kertokaa kokemuksia sosiaalisten tilanteiden pelosta.. millaisia tilanteita pelkäätte? millaisia oireita teille niistä tulee? oletteko hakeneet apua? yksityiseltä vai yleiseltä? mitä apua olette saaneet? lääkkeitä? terapiaa? onko niistä ollut jotain apua? kauanko olette olleet hoidossa? miten teihin on suhtauduttu, onko "naurettu pihalle"? paljonko on tullut maksamaan kaikkiaan?
sosiaalisten tilanteiden pelko
freakyfreak
52574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Odottelin, että joku noita kokenut vastaisi, mutta kun ei niin laitan jonkun ajatuksen oman praktiikkani pohjalta. Useinhan näissä tilanteissa pelätään kiusallisen huomion kohteeksi joutumista (mokaaminen, kahvikupin tärinä, äänen pettäminen, epäasiallinen käytös) ja myös tämän jännittämisen näkymistä päälle päin (mitähän ihmiset ajattelevat minusta?). Ihmiset alkavat seurata itseään ja ensimmäisiä merkkejä jännityksestä. Tarkoituksena on karsia ne pois kontrolloimalla itseä, niin ettei mokaisi tai ettei näyttäisi jännittyneeltä. Kun itseä kontrolloi enemmän niin tietenkin jännitys kasvaa ja sitä kautta on tarve enemmän hallita oireita (lihasjännitys, vatsaoireet, punastuminen, hikoilu, änkytys jne.) Ilkeä noidankehä on valmis. Itsensä tarkkailu alkaa tulla tavaksi ja erilaiset ennakoinnit ja suunnitelmat miten selviää. ennakkojännittäminen on usein kaikken hankalin oire ja saattaa estää itse tilanteeseen menemisen. tästä tulee helposti välttämisen kierre.
Hoidoista tehokkaita ovat tutkimuksen mukaan erityisesti kognitiivinen terapia, jossa tutkitaan tarkoin näitä tilanteita ja niissä esiin nousevia haitallisia ajatuskulkuja ja uskomuksia ja pyritään rakentamaan toimintamalleja, joilla selviää tilanteesta aiempaa paremmim (=usein liian kontrollin purkaminen ja jännitystuntemusten hyväksyminen) (kts. tarkemmin esim. kirjasta Duodecim: Kognitiivinen psykoterapia, jossa on hyvin kuvattu hoitoa) ja joko tähän liittyen tai erikseen tilanteiden harjoittelu ja asteittainen altistus varsinaisille tilanteille. Hoito kestää puolesta vuodesta kahteen, riippuen tapauksesta. Joillakin paikkakunnilla on myös ryhmämuotoisena tällaista ja sosiaalisen jännityksen osalta se on hyvä hoitomuoto.
Jonkin verran lääkkeistä voi olla apua, käytettyjä ovat betasalpaajat fysiologisia oireita helpottamaan (näillä on iso merkitys katastrofitulkintojen pohjana) tai mielialalääkkeet, joita usein käytetään pääasillisena lääkkeenä (SSRI-lääkkeet). Näillä on myös ahdistusoireita lievittävä vaikutus. Bentosdiatsepiinijohdannaisia ei yleensä enää käytetä niiden riippuvuutta aiheuttavan vaikutuksen takia, tai ainoastaan tilapäisesti.
Myös muilla terapiamuodoilla voidaan auttaa, mutta tuo kognitiivinen tai kognitiivis-behavioraalinen (=harjoitteluelementti mukana) ovat näytöltään hyviä. Sovellettu rentoutus voi olla hyvä lisä ohjelmassa. Lihasjännitys on suuri ongelma jännittäjille ja rentoutuksen opettelu saattaa auttaa myös.
Tärkeintä on löytää toimiva hoitosuhde. Terveyskeskuslääkäriltä voi aloittaa ja keskustella mahdollisuuksista saada lähete kunnallisiin palveluihin (MTT tms.). Yksityiset sitten maksavat (45-60 euroa kerta) Jos saa KELA:n tuen niin sitten sekin vaihtoehto tulisi halvemmaksi. Tätä varten täytyy kuitenkin olla psykiatrin lausunto ja usein hoitosuhdekin jo vähintään puolen vuoden ajan. Helpoiten pääsee liikkeelle julkisen sektorin kautta eli tk> MTT tai jokin muu paikallinen mielenterveysyksikkö.
Jaoittelen vähän näitä omia tilanteitani tähän:
KOULUUN LIITTYVIÄ
- esitelmät (olen lintsannut kaikista kyllä muutaman viime vuoden ajan)
- ääneen lukeminen
- vastausvuoron kiertäminen luokassa
- taululle kirjoittaminen
- opettajille ym. puhuminen, esim. avun pyytäminen
- kokeet
- kavereiden saaminen ja muutenkin ne ihmiset (--> ei ole kaveria koulussa)
- teemapäivät ym. jos pitää mennä jonnekin, eikä oikein tiedä, mihin mennä ja mitä tehdä
- ei voi hakeutua haluaamansa paikkaan opiskelemaan
SEURAELÄMÄÄN LIITTYVÄ
- kavereiden hankkiminen (ei ole kaveria)
- seurustlusuhteet (täysin mahdottomia minulle)
- sukulaisten kanssa juttelu
NON-VERBAALINEN TOIMINTA
- silmiin katsominen
- kättely
- halaaminen
- intiimi toiminta liittyen seurusteluun
- liikunta ja liikkuminen muiden nähden
AUKTORITEETTIASEMASSA OLEVAT HENKILÖT
- poliisille, lääkärille, opettajille ym. puhuminen
PÄIVITTÄISTOIMINTA (vikka en harrasta näitä joka päivä, mutta jos tajusitte...)
- kaupassa asiointi
- kampaajalle meno
- lääkärissä käynti, apteekissa asiointi
- virastot
- posti, pankki ym.
****
Tässä oli vain muutama, en jaksa miettiä kaikkia!
OIREITANI (kaikkia ei aina esiinny yhtäaikaa)
- punastuminen
- tärinä
- mahaongelmat
- puhekyvyn menetys
- äänen värinä
- puhuu hiljaa ja epäselvästi
- vapina
- jalat vapisevat
- huimaus
- hirveä ennakkoahdistus ja -pelko
- ynnä muuta, ynnä muuta
Hei!
Luin juttusi ja suosittelen sinulle lämpimästi lääkettä nimeltä Rivatril. Pienen pienikin annos voisi auttaa sinua ja arkipäivääsi. Ota yhteys johonkin mukavaan terapeuttiin ja keskustele asiasta. Lääke rentouttaa mukavasti ja sen jälkeen et enää jännitä kohdata muita ihmisiä ja arkipäivän tilanteita. Hyvää jatkoa elämääsi!
Rivatril (klonatsepaami) on bentsodiatsepiinijohdannainen, jonka pääasiallinen indikaatio on epilepsian tai kouristelun hoito. Tähän, kuten myös muihin bentsoihin (diapam,oksepam, Xanor ym.) liittyy käytössä aina tottumisen riski. Eivät siitä syystä yleensa sovi jatkuvaan käyttöön lääkityksenä. Tarvittavana voi toimiakin. Annokset nousee helposti ja pian ollaan kiinni niissä ja ahdistus paradoksaalisesti vaan kasvaa. Eli lääkitys vain alan asiantuntijan määräämänä, niitäkin löytyy, jotka eka käynnillä kirjoittavat noita ja aina vaan uusitaan ilman mitään todellista kontrollia tai pohdintaa mistähän saattaisi olla kyse.
hei! itse kärsin kahvikuppi neuroosista seurassa. voin siis kyllä poiketa kahvilaan, mutta en pysty juomaan esim. rippijuhlat.häät hautajaiset. esiintymis kammo on valtava ääni pettää koko keho tärisee. pidän valtavasti tanssimisesta mutta en tärinän vuoksi voi sitä harrastaa, kuin juotuani aika runsaasti alkoholia. toivoisin, että joskus pystyisin tanssimaan ihan ilman alkoholia lavatansseissa.