…mä pääsin voittajaksi! Minä lähden nyt jatkamaan lomiani Itä-Suomen kiertueella ja en tiedä, palaanko tänne enää K.K.Korhosena.
Varsinainen työni täällä on ollut tuo Googlenkin rekisteriin päässyt tutkielmani Urho Kekkosesta. Muu on ollut enemmän irrottelua, hauskanpitoa! Voitolla tarkoitan sitä, että yksikään kepulainen ei tutkielmastani yhden yhtä kohtaa kiistänyt, joten koen saaneeni täydellisen selkävoiton niistä, jotka mielipidettään perustelematta vakuuttavat, että ”Kekkonen oli suurmies” ja toistelevat ”Kapi-Korhonen vain valehtelee” osoittamatta, missä minä valehtelen. Myös kiihkoillaan, että ”Kapi-Korhonen ei pysty viemään Kekkosen kunniaa”. Ei pystykään, sillä Kekkonen on jo aikoja sitten menettänyt kyseenalaisen kunniansa useimpien muiden kuin tietämättömimpien kepulaisten mielissä.
”Asevelisosialisti” teki aikanaan täällä tunnetuksi noiden oikeiden asevelisosialistien suuriarvoista työtä Suomen pelastamiseksi. Nimimerkki toi esiin myös monta muuta historiallista tapahtumaa, joissa sosialidemokraattien panos on ollut suuri. Sen jälkeen hän poistui näyttämöltä. Nyt K.K.Korhonen on tehnyt työnsä ja poistuu myös. Tai eihän tuo Kekkos-tutkielmanikaan mitään työtä ollut, hetken harrastus vain oikean asian puolesta. Onnistuin tarkoituksessani hyvin, joten poistun nyt hyvillä mielin.
Kekkosesta ja demarien arvokkaista teoista kertoessani olen ollut ihan vakavissani, mutta usein olen liikkunut kevyemmällä asenteella. Pienellä vedätyksellä olen saanut monen typeryksen näyttämään typeryytensä täydellisyyden. Kun vähäiset tiedot ja taidot ovat tyystin loppuneet, on menty navan alapuolelle ja sisäeritteisiin. Joku on esitellyt kiihkossaan salatuimman sisimpänsä seksifantasioitaan myöten! Sellaista sokeaa raivoa olen luullut olevan vain kiihkeimmissä kommunisteissa, fasisteissa ja natseissa. Hihkaisuissa ”keskusta on paras” ja ”Anneli on mep” kaikuu selvästi ”Sieg heil” ja ”heil Hitler!” Ymmärrän, että fiksuimmat kepulaiset noita häpeävät, mutta monelle toisinajattelevalle ne ovat olleet jatkuvasti pulppuava innostuksen lähde!
Enimmäkseen olen pyrkinyt pysymään asialinjalla. Huumoriakin olen koettanut viljellä, mutta ironia on vaativa huumorinlaji myös esittäjälleen ja se menee ohi monen ymmärryksen. Mutta välikö tuosta – eihän täällä tapahtuvalla ole merkitystä suuremmissa asioissa. Täällä ei juuri vaikuteta minkään puolueen kannatuslukuihin. Näillä poliittisilla saiteilla liikkuu enintään pari tuhatta ihmistä, jotka jakautuvat moniin puolueisiin. Eurovaaleissakaan tuskin kukaan sai yhtään lisä-ääntä tämän debatin ansiosta (Jäätteenmäki saattoi muutaman menettää) ja kunnallisvaaleissa ainakin kotikunnassani Helsingissä tällaisen vaikutus on olematon. Touhu on siis aivan turhaa siinä mielessä, missä monet luulevat täällä höyryävänsä. Enemmän tämä on vain sellaista verbaaliurheilua omaksi iloksi ja joidenkin muiden harmiksi.
Monet täällä tarjoavat hupia myös toisille, yleensä sitä tietämättään ja tahtomattaan. Alan uskoa niitä, jotka väittävät peruskoulun pudottaneen kansalaisten sivistystasoa. Ei minun ikäluokkani kansakoulua olisi läpäisty niin heikoilla tiedoilla eikä etenkään sillä kirjoitustaidolla, millä monet täällä esiintyvät! Oppimiskykyisen luulisi kuitenkin muiden esityksiä tarkkailtuaan itsensäkin oppivan esittämään asiansa niin, ettei se herättäisi lukijassa ainoastaan huvittuneisuutta. Monella ei vain näy olevan tarpeeksi älliä tajuta tätä tai kykyä kehittyä, vaan he jatkavat tavalla, mikä varmasti saa monen vähänkin fiksumman päättämään, että ”koskaan en äänestä ainakaan tuota puoluetta, jolla on tuontasoisia kannattajia”.
Vaikka olen puoluepolitiikastakin kirjoitellut, ei se ole minulle kovin tärkeätä. En tuosta Kekkosestakaan puhunut niinkään politiikan kuin historian harrastukseni vuoksi. Demarienkin merkitystä ja arvoa olen korostanut enemmän historiallisessa katsannossa kuin puoluepolitiikan perusteella. Politiikan näillä saiteilla tekee todellista tylsemmäksi se, että kiihkeimmät politikoijat ovat juuri niitä, joilla siihen on heikoimmat edellytykset. Monen tiedot politiikastakin osoittautuvat olemattomiksi ja hänen taitonsa ilmaista itseään korreloi hyvin hänen tietojensa määrään.
Minä siis poistun toistaiseksi näiltä saiteilta. Palaan ehkä hieman toisenlaisin teemoin ja kenties toisella nimellä. Teemoista ei ole puutetta. Historia tarjoaa niitä loputtomiin ja myös tulevaisuus kiinnostaa muultakin kuin puoluepolitiikan kannalta. Puolueilla tietenkin on roolinsa monissa tärkeissä asioissa, mutta puolueita tärkeämpiä ovat arvot. Olen äänestänyt eri puolueita sen mukaan, miten olen nähnyt niiden edistävän minulle tärkeitä arvoja. Urho Kekkonen sanoi ”sodan ja rauhan asiassa me emme ole puolueettomia, vaan olemme rauhan puolella ja sotaa vastaan” (tarkoitti Neuvostoliiton puolella vapaata maailmaa vastaan). Minä sanon ”järjen ja typeryyden asiassa en ole puolueeton, vaan olen järjen puolella typeryyttä vastaan”. Tässä ei ole sivutarkoituksia, sillä ”tyhmyydelle minä olen vihainen kuin äreä rakkikoira”, asian Nummisuutarin Eskon sanoilla ilmaistakseni.
Ennen muuta olen aina Suomen ja suomalaisten puolella, ajatellen ja toivoen näiden parasta nyt ja tulevaisuudessa. Vain tämä näkökohta määrää myös sen, mitä puoluetta kannatan. Tänään ehkä demareita, huomenna ehkä kokoomusta. Oma henkilökohtainen etuni ei merkitse asiassa paljoakaan, sillä olen saanut elämältä jo oman osani ja ylikin sen.
Tuo avaukseni oli Runebergia, runosta Döbeln Juuttaalla, jonka kaikki ikäluokkani ihmiset jo kansakoulussa Vänrikki Stoolin tarinat lukeneena varmaan tunnistivat. Laitanpa lopuksi runosta vielä muutamia säkeitä, jotka kuvatkoot nyt tuntojani (tämä on Paavo Cajanderin suomennosta, monille saattaa olla tutumpi Otto Mannisen suomennoksena):
"Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi.
Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan
mun uskoni; se mulle kunniaksi:
vapaana synnyinkin ma maailmaan.
- - -
Työt' orjan olkoon Herraans' imarrella,
min' en voi kerjätä, en kumarrella,
en palkan toivoss' enkä suosion.
Iloisna tahdon etehesi tulla,
vapaalla miellä, päällä nostetulla,
se miehen suoraa rukousta on."
No, olipa melodramaattinen loppu. Mutta onhan tässä hetkessä tunnetta, kun jätän nyt toistaiseksi seuran, joka on ollut niin innostava, että se on usein saanut minut ylittämään itseni kirjoituksillani! Kirjoitukseni ovat herättäneet kannanottoja laidasta laitaan eikä kirjoittajankaan vaatimaton persoona ole jäänyt vaille huomiota! Kiitos tästä kaikesta teille kaikille! Ja muistakaa: Keskusta – Suomen hupaisin puolue!
Varsinainen työni täällä on ollut tuo Googlenkin rekisteriin päässyt tutkielmani Urho Kekkosesta. Muu on ollut enemmän irrottelua, hauskanpitoa! Voitolla tarkoitan sitä, että yksikään kepulainen ei tutkielmastani yhden yhtä kohtaa kiistänyt, joten koen saaneeni täydellisen selkävoiton niistä, jotka mielipidettään perustelematta vakuuttavat, että ”Kekkonen oli suurmies” ja toistelevat ”Kapi-Korhonen vain valehtelee” osoittamatta, missä minä valehtelen. Myös kiihkoillaan, että ”Kapi-Korhonen ei pysty viemään Kekkosen kunniaa”. Ei pystykään, sillä Kekkonen on jo aikoja sitten menettänyt kyseenalaisen kunniansa useimpien muiden kuin tietämättömimpien kepulaisten mielissä.
”Asevelisosialisti” teki aikanaan täällä tunnetuksi noiden oikeiden asevelisosialistien suuriarvoista työtä Suomen pelastamiseksi. Nimimerkki toi esiin myös monta muuta historiallista tapahtumaa, joissa sosialidemokraattien panos on ollut suuri. Sen jälkeen hän poistui näyttämöltä. Nyt K.K.Korhonen on tehnyt työnsä ja poistuu myös. Tai eihän tuo Kekkos-tutkielmanikaan mitään työtä ollut, hetken harrastus vain oikean asian puolesta. Onnistuin tarkoituksessani hyvin, joten poistun nyt hyvillä mielin.
Kekkosesta ja demarien arvokkaista teoista kertoessani olen ollut ihan vakavissani, mutta usein olen liikkunut kevyemmällä asenteella. Pienellä vedätyksellä olen saanut monen typeryksen näyttämään typeryytensä täydellisyyden. Kun vähäiset tiedot ja taidot ovat tyystin loppuneet, on menty navan alapuolelle ja sisäeritteisiin. Joku on esitellyt kiihkossaan salatuimman sisimpänsä seksifantasioitaan myöten! Sellaista sokeaa raivoa olen luullut olevan vain kiihkeimmissä kommunisteissa, fasisteissa ja natseissa. Hihkaisuissa ”keskusta on paras” ja ”Anneli on mep” kaikuu selvästi ”Sieg heil” ja ”heil Hitler!” Ymmärrän, että fiksuimmat kepulaiset noita häpeävät, mutta monelle toisinajattelevalle ne ovat olleet jatkuvasti pulppuava innostuksen lähde!
Enimmäkseen olen pyrkinyt pysymään asialinjalla. Huumoriakin olen koettanut viljellä, mutta ironia on vaativa huumorinlaji myös esittäjälleen ja se menee ohi monen ymmärryksen. Mutta välikö tuosta – eihän täällä tapahtuvalla ole merkitystä suuremmissa asioissa. Täällä ei juuri vaikuteta minkään puolueen kannatuslukuihin. Näillä poliittisilla saiteilla liikkuu enintään pari tuhatta ihmistä, jotka jakautuvat moniin puolueisiin. Eurovaaleissakaan tuskin kukaan sai yhtään lisä-ääntä tämän debatin ansiosta (Jäätteenmäki saattoi muutaman menettää) ja kunnallisvaaleissa ainakin kotikunnassani Helsingissä tällaisen vaikutus on olematon. Touhu on siis aivan turhaa siinä mielessä, missä monet luulevat täällä höyryävänsä. Enemmän tämä on vain sellaista verbaaliurheilua omaksi iloksi ja joidenkin muiden harmiksi.
Monet täällä tarjoavat hupia myös toisille, yleensä sitä tietämättään ja tahtomattaan. Alan uskoa niitä, jotka väittävät peruskoulun pudottaneen kansalaisten sivistystasoa. Ei minun ikäluokkani kansakoulua olisi läpäisty niin heikoilla tiedoilla eikä etenkään sillä kirjoitustaidolla, millä monet täällä esiintyvät! Oppimiskykyisen luulisi kuitenkin muiden esityksiä tarkkailtuaan itsensäkin oppivan esittämään asiansa niin, ettei se herättäisi lukijassa ainoastaan huvittuneisuutta. Monella ei vain näy olevan tarpeeksi älliä tajuta tätä tai kykyä kehittyä, vaan he jatkavat tavalla, mikä varmasti saa monen vähänkin fiksumman päättämään, että ”koskaan en äänestä ainakaan tuota puoluetta, jolla on tuontasoisia kannattajia”.
Vaikka olen puoluepolitiikastakin kirjoitellut, ei se ole minulle kovin tärkeätä. En tuosta Kekkosestakaan puhunut niinkään politiikan kuin historian harrastukseni vuoksi. Demarienkin merkitystä ja arvoa olen korostanut enemmän historiallisessa katsannossa kuin puoluepolitiikan perusteella. Politiikan näillä saiteilla tekee todellista tylsemmäksi se, että kiihkeimmät politikoijat ovat juuri niitä, joilla siihen on heikoimmat edellytykset. Monen tiedot politiikastakin osoittautuvat olemattomiksi ja hänen taitonsa ilmaista itseään korreloi hyvin hänen tietojensa määrään.
Minä siis poistun toistaiseksi näiltä saiteilta. Palaan ehkä hieman toisenlaisin teemoin ja kenties toisella nimellä. Teemoista ei ole puutetta. Historia tarjoaa niitä loputtomiin ja myös tulevaisuus kiinnostaa muultakin kuin puoluepolitiikan kannalta. Puolueilla tietenkin on roolinsa monissa tärkeissä asioissa, mutta puolueita tärkeämpiä ovat arvot. Olen äänestänyt eri puolueita sen mukaan, miten olen nähnyt niiden edistävän minulle tärkeitä arvoja. Urho Kekkonen sanoi ”sodan ja rauhan asiassa me emme ole puolueettomia, vaan olemme rauhan puolella ja sotaa vastaan” (tarkoitti Neuvostoliiton puolella vapaata maailmaa vastaan). Minä sanon ”järjen ja typeryyden asiassa en ole puolueeton, vaan olen järjen puolella typeryyttä vastaan”. Tässä ei ole sivutarkoituksia, sillä ”tyhmyydelle minä olen vihainen kuin äreä rakkikoira”, asian Nummisuutarin Eskon sanoilla ilmaistakseni.
Ennen muuta olen aina Suomen ja suomalaisten puolella, ajatellen ja toivoen näiden parasta nyt ja tulevaisuudessa. Vain tämä näkökohta määrää myös sen, mitä puoluetta kannatan. Tänään ehkä demareita, huomenna ehkä kokoomusta. Oma henkilökohtainen etuni ei merkitse asiassa paljoakaan, sillä olen saanut elämältä jo oman osani ja ylikin sen.
Tuo avaukseni oli Runebergia, runosta Döbeln Juuttaalla, jonka kaikki ikäluokkani ihmiset jo kansakoulussa Vänrikki Stoolin tarinat lukeneena varmaan tunnistivat. Laitanpa lopuksi runosta vielä muutamia säkeitä, jotka kuvatkoot nyt tuntojani (tämä on Paavo Cajanderin suomennosta, monille saattaa olla tutumpi Otto Mannisen suomennoksena):
"Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi.
Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan
mun uskoni; se mulle kunniaksi:
vapaana synnyinkin ma maailmaan.
- - -
Työt' orjan olkoon Herraans' imarrella,
min' en voi kerjätä, en kumarrella,
en palkan toivoss' enkä suosion.
Iloisna tahdon etehesi tulla,
vapaalla miellä, päällä nostetulla,
se miehen suoraa rukousta on."
No, olipa melodramaattinen loppu. Mutta onhan tässä hetkessä tunnetta, kun jätän nyt toistaiseksi seuran, joka on ollut niin innostava, että se on usein saanut minut ylittämään itseni kirjoituksillani! Kirjoitukseni ovat herättäneet kannanottoja laidasta laitaan eikä kirjoittajankaan vaatimaton persoona ole jäänyt vaille huomiota! Kiitos tästä kaikesta teille kaikille! Ja muistakaa: Keskusta – Suomen hupaisin puolue!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Muistathan ottaa lääkkeesi ennen nukkumaanmenoa. En suosittelisi myöskään yksin ulosmenemistä, mutta kaipa ne hoitsut pitävät huolta potilaistaan. Kannattaa myös varmistaa, että ikkunat ja ovet ovat suljettu, ettei Kekkosen haamu pääse enää kummittelemaan uniin. Kekkonen on jo kuollut, eikä kummituksia ole olemassakaan.
Piti vielä sanomani, ettei kaikki internetissä kirjoitettu ole totta!! Jos olet saanut harhaiset sepustuksesi googlen listalle, se tarkoittaa sitä, että olet saanut harhaiset sepustuksesi googlen listalle. Eikä mitään muuta. Kirjoituksen totuudellisuuden tai hyvyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, jos on saanut harhaisen sepustuksensa googlen listalle.
Kyllä on itsetunto tosi heikko, jos näillä saiteilla täytyy kilpailla. No jos niin on, annettakoon hänen poistua voittajana. Voisi sanoa suomalaista sananpartta mukaillen: "Vähällä sen lapsen mielen noutaa".
Ei ne vuodet välttämättä merkitse kypsymättömyyden häviämistä...
Korhonen, lukko, lakko ja kakkakakkara kaiken päälle.
Kutsu itseäsi vaikka Euroopan keisariksi.
Sille paikalle onkin ollut viime aikana tunkua siellä punaleirissä..jopa keisarinna ehdokkaita tuntuu löytyvän..
Korhonen, kutsu itseäsi luovutusvoittajaksi..
Sehän on oikeampi nimi rintamasta käpykaartiin siirtyneille...
Mitä tulee Kekkoseen, otetaan asento ja vedetään sitä kättä...ei ei ei ei jeijejei Korhonen, ei sinne nahkahousuihisi...vaan lippaan, kun mainitset presidentti Kekkosen nimen.
Kyllä sinä varmasti voitit, Korhonen.
Voitit Annelin 149 646 äänellä, Rehnin Ollin komissaariudessa ja tuhansia muita pieniä asioita, jotka syksyn kunnallisvaaleissa nähdään tulosten julkaisun jälkeen.
Korhonen toivottavasti voitat 2006 presidentinkin vaalit, sillä se tarkoittaa porvaripresidenttiä.
Korhonen,
kaikki tuntee apinan,
mutta apina ei tunne ketään...heheheheeheh
Kun hiekkalaatikolla olevat lapset leikkivät ja yksi yrittää ruveta pomottamaan ja ei spopeudu porukkaan, alkavat muut neuvomaan ja tuomaan omia näkemyksiään asioissa. Personaallisuushäiriöinen ottaa tavaransa ja pitää "Päänsä" ja lähtee suuttuneena pois ja mäkättää mennessään.
Tämä tilanne on just Korhosen kohdalla.
Yleensä lapsi viedään hoitoon, ja samaa suosittelisin Korhosellekkin. On vaimo kotona lujilla jos vaimolla on vähääkään omaa tahtoa.
En olisi sinuna voitonvarma vaan hätääntynyt mielen sairastumisesta.
Kun vertaa Korhosen tekstiä siihen tulleisiin vastauksiin!!!
Pisteet tosistaiseksi 6-0 Korhosen eduksi!
Laittakaa lisää samantason arvosteluja, niin Korhonen voi todella varmistuneena arvostelijoidensa typeryydestä poistua "voittajana" saitilta.
Vaikka oletankin tuon voittaja sanan olevan vain vertauskuvallinen, niin jokainen palstakepulaisen idioottimaisuus todistaa tuota ammottavaa kuilua, joka Korhosen ja palstakepulien kirjoituksissa on Korhosen hyväksi!
Ja, jotta tolloimmankaan "kepu on paras miehen" ei tarvitsisi vaivata päätään, niin kerron varmuuden vuoksi, että se kuilu ei kapene sillä, että hoette noita lapsellisia sloganeitanne tai yhtä lapsellisia henkilökohtaisuuksiin meneviä raivostuneen mielenne tuotoksia!
Sen sijaan oletan, että täyttäessänne saittia noilla asiattomuuksillanne, aiheutatte sen, että Keskustan kannattajista se osa, jolla olisi jotain järkevämpääkin sanottavaa, eivät vaivaudu kirjoittamaan palstalle ollenkaan!!
Tämä seikka taas vahvistaa sitä käsitystä, että kepulaiset ovat tosiaan niin tolloja kuin tämän saitin kepukirjoittajat antavat niin mielellään ymmärtää.
Mutta, jotta tuo kuilu edes vähän kapenisi, niin laitanko minäkin lapsekkaan sloganin?
No laitanpa tietenkin, pyytämättä ja yllätyksenä!
Keskusta on hauska, hyvin hauska puolue!
On täällä tullut hyvinkin argumentoituja vastauksia Korhosen kirjoituksiin, mutta Korhonen ei niitä omahyväisyydessään ole ottanut huomioon. On vain alkanut soittelemaan poskeaan kun ne ei ole sopineet Hänen Suuruutensa aatemaailmaan.
"Kepuänkyrät vain väittävät vastaan", on ollut hyvin käytetty sanonta Korhosella.
Eli kun katselee vaaleanpunaisilla kaunalla kirkastetuilla laseilla on vaikea nähdä tosiasioita tisiasioina.
Vielä kun tähän lisää sen oman "ideologian" romahtamisen, sosialismin, ja siihen "syyllisen" Kekkosen, Korhosella on helppo suunnat kaunansa, yhdessä samanlaisen aatteen kyllästämien "tutkielmansa" pohjaaineiston "tutkijoiden" kanssa.
Vielä lähtökiireissäni kävin vilkaisemassa saitit. Mielipiteesi tietysti hellii mieltäni, joka ei kyllä ole mitenkään haavoittunut noista tämänkin ketjun toisenlaisista arvioista. On minulla sen verran tervettä itsetuntoa - mielestäni perustellusti, kun katsoo tätäkin ketjua - että ymmärrän noiden vauhkoontumisen syyt. Sinähän niitä tuossa toteatkin. Kiitos ja hyvää kesän jatkoa! Nyt Jongunjoelle melomaan, Ruunaankoskia laskemaan ja Kuhmoon nauttimaan hyvästä kamarimusiikista!
k.
No voisi todeta että olisi voinut olla hyväkin tutkielma jos asioita olisi käsitelty "puolueettomasti" ja tasapuolisesti.
Tämän kirjoitussarjan tarkoitus oli ainoastaan mustamaalata kaikkien aikojen johtajaa Kekkosta.
Eihän Kekkonenkaan virheetön ollut. Ei meistä kukaan ole. Mutta jos todella tekee tällaisen "tutkimuksen", olisi aiheellista katsella asioita myös niiltä oman mielipiteen ja asenteen vastakkaisiltakin puolilta. Eli tuoda tasapuolisesti sekä hyvät että huonot puolet esille. Eikä niin kuin sinä teit, kaivoit kaikki tunkionpohjat esille ja väitit vielä että Kekkonen ei tehnyt mitään suomen hyväksi. Ainoasttaan pönkitti omaa valtaansa ja toimi kaikissa asioissa suomen edun vasatisesti ja väitit vielä että Kekkonen pyrki sosoialisoimaan suomen.
1. Jos Kekkonen olisi halunnut sosialismia, se olisi varmasti onnistunut, sillä Presidentillä oli silloin niin laajat valtaoikeudet että siihen ei olisi ollut mitään estettä.
Tutkielmasi pohjaaineisto oli omantunnostuskissa piehtaroivien Demareiden kirjoittamaa. Omantunnostuskat ovat siitä metka asia että jos ei halua tunnustaa olleensa itse väärässä, on alettava etsiä syyllisiä muualta ja jos niitä ei löydy, on "tehtävä" se syyllinen. Demareiden sosialisoinnin ja aatteen romahdettua Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä, oli luonnollista että Denmarit alkoivat pesemään naamaansa omantunnos tuskissaan.
2. Kekkonen "huijasi" Neuvostopäättäjiä usein silloin kun niiden esittämät asiat olisivat johtaneet suomen itsenäisyyden menettämiseen.
Nämä kohdat Kekkosen toiminnasta ovat näissä Demaritukimuksissa jääneet kokonaan huomiotta. Ja sitä, että Kekkosella oli hyvät suhteet Neuvostopäättäjiin pidetään näissä "tutkimuksissa" pahana asiana. Heh, sanon minä. Mitenkähän olisimme pärjänneet suuren naapurimme kanssa jos näin ei olisi ollut. Tässä se suurin virhe sinun "tutkielmassasi". Olet eritäin katkera siitä että näin oli. Muuten sinun "aatteesi" ja halusi Neuvostovalllasta suomessa olisi toteutunut. Tämä suomen itsenäisenä pysyminen on se pääasia joka saa nyt Demarit heittämään tätä lokaa Kekkosen niskaan.
Asiallisesti ja rauhallisesti kirjoittaja vastasi. On tasoltaan parempi kuin Korhosen kirjoitus.
Että repikää siitä.
vielä julkaisemaan tieteellisiä tutkimuksia, joiden lopputulema on hyvin lähellä Korhosen tekstejä.
Nykyisistä tutkijoista ja kirjoittajista valtaosa on elänyt Kekkosen aikana ja siten suhtautuminen on 'värittynyttä'.
Hyvä kysymys esitettäväksi olisi ollut, miten Suomen historia olisi muokkautunut ilman Kekkosta.
Se mitä edellisessä kirjoitin pitää paikkansa.
Jos vähän tähän kysymykseen jotakin vastaisi.
Riippuu tietenkin siitä kuka ja minkä värisestä ryhmästä se "Kekkonen" olisi ollut joka hänet olisi korvannut.
Jos vasemmistileiristä, olisi todennäköistä että olisimme nyt joko Valkovenäjän tai Eestin asemassa tällä hekellä.
Jos taas Oikeistosta, olisimme nähtävästi tällä hetkellä aseellisesti irrottautumassa Venäjästä.
Demarit ja Kommunistiti olivat aatteeltaan sellaisia että ne olisivat "tilanneet" miehittäjän maahan, niin kuin Eestissä tapahtui. Kokoomuslainen olisi nähtävästi "ärsyttänyt" omilla tyhmillä radikaaleilla tempauksillaan Neuvostoliiton miehittämään suomen asellisesti niin kuin Tsekkoslovakiassa tapahtui.
No on siinä kysymys, kuka olisi edes Keskustalaisista olisi pystynyt täyttämään Kekkosen saappaat. Monet Keskustalaisistakin päätäjistä ärsyttivät Neukkuja, joten olisi kyllä aika metkaa tietää kuka olisi pystynyt "luovimaan" niin hyvin kuin Kekkonen luovi puun ja kuoren välissä.
kirjoitettu jo aika paljon.
Mutta minkälainen olisi tutkielma Mauno Koivistosta?
(Eikö Satsi Demarit olisi jo aika paljastaa)?
Ihan lähtökiireitteni keskellä kävin vielä vilkaisemassa saitteja ja vastaan muutamaan:
Etkö ole lukenut mitään Mauno Koivistosta? Kyllä hänestä on kirjoitettu jo paljon ja hän itse on kirjoittanut enemmän kuin kukaan muu presidenttimme. Luepa vaikka Koiviston muistelmakirjat "Historian tekijät" ja "Kaksi kautta" (yhteensä yli 1000 sivua), niin tiedän jotakin miehen ajatuksista ja tekemisistä. Hänen omat nuoruudenmuistelmansa "Koulussa ja sodassa" ei voi olla herättämättä kenenkään ajattelevan ja tuntevan ihmisen kunnioitusta puritaanisesti uskonnollisen isänsä kasvattamaa äiditöntä poikaa ja nuorena vapaaehtoisena rintamille lähtenyttä maineikkaissa Törnin joukoissa taistellutta sotilasta kohtaan. Ja kun tutustut hänen nuoren miehuutensa aikaan, jolloin hän satamatyömiehenä organisoi kommunistien torjunnan Turun satamassa, opiskeli työnsä ohella kansakoulupohjaisesta työmiehestä kymmenessä vuodessa tohtoriksi ja miten hän sen jälkeen eteni urallaan, kunnioituksesi kasvaa suunnattomasti. Olet ehkä sitä ikäluokkaa, että et muista miten suosittu yli puoluerajojen Koivisto oli. Eikä syyttä. Hän myös palautti maahamme demokratian ja parlamentarismin.
Kyllä Koivisto on ehdottomasti merkittävimpiä presidenttejämme, jos merkittäviä on ollut muitakin, kuten Ståhlberg ja Paasikivi. Eikä tietysti Kekkosenkaan merkitystä voi väheksyä, mutta sen merkityksen laadun voi kyllä kyseenalaistaa. Ja on ollut presidenttejä, joiden hyvää merkitystä ei nähdä niin suurena, kuin se pitäisi nähdä. Sellaisia ovat Kallio, Ryti ja Ahtisaari.
Ps. Luepa muuten Tellervon kokoama lahjakirja miehelleen hänen 80-vuotispäivänsä kunniaksi, "Kyllä se siitä". Oikein hauska ja hellyttävä!
...Koivistoa kohtaan, minulla on ollut myös mahdollisuus tutustua hänen väitöskirjaansa ja voin sanoa sen kuuluvan siihen kuuluisaan kirjasarjaan, jossa ovat myös teokset: "Italialaisten voitot toisessa maailmansodassa", "Saksalaista huumoria" ja "Englantilainen keittokirja".
Millainenhan sinun väitöskirjasi mahtaa olla? Kuuluukohan se sarjaan "keskusta on paras" ja "demarit ovat perseestä"? Vai olisiko se sentään hieman alempaa tasoa, eli samaa sarjaa Paavo Väyrysen väitöskirjan kanssa?
...kun en ole tehnytkään väitöskirjaa, olen vain lukenut muiden tekemiä, myös Lasse Lehtisen teoksen, jonka luokittelen lähinnä kaunokirjallisuuden piiriin.
Silti muistutan. Keskusta on turvallinen ihmisten asioita hoitava puolue.
Ei se ole Korhosen vika, ettei sinun tasosi riitä hänen kanssaan asiakeskusteluun. Vika katsoo sinua sinun peilistäsi.
Kiitos vaan! En pidä minua kieltämättä ilahduttavaa näkemystäsi tässä mielessä liioiteltuna. Niin minäkin ajattelen, ja mielestäni näkemykseni saa hyviä perusteita tätäkin ketjua vilkaisemalla!
Ota opiksesesi.
Nyt olet myöhässä.Korhonen on varmaan jo eräkämpässä Jongunjoella. Mutta miksi varten hänen pitäisi lukea jonkun omatekoisen psykoloogin löpinöitä? Ei niitä lue muukkaan. Korhosen kirjoituksia lukevat kaikki,jotka ymmärtävät asian päälle.Niissä sitä on aina. Ja luette tekin. Siksi olettekin paniikissa. Teillä on vain muutaman sanan propaganda iskulauseita, avuttomia herjan yritelmiä tai muuta sontaa lyhyen kaavan mukaan. Tai sitten pitemmän kaavan mukaan psykoosissa olevan ihmisen loputonta hätähuutoa. T.A.Ristimäki on tämmönen, aina vauhkona ja sekaisin Korhosen ja demarien vuoksi. On siinä teillä oppimestari.
Ottakaa te opiksi Korhosen kirjoituksista. Niissä olisi teille opiksi otettavaa, joka suhteessa.
Alhaisenmielen demari.
"Himoitsen olla enemmän kuin olen,
voittaja maan, jota nöyränä polen,
voittaja itseni, opas myös muiden etc."
olisi ehkä parmminkin kuvaava K.K.Korhosen runoilijan taivalta...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000003715275
ANNELI SAATTOI AJATELLA NÄIN
Kirjoittanut: - JA NIIN OLISI LIPPOSENKIN..., 18.6.2004 klo 10.09
"VALEKONSULIT
Rauha rauha he sanovat
ja kirjoittavat sopimuksia,
aloittavat ja lopettavat puheen
Yhdistyneissä Kansakunnissa,
vetoavat Turvallisuusneuvostoon,
käyttävät veto-oikeutta,
vakuuttavat: jumala on puolellamme.
He nousevat lentokoneisiin,
ylittävät valtakuntien rajoja,
valtuuksiaan,
määrähahojaan
ja valheitaan.
Mistä he lähtevät seillä puhkeaa sota.
Minne he pysähtyvät siellä vallitsee
levottomuus.
Heidän salkuissaan
on suunnitelmia myös huomisen varalle,
eilisen varalle, kaiken varalta
kaikkiin tilanteisiin.
He neuvottelevat asiasta kuin asiasta,
rajasta kuin rajasta, rahasta kuin rahasta,
valtiosta kuin valtiosta, kansasta kuin kansasta,
ihmisestä kuin ihmisestä.
He ovat neuvottelun ja kaupan apoteooseja.
He väsyvät neuvotteluihin
ja neuvottelijat heihin.
He vihaavat kompromisseja.
He solmivat uudet sopimukset
kumoamaan vanhat.
He tutkivat vanhoja sotia.
He perustavat tutkimuslaitoksia ja uusia aselajeja.
He rakentavat sodalle rauhan nimissä.
He maksavat enemmän kuolemasta kuin elämästä.
He ovat vihkiytyneet asialleen.
Huomenna he ovat ehkä täällä.
Lassi Sinkkonen: Meitä kohti, Tammi 1968."
Mutta ex-pääministeri, ent. sadankomitealainen Paavo Lipponen lienee ajatellut loppuvuodesta 2002 - ja näkyy edelleen toukokuulla 2004 (Apu-lehti 15.5.2004) ajattelevan sodista yleensä ja Irakin-sodastakin näin:
"Apu-lehden kolumni 14.5.04
IRAKIN SOTA – VOITOSTA VAIKEUKSIIN
Miten sotilaallinen voitto saattoi vastustajan täydellisen romahduksen jälkeen muuttua tuskaiseksi miehitykseksi? Miksi koalition ja YK:n hallinto ei ota onnistuakseen vallansiirroksessa irakilaisille? Mikä on totuus sodan perusteista, ennen muuta Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista?
Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastausta tuoreesta Irakin sotaa käsittelevästä kirjasta (The Iraq War), jonka on kirjoittanut britti John Keegan, yksi aikamme merkittävimmistä sotahistorioitsijoista.
Keegan kertoo taustaksi Irakin ja Saddam Husseinin historian. Vanhaa sivistyksen kehtoa Mesopotamiassa seurasi useita suuria Antiikin ajan valtakuntia kunnes hellenistis-roomalaisen kulttuurin tilalle tuli 600–luvulla sadoiksi vuosiksi islamilainen kalifaatti. Lyhyen mongoli- ja persialaisvallan jälkeen Irak alistettiin 1500-luvulla turkkilaiseen ottomaanivaltaan, jota kesti viime vuosisadan puoliväliin asti.
Turkkilaiset ja heidän käyttämänsä mamelukkivallanpitäjät toivat islamilaiseen kulttuuriin taantumuksen. Tieteen ja kirjallisuuden kukoistus loppui, tilalle tuli ääri-islamilainen fundamentalismi. Vasta Baath–puolueen valtaan tulo 1970-luvulla
palautti uskonnon omalle paikalleen ja käynnisti maallisten uudistusten kauden. Vaikka Saddam oli diktaattori, Irak edistyi hänen aikanaan öljytulojen turvin Lähi-Idän arabimaista vahvimmaksi ja kehittyneimmäksi. Naiset saivat osallistua koulutukseen ja työelämään, vaikka heitä ei hyväksytty poliittisille johtopaikoille.
Saddamin noustua valtaan 1979 hän kuitenkin aloitti välittömästi sotimisen, jota jatkui Tikritin maakuoppaan saakka. Onnettomassa sodassa Irania vastaan Irak menetti 100 000 sotilasta kuolleina. Ennen Persian lahden sotaa hän tapatti maansa pohjoisosassa 5000 kurdisiviiliä kemiallisilla aseilla. Kuinka monta kymmentä tuhatta irakilaista murhattiin hänen hallintonsa aikana poliittista syistä, se selviää aikanaan.
Persian lahden sodassa 1990 liittoutumalla oli yli puolen miljoonan armeija, valtavat ilmavoimat ja laivasto sekä arabimaiden tuki. Ilmapommitusten ja lyhyen maataisteluvaiheen jälkeen Irakin armeija alkoi antautua ja paeta. Varsinaista sotaa käytiin vain 42 päivää.
Irak hävisi sodan mutta Saddam sai jatkaa vallassa. Presidentti Bush vanhemmalla ei ollut sisä- eikä ulkopoliittisia edellytyksiä viedä operaatiota Bagdadiin saakka. Irakia ei haluttu alistaa, koska pelättiin alueellisen tasapainon romahtavan. Saddam käytti tilanteen täysimääräisesti hyväksi, nujersi sisäiset vastustajansa ja järjesti YK:n kanssa kissa ja hiiri –leikin joukkotuhoaseidensa etsimisessä. YK:n erikoiskomissio UNSCOM David Kayn johdolla teki tiukkaa työtä, mutta sen toimintaa nakerrettiin sekä kansainvälisessä yhteisössä että Irakin hallinnon toimesta. UNSCOM jätti Irakin 1999 ilmoittaen, että Irakin joukkotuhoaseita ei kyetty poistamaan.
x x x
Syyskuun yhdestoista 2001 muutti tilanteen. Irak oli Presidentti George W. Bushin hallituksen terrorismin vastaisen taistelun roistovaltiolistalla. Persian lahden sodan jättäminen kesken ja Irakin venkoilu YK:n kanssa joukkotuhoasekysymyksessä olivat raskas taakka. Hyökkäys supervallan sydämeen oli myös muuttanut USA:n asenteen ulkomaailmaan: niin liittolaisten kuin muidenkin oli osoitettava, ovatko ne mukana terrorismin vastaisessa taistelussa vai eivät.
Sotilaallinen suunnittelu uuden Irakin sodan varalta aloitettiin jo 2001. Poliittisella rintamalla YK painosti Irakia turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella, jotka edellyttivät Irakilta joukkotuhoaseiden tuhoamista (687). Uudessa päätöslauselmassa lokakuussa 2002 totesi yksikantaan, että Irak oli rikkonut päätöslauselmaa 687 jättäessään aseistariisuntapäätöksen noudattamatta.
Päätöslauselman 1441 ollessa vielä tuoreena tapasin presidentti Bushin Washingtonissa joulukuun alussa 2002. USA ei Keeganin mukaan ollut tuolloin vielä tehnyt päätöstä aloittaa sotatoimet Irakia vastaan. Pääministeri Tony Blair oli merkittävästi vaikuttanut siihen, että Bush valitsi ensin YK–tien. Se ei kuitenkaan tuonut tulosta. Asetarkastuksista tuli farssi. YK:n turvallisuusneuvostossa ajauduttiin riitaan voimankäytön oikeutuksesta. Koalitio lähti sotaan.
Operaatiota johti kenraali Tommy Franks, pitkän linjan sotilas, joka jää historiaan merkittävänä sotapäällikkönä. Koalition joukkojen edettyä nopeasti Bagdadin porteille luultiin että amerikkalaiset divisioonat joutuivat Stalingradin tyyppiseen kaupunkisotaan. Toisin kävi: Bagdad antautui, vain lentokenttää puolustettiin joitakin tunteja. Irakin armeija katosi, sotilaat palasivat koteihinsa.
x x x
Tuskien taival alkoi heti voiton jälkeen. Saddamin pidätys vielä nostatti mielialaa, mutta sitten tehtiin Keeganin mielestä suuria virheitä. Koalitiohallinto hajotti kokonaan Irakin armeijan ja poliisin. Baath–puolueen jäsenet potkaistiin tehtävistään. Irakin hallintokoneisto romahti. Tähän tyhjiöön alkoivat tunkea uskonnolliset johtajat.
Koalitio on pyrkinyt nyt korjaamaan virheitä YK:n tuella kutsuen poliiseja, sotilaita ja baathisteja takaisin töihin. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kuitenkin saaneet niin vahvan otteen, että eivät tule hellittämään.
Historian ironiaa olisi, jos ennen niin kehittynyt, maallinen Irak vajoaisi takaisin uskonnollisen taantumuksen valtaan. Koalitio on saanut kokea, että demokratian juurruttaminen ei onnistu ylhäältä päin. Vallansiirrosta maallisille puolueille tuskin tulee mitään. Uskonnolliset johtajat tulevat hallitseman ainakin taustalta.
Keegan palauttaa mieliin David Kayn, UNSCOMin johtajan arvion Irakin joukkotuhoaseista: varmuudella ei voida vieläkään sanoa, että niitä ei ollut kun koalitio aloitti sodan. Presidentti Bush ja pääministeri Blair joutuvat kuitenkin hakemaan sodalle muuta oikeutusta. Länsi on Keeganin mukaan jakautunut kahteen koulukuntaan: Euroopan mantereella ajatellaan legalistisesti, anglosaksisissa maissa realistisesti. Eurooppalaiset uskovat kansainvälisen oikeuden voittokulkuun, anglosaksit haluavat pitää voiman käytön politiikan välineistössä. Molempien leirien on kuitenkin otettava vastuu Irakista yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa.
Paavo Lipponen"
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kuka tahansa voi edellä olevaa Lassi Sinkkosen runoa ja ja sitä seuraavaa Paavo Lipposen proosaa vertailemalla tulla tulokseen, että - eritoten suhtautumistavaltaan sotaan ja rauhaan - ero on erinomainen, laatu aivan toisenlainen...
Suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelevillä keskustelusivuilla onkin lukijoiden syytä vaatia intomielisesti myös lyriikalla leikkiviltä K.K.Korhosilta, (0):ilta, "stadin kundeilta" ja muiltakin potentiaalisilta "kaunosieluilta" Omar Khaijamia - niin hyvä kuin tämä kiistatta onkin - enemmän tähän aikakauteen kuin myös itse asiaan paneutuvaa "suomalaista aikalaispohdiskelua".
niin kenttä jää vapaaksi MikkoB. ja MarttiT.T. ja TimoR. ja OiIvaH.-tasoisille surkeuksille, joiden luonnolle sujuva kirjoittelusi on käynyt. Jos olisit kirjoittanut omalla sujuvalla tyylilläsi kehuvia asioita Annelista tai Urkista, olisi nuo samat naamat nimenneet sinut kansalliskirjailijaksi ja muutenkin esikuvaksi.
Ymmärrän hyvin kyllästymisesi tuohon kepuonparas-sakkiin ja tälle palstalle kirjoittelusi on ollut todella kirjaimellisesti helmiä SIOILLE.
Annetaan heidän ryvettyä rauhassa omassa paskassaan, ei fanaatikoille koskaan mitään voi.
Hauskaa kesää ja toivottavasti tavataan järkevimmillä palstoilla. Tämä palstahan on politiikan irvipalsta.
Ja teille kepulit, teidän takianne (ja Annelin) olen vetänyt etäisyyttä entiseen puolueeseeni Keskustaan oikein kunnolla. Mikä tahansa poliittinen suunta on parempi kuin nykyinen Keskusta, jossa valehtelijat hallitsee ja hullut heitä puolustaa.
Tyypillistä demarimafiaa. Ei tuo sinunkaan kirjoitus ollut kuin paskanrykäisy.
Mutta muista. Keskusta katkaisi demarien värisuoran. On pääministeripuolue. Se ei ole mikään pikkutekijä. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen voi kokoomus olla demareiden tilalla.
Meiltä löytyy muitakin kuin kieroilijoita, valehtelijoita ja psykopaatteja, joita näkyy demareissa olevan pilvinpimein.
Muista kuitenkin. Keskusta on turvallinen puolue ja paras.
Oletan, että, jos ei mitään mullistavaa tapahdu, niin demarit pysyy hallituksessa, jos ei välttämättä halua jäädä oppositioon!
Kyse on vain siitä, kumpi on hallituskumppani, kepu vai kokoomus.
Yhtälö kun näyttää olevan se, että Kokoomus olisi halukas hallitukseen Keskustan keralla, mutta Keskusta taas haluaa välttämättä hallitukseen Demarien kanssa!
Onko Keskustalla joku syy, miksei se haluakkaan päästää demareita missään nimessä oppositioon, vaan haluaa toteuttaa yhteistä linjaa heidän kanssaan hallituksessa??
että kepu on agraarisosialistinen puolue, jolle Kokoomuksen politiikka on liian oikeistolaista.
punamulta on kuitenkin se hallitusmuoto, joka parhaiten toimii?
Ainakin se nyt kovasti näyttää "pelittävän" tuolla ministeritasolla!
Kun Keskusta oli oppositiossa, niin tuli välikysymystä vähän joka lähtöön!
Lipposen kravatin väristä polttoaineveron alennukseen.
Nyt on Keskusta päässyt hallitukseen ja haluaa siellä myös pysyä tekemällä yhteistä politiikkaa demarien kanssa!
Näin ollen kysymys voi vain kuulua:
Mitä politiikkaa tämän saitin itseään Keskustan kannattajiksi kutsuvat oikein ajavat suhteessa SDP/KEPU !?
Demarit alkaa haalimaan lakkosumaa jos on porvarihallitus. Sen vuoksi ehkä ei haluta kummankaan taholta yhteishallitusta. SAK:n painoarvo on liian suuri suomen politiikassa.
Kun kirjoitat... "Hihkaisuissa ”keskusta on paras” ja ”Anneli on mep” kaikuu selvästi ”Sieg heil” ja ”heil Hitler!” Ymmärrän, että fiksuimmat kepulaiset noita häpeävät, mutta monelle toisinajattelevalle ne ovat olleet jatkuvasti pulppuava innostuksen lähde!" ...olet suunnattoman oikeassa tämän saitin muutaman kirjoittajan suhteen, mutta onneksi samalla hyvin väärässä keskustan aitojen kannattajien suhteen.
Olen itsekin ihmetellyt samaa asiaa, eli mikä kumma vetää 2-3 kylähullua kirjoittelemaan eri nimimerkeillä juuri tänne keskustan palstalle ja esiintymään ikään kuin keskustan puolesta, mutta tyylillä, josta ei ole keskustalle muuta kuin haittaa; sitä enemmän haittaa, mitä useampi henkilö osuu ko. sepustukset lukemaan.
Turvallisesti Keskusta on paras.
Tämä on totuus.
Totta rupatat. Mutta harmittomia hullujahan nuo hihhulit ovat, muille paitti kepulle, Ja ehkä ittelleen, jos ne ny sitä ymmärtävät. Niinkun tuo sinulle jo vastannut.
Mutta mitäpä oot mieltä TimoT.A.Ristimäestä? Eikö tommonen jatkuva psykoosi ja paniikki oo vaarallista ittelle? On se, minun tietääkseni, saattaa tehdä vaikka mitä. Talteen se pitäisi panna. Mutta minne, kun ne remarit ajoivat alas ne tietyt laitokset. Sillon se Timo parkakin varmasti joutu avohoitoon. Voi, voi.
Puhdisti ilman psykopaatista ja nuolijoistaan.