mitä mieltä olette tästä?

yghrdfwas

tajusin, että olen hukannut kaiken itsestäni. tai tumpannut itseni jonnekin todella syvälle. masennus ja kaikki ongelmat ovat kasautuneet suureksi kasaksi päälleni, olen vankina jossain syvällä itsessäni. vankina, koska en oikeasti näe tietä poispääsyyn. olen myös negatiivisten ajatusmallien turruttama, tyhjyyden tunne, onttous ovat tulleet kuin jäädäkseen. ahdistus ja surullisuus myös. sosiaalisuus tuottaa vaikeuksia, itken paljon enemmän kuin ennen. olen itkenyt viime aikoina päivittäin ja useasti. olen itkenyt julkisilla paikoilla, koska en pysty pidättelemään sitä kuin hetken, se tulee väistämättä. ihmisten kanssa oleminen tuottaa vaikeuksia. en pysty ottamaan osaa suurimpaan osaan keskusteluista, en ilmaisemaan mielipiteitäni mihinkään. minulla on useita ystäviä, mutta tuntuu etten voi puhua heille omasta olotilastani sellaisena kuin se todellisuudessa on. osaksi sen takia, että olen puhunut huonosta olostani niin paljon että uskon ihmisten kyllästyneen siihen eivätkä he jaksa ymmärtää miksi vellon paskassa enkä tee asiolle mitään, osaksi sen takia etten osaa pukea oikeasti sanoiksi ajatuksiani. psykologini ovat olleet sitä mieltä että osaan tuoda hyvin esiin tunteitani ja analysoida niitä mutta minusta tuntuu että osaan puhua niistä asioista, jotka olen ikään kuin valikoinut ja hionut sellaisiksi että voin ne sanoa. tuntuu etten voi puhua mistään. minulla on tällä hetkellä yksi ystävä jolle voin tuoda ajatuksiani esiin niin varauksetta kuin pystyn olemaan. minusta on alkanut tuntua siltä että olen hyvin yksin ja ilman minkäänlaista päämäärää elämässä. olen jälleen alkanut leikitellä kuolemisen ajatuksella. kuoleminen tuntuu järkevältä ratkaisulta, koska minusta tuntuu siltä ettei elämässä ole minulle mitään. tulevaisuus tuntuu melko toivottomalta. mikään ei oikein maistu, mikään ei huvita. ja vaikka ympärilläni on ihmisiä joista välitän, ei sekään riitä syyksi tänne jäämiselle. osaksi myös sen takia, että olen melkein aina elänyt muille enkä itselleni. tuntuu että minulla on monia ystäviä ja kavereita sen takia, että mukaudun kulloisenkin ihmisen ajatusmaailmaan ja olen yhtä mieltä heidän kanssaan. muodostan mielipiteeni heidän mielipiteistään, kyseenalaistaen harvoin ja miettimättä että olenko oikeasti samaa mieltä. näin en muodosta omia mielipiteitä ja niitä kysyttäessä menen lähes poikkeuksetta vaikeaksi tai lukkoon. tai jos puhutaan minun tarpeistani tai jos joku haluaakin auttaa minua, menen siitäkin vaikeaksi tai lukkoon. en halua vaatia muilta ihmisiltä itselleni mitään, minkä uskon aiheuttavan vaivaa heille. toisaalta epäilen itseäni jatkuvasti ja ajattelen vain hyväksikäyttäväni ympärilläni olevia ihmisiä ja perhettäni. syyllisyys kaikesta kalvaa jatkuvasti. huono omatunto myöskin. uskon syyllisyyden ja omatunnon johtuvan myös itseni laiminlyömisestä, mutta en osaa lopettaa sitä enkä aloittaa itseni todellista kuuntelemista.
tunnen itseni välillä vainoharhaiseksi ja uskon välillä siihen että minun ihmiseni kääntyvät minua vastaan tai että he eivät oikeasti välitä minusta. sekin voi osaksi johtua siitä, etten osaa olla oma itseni koska en edes tiedä mikä on minua ja mikä ei. aikamoinen soppa siis.
tunnen usein olevani vastenmielinen, ulkonäöllisesti ja sisäisesti. ulkonäköseikat piinaavat minua jatkuvasti, mikä synnyttää lisää itseinhoa, koska se on turhaa. se, että tiedostan, että ulkonäkööni en voi kovin paljoa vaikuttaa ja että minun pitäisi hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, herättää tunteita, joita en oikein osaa kuvailla. mutta lamaannun ja se tuntuu mahdottomalta koska en pidä itsestäni lainkaan. tahtoisin lähinnä olla ajattelematta ulkonäköäni, koska se on yksi suurimmista syistä omiin sosiaalisten tilanteiden vaikeuksiin. minun on vaikeaa lähteä ihmisten ilmoille, koska ajattelen olevani niin ruma enkä kestä kauniita ihmisiä koska se saa tuntemaan itseni aina vain rumemmaksi ja kaikki tämä saa itseni tuntemaan itseni typeräksi idiootiksi. tunnen myös olevani yksinkertainen ja että kaikki muut olisivat fiksuja. tuntuu että ystäväni pitävät minua yksinkertaisena koska en osaa sanoa mihinkään mitään. ajattelen paljon mutten saa tuotua sitä esiin, koska se pelottaa. tyrmään itseäni jatkuvasti.

2

92

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yghrdfwas

      jatkuu..

      olen miettinyt masennusta. sitä kuinka olen käynyt terapiassa monta vuotta ja tiennyt olevani masentunut. ja tavallaan en edelleenkään suostu tajuamaan sitä mitä masennus todella on. en halua olla masentunut. vaadin itseltäni toiminnallisuutta ja menemistä ja tulemistä ja jaksamista, vaikken jaksaisi. se on alkanut pikkuhiljaa kostautua ja olen tullut siihen pisteeseen, että haluaisin vain sulkea kaiken ulkopuolelle, lukittautua neljän seinän sisälle ja maata sängyn pohjalla tekemättä mitään ja näkemättä ketään. toisaalta en kestä ajatusta sellaisesta, toisaalta en jaksa tehdä mitään. luin artikkelia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja löysin useita yhtäläisyyksiä itseeni siitä. haluan ottaa tämän esille psykologini kanssa, mutta uskon vahvasti hänen tyrmäävän tällaisen mahdollisuuden, miten minulla voisikaan olla persoonallisuushäiriö, niinpä. olenhan sentään masentunut enkä voi olla muuta kuin masentunut. voisi ajatella niin että haluan vain kovasti olla jotain muuta kuin masentunut? mutta mitä jos minulla on epävakaa persoonallisuus. mitä jos, mitä jos?

      olen ollut viime aikoina niin väsynyt että haluaisin ajatella osastohoitoon hankkiutumista. mutta tuntuu siltä että tähänkään minulla ei ole tarpeeksi ns vaadittavia ominaisuuksia, en ole tarpeeksi huonovointinen ja sekaisin saadakseni sellaista hoitoa, se on liikaa pyydetty ja niin edelleen.

      alan olla hyvin väsynyt oman pääni kanssa. siitä itsetuhoisuudesta, vaikka ajattelen kuolemaa, en ole ajatellut kuinka päiväni päättäisin. en suunnittele itsemurhaa vaikka sitä ajattelenkin ja sen ajattelu hyvältä tuntuukin. se on asia josta en puhu tosissani kenellekään, koska se mielletään vakavaksi asiaksi ja se voitaisiin tulkita huomionhakuisuutena tms.

    • elämässä eteenpäin

      Sorry; mutta taidat olla tosi näyttelijän ruumiillistuma: Osaat huijata jopa spykologeja harhauttaessasi paljastamasta itseäsi. Onneksi tässä anonyymina uskallit tehdä sen. On hyvä että itse tiedostat todellisen ongelmasi. Se on hyvä alku, muta et saa tarvittavaa hyötyä terapiasta jos et ole rehellinen. Kun aina mukaudut, miellytät ja sopeudut toisten toiveiiin ja elämään niin ei ihme että elämäsi on tyhjää, onttoa ja et oikeastaan tiedä kuka olet ja mitä haluat. Vieraannnut itsestäsi, oikeastaan jopa unohdat mitä itse haluat. Tuo jatkuva tositen miellyttämien, mukautumien ei ole todellista elämää ja vie kaiken energian. Mukaudut että sinua ei hyljättäisi. Jos löydät itsesi ja uskallat elää myös omaa elää ja itsellesi, sinusta tulee aito ja todellinen ystävä myös läheisillesi.
      Vaikuttaa näin maallikosta, että et olet selvästi läheisriippuvainen. Eltä täysin ohjautuen toisista ja ulkopäin.
      Jospa alkaisit pikkuhiljaa askel askeleelta opettelemaan elämään itseäsi varten. alussa se ei ole helppoa, saattaa olla yllättävääkin läheisostä kun alat toimimaan eri tavalla.
      Sinun kannataisi tutustua kirjallisutteen, joka käsittelee läheisriippuvuutta.
      Kerro ihmeessä terapeutille noista itsetuhoajauksista vaikka et tosissaan niitä ajattelisi toteuttaa ja ole muutenkin rehellinen. Ei itsemurhamielteet ole pelkkää huomion hakuisuutta? Ei ihminen normaalisti edes pohdi tuollisia vaan ne on merii että ei voi hyvin. Jos sinun vaikea kasvotusten kertoa niin kirjoita hänelle samanlainen kirje kuin mitä tässä olet tehnyt.
      Sinulla on hyvä matka eheytymiseen kun noin hyvin osaat ruotia ja nähdä ongelmiasi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1954
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      919
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      863
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      736
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      722
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      704
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      678
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      656
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      78
      656
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      204
      647
    Aihe