Olisi voinut mennä paremmin.

haamumies kirjoitti:

Olen ollut ikisinkku elämäni ajan, paska perhetausta (vanhempia ei ole kiinnostanut elämäni yms kaikkee muuta kivaa..), koulutus jäänyt ammattikoulun tasolle (ihan oma vika kun en "tajunnut" hakea korkeakouluihin, siihen tosin voisin vielä vaikuttaa, mutta olisi kiva ollut jos jompikumpi vanhemmista olisi edes sen kerran kannustaneet jatkokoulutukseen, niin olisi varmaan miettininyt sitten eri tavalla. Niin ja mun vanhemmat on eronnut monia vuosia sitten.)

Ei vittu mitään tukea mihinkään asiaan, niin arvatkaa onko kivaa ollu nuoruus elää sillon. Tuki on aika ihmeellinen juttu, sitä niinku uskoo enemmän itteensä, tuntee, että itsestä voisi olla johonki asiaan...

Olen hukassa elämäni kanssa, harhailen vuodesta toiseen ilman sen kummempaa määränpäätä. Olen masentunut, en saa oikeen mitään aikaiseksi..

Ihanne tilanne; Olisi pitkäaikainen kumppani, elämä mallillaan kummallakin, "elämä edesssä", kumpikin korkeakoulutettuja. Aaahh.. se riittäisi, en kaipaisi mitään lottovoittoa yms.

Mitä olen lehdistäkin lukenu, niin kyllä perhetaustalla on todella suuri merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta, että meneekö hyvin vai vituiksi. Tosin ne jutut on ollu "syrjäytyminen" otsikin alla, mutta samoja pointteja niissä on. Kyllä kun lasta rakastaa/kannustaa, niin pääsee aika pitkälle..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä