kuinka hänen näkemisensä vaikuttaa arjen sujumiseen? Missä tapaatte? Ja kuinka kauan juttelette?
Piristystä arkeen gallup
suhteen syvys
31163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
lypsäjä ?
Täytyy myöntää takapakkia tullut. Ja hänen näkemisensä on nykyään harvinaista herkkua. Aina palataan nollapisteeseen. Mutta näkeminen vaikuttaa niin että tunne on kuin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Tilaisuus ilman häntä on täysin turha, ja hänen kanssaan tilaisuus vaikkapa veroilta tuntuisi etelän matkalta.
Eli näette mutta ette ole puhetuttuja?
Juttelimme ennen enemmän, mutta minä olen mies joka mokailee ja jälkeenpäin katuu...
Jokainen mokailee joskus, tietty jos se alkaa olla tapa niin hyvin vaikea tietty lähestyä uudelleen. Ehkä siinä on voinut luottamus kärsiä. Rakkaus kun on hyvin herkkä ja haavoittuva aihe. Ainakin naisille!
mitä tarkoittaa "veroilta tuntuisi eteläm matkalta"?
varmaan sitä, että täällä on taas joku verokarhu kynimässä tyhjäksi
Kyllä mä tiedän että tässä on loukattu herkkää suhdetta. Ehkä itse en kykene tuntemaan niin herkästi kuin tämä nainen. Mutta puheyhteys on mennyt. Ja hän käytöksellään viestii että pysy kaukana olet loukannut minua syvästi. Yritäpä tässä sitten uudelleen rakentaa mitään. Taitaa olla jo liian myöhäistä. Ehkä sitten 10 vuoden päästä ollaan valmiit keskustelemaan. Tosin sitten ei voi tietää riittääkö tunteet
vero ilta, siis tylsääkin tylsempi ilta, tuntuisi etelän matkalta. ei veroilta
Voihan olla että teidän on nyt elettävä vähän aikaa erillään ja katseltava maailmaa. Ja sattumalta nähdä jossakin 10 vuoden päästä. Voihan se olla niinkin että ette vaan yksinkertaisesti ole vielä valmiit vaikka tunteita näyttääkin olevan, vähän liikaakin
Tiedän tunteen. Jokainen päivä oli erikoinen, kun hänet pääsi näkemään.
selkis!
Mut ihan uteliaisuuttani viel kysyn, et mikä on vero-ilta? Ja pitääkö ihmiset sellaisia? Vai onko se vaan ilta, jolloin tarkistetaan omia verojuttuja tms? Miksi ihmeessä joku pitäisi veroillan?
No esmes yrittäjille järjestetään verotukseen liittyviä iltoja. Mutta en ole tuo joka siitä illasta ensiksi mainitsi.
SE oli vaan heitto. Voi korvata sanalla verokoulutus
Siis olet sama kuin mies esuomi?
kuulostaa tosirakkaudelta, jos vero-ilta tuntuu etelänmatkalta hänen kanssaan.
go get her, man!
ja jos olet mokaillut, pyydät vain anteeksi. That's it!
Mutta miten? Kerro niin toimin niin heti ensi viikolla! Haluan hänen kanssaan jutella ennen kesälomia
otat yhteyttä (puhelimella, sähköpostilla, etanapostikortilla, facebookissa, googleplussalla) ja kerrot että mieltäsi on vaivannut se että mokasit silloin, olet pahoillasi ja sinua harmittaa ettette ole sen vuoksi puheyhteyksissä. Tämän lisäksi kerrot, että haluaisit tavata ja keskustella asioista. Sitten vaan jäät odottamaan vastausta. Kun vastaus tulee, niin sovitte missä tapaatte.
kuulostaa helpolta, netissä. Ei se käytännössä mee niin. Ehkä 10 vuoden kuluttua. Kiitos yrityksestä! Luulen että hän ottaisi jo viestin jonain piikkinä tms.
Näinhän se menee kun luottamus on kadonnut. Voihan asian miettiä myös niin, että mitä suhteesta tulisi jos herkkiä tunteita on loukattu jo enen sitä? Jatkuvaa epäilyä tarkoitusperistä jne. Miten nainen voisi edes kantaa lasta miehelle joka on loukannut. Raskausaika on nimittäin melkoisen herkkää aikaa
Jos kerran tiedät itsekin mokanneesi, niin eikö ole ihan hyvien käytöstapojenkin mukaista pyytää anteeksi? Voithan ottaa jossain muussa virallisemmassa yhteydessä yhteyttä ja loppuun pistää pahoittelut siitä asiasta? Ei 10 vuoden odotuksessa ole mitään järkeä. Jos olet mokannut niin korjaa asia.
Älä puhu mokailijalle järjestä. Onko järkeä loukata toista? Turha sitä on tehdä hankalammaksi. Jos ei ole valmis niin ei ole...Joskus on hyvä aika odottaa vaika se vaatisi sen 8 tai 10 vuotta
Luulen että tätä pohditaan vielä ensi kesänäkin ;-)
Jouluun menessä ei kumpikaan muista edes toisiaan uskon niin
Eräältä mokaajalta olen turhaan odottanut anteeksipyyntöä. Helpottaisi kummasti jos sen saisin. Mutta ei. En tarkoita että se korjaisi asiat, mutta edes osoittaisi että tajuaisi tehneensä väärin.
Miten vaikea on sanoa se yksi sana: anteeksi?
Kannattaa unohtaa ja antaa ajan kulua se parantaa haavat...
Jos ap aloittaa, joku saattaa jatkaa ;)
ei kuulu sulle, tai jos tietää haluat, kävele nenän eteeni ja kysy sitten vasta, niin SAATAN ehkä kertoa
Vastaan vain ekaan kysymykseen.
Kyllä hänen tapaamisensa on nimenomaan piristystä arkeen. Hymyilyttää, vihellyttää ja laulattaa jo ennen sitä, ja varsinkin sen jälkeen. Olo kevenee kaikin puolin, itse asiassa sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Oon suhteellisen hukassa elämäni kanssa tällä hetkellä muutenkin, mutta hän saa mut kyllä ihan totaalisen sekaisin. Tällä palstalla olo on hyvä osoitus siitä:D
Eikä me edes oikeastaan tunneta toisiamme! Siinä miehessä vain on jotain jännää... Voi olla että kuvittelen vain, mutta mun mielestä meidän kohtaamiset ei ole ollut ihan normaaleja jokseenkin tuntemattomien ihmisten törmäämisiä. Tai sitten mä en vain ole normaali ja saan muutkin epänormaaleiksi:D
Me ei olla paljoakaan juteltu, kun näkemiset on ollut ihan parin minuutin mittaisia. Elekieli on puhunut ehkä sitten enemmän... Kaikki tämä sitä kautta että asutaan lähekkäin.
Hassua kirjoittaa tänne, mutta eipä näitä oikein kellekkään muutenkaan viitsi kertoa! Ja tää kuvio kuitenkin vaivaa jostain syystä, kun en tiedä oikein mitä ajatella. Sen tiedän, että on tullut sössittyä järjestelmällisesti, mutten sitä voisiko asialle vielä jotain...
Navetan takana iltalypsyn jälkeen....