tyttö. Olen erittäin väsynyt lasten hoidossa, joudun hoitamaan heidät yksin. Poika käy aina vanhempieni luona yökylässä viikottain, jotta saan hieman vapaa-aikaa ja viettää aikaa tyttären kanssa.
Kummatkaan raskaudet eivät olleet suunniteltuja, mutta niiden tullessa ilmi olen odottanut loppuun asti iloisena ja innoissani. Ensimmäisen raskauden lopussa miesystäväni lähti kälppimään toisen naisen matkaan. Hän ei kuulemma pystynyt enää odottamaan pojan syntymistä ja hän totesi ettei halua enää lasta. Toisessa raskaudessa itse jätin miesystävän, koska hän aiheutti minulle tuskaa ja kärsimystä. Nyt lapsen synnyttyä hän haluaa takaisin muuttaa minun ja lasten luokse, mutta en itse halua sitä. Hän soittelee joka päivä ja kauppakäynneillä ryntää aina tiuskimaan miksi jätin hänet.
Olen _erittäin, äärettömän, hyvin_ väsynyt ja enkä enää jaksa tätä arkea! Ensimmäisen kanssa jaksoin oikein hyvin, poika oli rauhallinen vauva-ajan, mutta nytten 2vuotiaana todella villi ja haluaa enemmän huomiota, jota ei luonnollisesti saa enää niin paljon kuin ennen sisaren syntymää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen ajatellut laittaa vanhemman poikani hoitoon, ainankin pariksi päiväksi viikossa, jotta hän saisi taas tavata tarhassa kavereitaan ja minä omaa aikaa tytön kanssa. Onko hyvä idea?
Ihan hyvä idea on laittaa poika päiväkotiin esim 6 tuntia /päivä. Tätä oikeutta käyttävät monet muutkin silloin, kun perheeseen syntyy vauva ja koska olet yksin lasten kanssa on tämä ihan perusteltua. Älä välitä muiden ihmisten mielipiteistä, jos he tuomitsevat sinut, itse tiedät parhaiten mitä tarvitset, jotta jaksat lasten kanssa.
Hyvä, ajattelin että jotkut tuomitsevat minut kun vien pojan hoitoon. Hän on ennenkin ollut tarhassa, mutta otin hänet kotiin äitiyslomani ajaksi. Pitäähän hänen tottua siellä olemaan, koska menen töihin ennen joulua kumminkin.
Mutta ei se päivähoitoon vieminen auta kuitenkaan pojan villiyttä. Kotona hän riehuu eikä auta mikään. Ulkoilemme päivittäin ja kauniina päivinä saatamme olla koko päivän ulkoilemassa. Vinkkejä ?
Poika on juuri siinä vaikeimmassa iässä ja vielä uhmasellaisessa. Ajattele, että lapset kasvavat nopeasti ja loppujen lopuksi tuo kiinteätä hoitoa tarvitseva aika on hyvin lyhyt.
Sinulla saattaa olla myös hormonaalinen syy masennukseen. Ei kai sitä tuomita voi jos toinen uupuu: Tukea ja rohkaista haluasi. Pojalle ja itsellesi on hyvä että sa muualta hoitoapua.
Mitä hän tekee riehuessaan?
VAI NIIN