Jos kukaan ei kaipaa eikä ikävöi ihmistä

Niinpä juuri, ihminen ei ole mitään ilman toista ihmistä. Pelkkä turhuus vain.

Ei. Joskus siltä voi tuntua, mutta niin se ei ole. Pitää itse löytää se merkitys miksi on. Sen merkityksen myötä myös muut tulevat merkitysellisiksi - ja sinä heille.
Se ettei sinua ikävöidä, ei ole sitä että olisit mitätön.. vaikka täytyy sanoa, että itsekkin joskus niin olen kokenut ja varmaan myös joskus koen. Hyvä elämä on sitä miten itse nautit elämisestä - miten olet itsesi niin, että sinulla on hyvä olla.

on jo olemassa.
Tosiaankin tuntuu siltä, että tässä tilanteessa minullakaan ei ole kenellekään mitään annettavaa. Olen ainoastaan kuormitus pallollemme. Ehkä se pitäisi muille, osaavammille ja onnekaammille jättää.

Kukaan ei tarvitse minua. Kukaan ei ikävöi minua. Olen ylimääräinen tässä maailmassa ja joudankin kuolla pois.

Sääliäkö haet?

Perusjuttuja mielisairaalan suljetulla osastollako...? Mikä koulutus sinulla olikaan? :)

En ikävöi enää ketään koska kukaan ei ikävöi minuakaan. Sitä saa mitä tilaa. Siitäs sait.

Mitä tapahtuu kaikelle joutavalle tässä yhteiskunnassa? Se päätyy kaatopaikalle. Niin myös ne ihmiset joita ei ikävöidä.

ootkos sä aatelut koskaan alkaa vaik johkin avustusjärestöön toimimaan,saat uusia ystäviä, pääset autttaan ihmisiä,siit saa niin paljon itelle kun voi antaa itsestäs,tuntee olevansa tärkeällä asialla,yksinäisyys katoaa.elämä viimestään tulee merkittäväksi kun voi saa olla toisille avuksi, hyödyksi.kokeileppa hyvä ihminen.kukaan ei oikeesti oo turha!!!

eutanasian laillistamista odottaen