Ruskeat silmäsi saavat minut hulluksi..

Tuntuu että kuolen tähän ihastukseen.. Tiedän etten koskaan voi koskettaa, en saa tuntea ihosi lämpöä omaani vasten, en hyväillä hiuksiasi, en suudella tai kertoa kuinka hyvä mun on olla kun seisot lähelläni tai kuinka perhoset lentelee vatsassa kun katsot minuun. Vasta nyt lähes nelikymppisenä tiedän miltä tuntuu kun haluaa toista ihan mielettömästi, mitä se on kun olo on kuin vihdoin olisi löytänyt puuttuvan palasen elämästä. Koskaan en oppinut odottamaan, oppinut ymmärtämään että mullakin on arvoa tässä elämässä. Nyt kaikki on myöhäistä, ratkaisut tehty, jäljellä ikävä ja ymmärrys siitä mitä on menettänyt kun oli liian kiire.. Sinua ihana mies olisin kenties pystynyt rakastamaan, oikeasti sanomaan tarkoittaen joka sanaa: minä rakastan sinua. Ehkä ensi elämässä..