…mä pääsin voittajaksi! Minä lähden nyt jatkamaan lomiani Itä-Suomen kiertueella ja en tiedä, palaanko tänne enää K.K.Korhosena.
Varsinainen työni täällä on ollut tuo Googlenkin rekisteriin päässyt tutkielmani Urho Kekkosesta. Muu on ollut enemmän irrottelua, hauskanpitoa! Voitolla tarkoitan sitä, että yksikään kepulainen ei tutkielmastani yhden yhtä kohtaa kiistänyt, joten koen saaneeni täydellisen selkävoiton niistä, jotka mielipidettään perustelematta vakuuttavat, että ”Kekkonen oli suurmies” ja toistelevat ”Kapi-Korhonen vain valehtelee” osoittamatta, missä minä valehtelen. Myös kiihkoillaan, että ”Kapi-Korhonen ei pysty viemään Kekkosen kunniaa”. Ei pystykään, sillä Kekkonen on jo aikoja sitten menettänyt kyseenalaisen kunniansa useimpien muiden kuin tietämättömimpien kepulaisten mielissä.
”Asevelisosialisti” teki aikanaan täällä tunnetuksi noiden oikeiden asevelisosialistien suuriarvoista työtä Suomen pelastamiseksi. Nimimerkki toi esiin myös monta muuta historiallista tapahtumaa, joissa sosialidemokraattien panos on ollut suuri. Sen jälkeen hän poistui näyttämöltä. Nyt K.K.Korhonen on tehnyt työnsä ja poistuu myös. Tai eihän tuo Kekkos-tutkielmanikaan mitään työtä ollut, hetken harrastus vain oikean asian puolesta. Onnistuin tarkoituksessani hyvin, joten poistun nyt hyvillä mielin.
Kekkosesta ja demarien arvokkaista teoista kertoessani olen ollut ihan vakavissani, mutta usein olen liikkunut kevyemmällä asenteella. Pienellä vedätyksellä olen saanut monen typeryksen näyttämään typeryytensä täydellisyyden. Kun vähäiset tiedot ja taidot ovat tyystin loppuneet, on menty navan alapuolelle ja sisäeritteisiin. Joku on esitellyt kiihkossaan salatuimman sisimpänsä seksifantasioitaan myöten! Sellaista sokeaa raivoa olen luullut olevan vain kiihkeimmissä kommunisteissa, fasisteissa ja natseissa. Hihkaisuissa ”keskusta on paras” ja ”Anneli on mep” kaikuu selvästi ”Sieg heil” ja ”heil Hitler!” Ymmärrän, että fiksuimmat kepulaiset noita häpeävät, mutta monelle toisinajattelevalle ne ovat olleet jatkuvasti pulppuava innostuksen lähde!
Enimmäkseen olen pyrkinyt pysymään asialinjalla. Huumoriakin olen koettanut viljellä, mutta ironia on vaativa huumorinlaji myös esittäjälleen ja se menee ohi monen ymmärryksen. Mutta välikö tuosta – eihän täällä tapahtuvalla ole merkitystä suuremmissa asioissa. Täällä ei juuri vaikuteta minkään puolueen kannatuslukuihin. Näillä poliittisilla saiteilla liikkuu enintään pari tuhatta ihmistä, jotka jakautuvat moniin puolueisiin. Eurovaaleissakaan tuskin kukaan sai yhtään lisä-ääntä tämän debatin ansiosta (Jäätteenmäki saattoi muutaman menettää) ja kunnallisvaaleissa ainakin kotikunnassani Helsingissä tällaisen vaikutus on olematon. Touhu on siis aivan turhaa siinä mielessä, missä monet luulevat täällä höyryävänsä. Enemmän tämä on vain sellaista verbaaliurheilua omaksi iloksi ja joidenkin muiden harmiksi.
Monet täällä tarjoavat hupia myös toisille, yleensä sitä tietämättään ja tahtomattaan. Alan uskoa niitä, jotka väittävät peruskoulun pudottaneen kansalaisten sivistystasoa. Ei minun ikäluokkani kansakoulua olisi läpäisty niin heikoilla tiedoilla eikä etenkään sillä kirjoitustaidolla, millä monet täällä esiintyvät! Oppimiskykyisen luulisi kuitenkin muiden esityksiä tarkkailtuaan itsensäkin oppivan esittämään asiansa niin, ettei se herättäisi lukijassa ainoastaan huvittuneisuutta. Monella ei vain näy olevan tarpeeksi älliä tajuta tätä tai kykyä kehittyä, vaan he jatkavat tavalla, mikä varmasti saa monen vähänkin fiksumman päättämään, että ”koskaan en äänestä ainakaan tuota puoluetta, jolla on tuontasoisia kannattajia”.
Vaikka olen puoluepolitiikastakin kirjoitellut, ei se ole minulle kovin tärkeätä. En tuosta Kekkosestakaan puhunut niinkään politiikan kuin historian harrastukseni vuoksi. Demarienkin merkitystä ja arvoa olen korostanut enemmän historiallisessa katsannossa kuin puoluepolitiikan perusteella. Politiikan näillä saiteilla tekee todellista tylsemmäksi se, että kiihkeimmät politikoijat ovat juuri niitä, joilla siihen on heikoimmat edellytykset. Monen tiedot politiikastakin osoittautuvat olemattomiksi ja hänen taitonsa ilmaista itseään korreloi hyvin hänen tietojensa määrään.
Minä siis poistun toistaiseksi näiltä saiteilta. Palaan ehkä hieman toisenlaisin teemoin ja kenties toisella nimellä. Teemoista ei ole puutetta. Historia tarjoaa niitä loputtomiin ja myös tulevaisuus kiinnostaa muultakin kuin puoluepolitiikan kannalta. Puolueilla tietenkin on roolinsa monissa tärkeissä asioissa, mutta puolueita tärkeämpiä ovat arvot. Olen äänestänyt eri puolueita sen mukaan, miten olen nähnyt niiden edistävän minulle tärkeitä arvoja. Urho Kekkonen sanoi ”sodan ja rauhan asiassa me emme ole puolueettomia, vaan olemme rauhan puolella ja sotaa vastaan” (tarkoitti Neuvostoliiton puolella vapaata maailmaa vastaan). Minä sanon ”järjen ja typeryyden asiassa en ole puolueeton, vaan olen järjen puolella typeryyttä vastaan”. Tässä ei ole sivutarkoituksia, sillä ”tyhmyydelle minä olen vihainen kuin äreä rakkikoira”, asian Nummisuutarin Eskon sanoilla ilmaistakseni.
Ennen muuta olen aina Suomen ja suomalaisten puolella, ajatellen ja toivoen näiden parasta nyt ja tulevaisuudessa. Vain tämä näkökohta määrää myös sen, mitä puoluetta kannatan. Tänään ehkä demareita, huomenna ehkä kokoomusta. Oma henkilökohtainen etuni ei merkitse asiassa paljoakaan, sillä olen saanut elämältä jo oman osani ja ylikin sen.
Tuo avaukseni oli Runebergia, runosta Döbeln Juuttaalla, jonka kaikki ikäluokkani ihmiset jo kansakoulussa Vänrikki Stoolin tarinat lukeneena varmaan tunnistivat. Laitanpa lopuksi runosta vielä muutamia säkeitä, jotka kuvatkoot nyt tuntojani (tämä on Paavo Cajanderin suomennosta, monille saattaa olla tutumpi Otto Mannisen suomennoksena):
"Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi.
Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan
mun uskoni; se mulle kunniaksi:
vapaana synnyinkin ma maailmaan.
- - -
Työt' orjan olkoon Herraans' imarrella,
min' en voi kerjätä, en kumarrella,
en palkan toivoss' enkä suosion.
Iloisna tahdon etehesi tulla,
vapaalla miellä, päällä nostetulla,
se miehen suoraa rukousta on."
No, olipa melodramaattinen loppu. Mutta onhan tässä hetkessä tunnetta, kun jätän nyt toistaiseksi seuran, joka on ollut niin innostava, että se on usein saanut minut ylittämään itseni kirjoituksillani! Kirjoitukseni ovat herättäneet kannanottoja laidasta laitaan eikä kirjoittajankaan vaatimaton persoona ole jäänyt vaille huomiota! Kiitos tästä kaikesta teille kaikille! Ja muistakaa: Keskusta – Suomen hupaisin puolue!
Varsinainen työni täällä on ollut tuo Googlenkin rekisteriin päässyt tutkielmani Urho Kekkosesta. Muu on ollut enemmän irrottelua, hauskanpitoa! Voitolla tarkoitan sitä, että yksikään kepulainen ei tutkielmastani yhden yhtä kohtaa kiistänyt, joten koen saaneeni täydellisen selkävoiton niistä, jotka mielipidettään perustelematta vakuuttavat, että ”Kekkonen oli suurmies” ja toistelevat ”Kapi-Korhonen vain valehtelee” osoittamatta, missä minä valehtelen. Myös kiihkoillaan, että ”Kapi-Korhonen ei pysty viemään Kekkosen kunniaa”. Ei pystykään, sillä Kekkonen on jo aikoja sitten menettänyt kyseenalaisen kunniansa useimpien muiden kuin tietämättömimpien kepulaisten mielissä.
”Asevelisosialisti” teki aikanaan täällä tunnetuksi noiden oikeiden asevelisosialistien suuriarvoista työtä Suomen pelastamiseksi. Nimimerkki toi esiin myös monta muuta historiallista tapahtumaa, joissa sosialidemokraattien panos on ollut suuri. Sen jälkeen hän poistui näyttämöltä. Nyt K.K.Korhonen on tehnyt työnsä ja poistuu myös. Tai eihän tuo Kekkos-tutkielmanikaan mitään työtä ollut, hetken harrastus vain oikean asian puolesta. Onnistuin tarkoituksessani hyvin, joten poistun nyt hyvillä mielin.
Kekkosesta ja demarien arvokkaista teoista kertoessani olen ollut ihan vakavissani, mutta usein olen liikkunut kevyemmällä asenteella. Pienellä vedätyksellä olen saanut monen typeryksen näyttämään typeryytensä täydellisyyden. Kun vähäiset tiedot ja taidot ovat tyystin loppuneet, on menty navan alapuolelle ja sisäeritteisiin. Joku on esitellyt kiihkossaan salatuimman sisimpänsä seksifantasioitaan myöten! Sellaista sokeaa raivoa olen luullut olevan vain kiihkeimmissä kommunisteissa, fasisteissa ja natseissa. Hihkaisuissa ”keskusta on paras” ja ”Anneli on mep” kaikuu selvästi ”Sieg heil” ja ”heil Hitler!” Ymmärrän, että fiksuimmat kepulaiset noita häpeävät, mutta monelle toisinajattelevalle ne ovat olleet jatkuvasti pulppuava innostuksen lähde!
Enimmäkseen olen pyrkinyt pysymään asialinjalla. Huumoriakin olen koettanut viljellä, mutta ironia on vaativa huumorinlaji myös esittäjälleen ja se menee ohi monen ymmärryksen. Mutta välikö tuosta – eihän täällä tapahtuvalla ole merkitystä suuremmissa asioissa. Täällä ei juuri vaikuteta minkään puolueen kannatuslukuihin. Näillä poliittisilla saiteilla liikkuu enintään pari tuhatta ihmistä, jotka jakautuvat moniin puolueisiin. Eurovaaleissakaan tuskin kukaan sai yhtään lisä-ääntä tämän debatin ansiosta (Jäätteenmäki saattoi muutaman menettää) ja kunnallisvaaleissa ainakin kotikunnassani Helsingissä tällaisen vaikutus on olematon. Touhu on siis aivan turhaa siinä mielessä, missä monet luulevat täällä höyryävänsä. Enemmän tämä on vain sellaista verbaaliurheilua omaksi iloksi ja joidenkin muiden harmiksi.
Monet täällä tarjoavat hupia myös toisille, yleensä sitä tietämättään ja tahtomattaan. Alan uskoa niitä, jotka väittävät peruskoulun pudottaneen kansalaisten sivistystasoa. Ei minun ikäluokkani kansakoulua olisi läpäisty niin heikoilla tiedoilla eikä etenkään sillä kirjoitustaidolla, millä monet täällä esiintyvät! Oppimiskykyisen luulisi kuitenkin muiden esityksiä tarkkailtuaan itsensäkin oppivan esittämään asiansa niin, ettei se herättäisi lukijassa ainoastaan huvittuneisuutta. Monella ei vain näy olevan tarpeeksi älliä tajuta tätä tai kykyä kehittyä, vaan he jatkavat tavalla, mikä varmasti saa monen vähänkin fiksumman päättämään, että ”koskaan en äänestä ainakaan tuota puoluetta, jolla on tuontasoisia kannattajia”.
Vaikka olen puoluepolitiikastakin kirjoitellut, ei se ole minulle kovin tärkeätä. En tuosta Kekkosestakaan puhunut niinkään politiikan kuin historian harrastukseni vuoksi. Demarienkin merkitystä ja arvoa olen korostanut enemmän historiallisessa katsannossa kuin puoluepolitiikan perusteella. Politiikan näillä saiteilla tekee todellista tylsemmäksi se, että kiihkeimmät politikoijat ovat juuri niitä, joilla siihen on heikoimmat edellytykset. Monen tiedot politiikastakin osoittautuvat olemattomiksi ja hänen taitonsa ilmaista itseään korreloi hyvin hänen tietojensa määrään.
Minä siis poistun toistaiseksi näiltä saiteilta. Palaan ehkä hieman toisenlaisin teemoin ja kenties toisella nimellä. Teemoista ei ole puutetta. Historia tarjoaa niitä loputtomiin ja myös tulevaisuus kiinnostaa muultakin kuin puoluepolitiikan kannalta. Puolueilla tietenkin on roolinsa monissa tärkeissä asioissa, mutta puolueita tärkeämpiä ovat arvot. Olen äänestänyt eri puolueita sen mukaan, miten olen nähnyt niiden edistävän minulle tärkeitä arvoja. Urho Kekkonen sanoi ”sodan ja rauhan asiassa me emme ole puolueettomia, vaan olemme rauhan puolella ja sotaa vastaan” (tarkoitti Neuvostoliiton puolella vapaata maailmaa vastaan). Minä sanon ”järjen ja typeryyden asiassa en ole puolueeton, vaan olen järjen puolella typeryyttä vastaan”. Tässä ei ole sivutarkoituksia, sillä ”tyhmyydelle minä olen vihainen kuin äreä rakkikoira”, asian Nummisuutarin Eskon sanoilla ilmaistakseni.
Ennen muuta olen aina Suomen ja suomalaisten puolella, ajatellen ja toivoen näiden parasta nyt ja tulevaisuudessa. Vain tämä näkökohta määrää myös sen, mitä puoluetta kannatan. Tänään ehkä demareita, huomenna ehkä kokoomusta. Oma henkilökohtainen etuni ei merkitse asiassa paljoakaan, sillä olen saanut elämältä jo oman osani ja ylikin sen.
Tuo avaukseni oli Runebergia, runosta Döbeln Juuttaalla, jonka kaikki ikäluokkani ihmiset jo kansakoulussa Vänrikki Stoolin tarinat lukeneena varmaan tunnistivat. Laitanpa lopuksi runosta vielä muutamia säkeitä, jotka kuvatkoot nyt tuntojani (tämä on Paavo Cajanderin suomennosta, monille saattaa olla tutumpi Otto Mannisen suomennoksena):
"Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi.
Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan
mun uskoni; se mulle kunniaksi:
vapaana synnyinkin ma maailmaan.
- - -
Työt' orjan olkoon Herraans' imarrella,
min' en voi kerjätä, en kumarrella,
en palkan toivoss' enkä suosion.
Iloisna tahdon etehesi tulla,
vapaalla miellä, päällä nostetulla,
se miehen suoraa rukousta on."
No, olipa melodramaattinen loppu. Mutta onhan tässä hetkessä tunnetta, kun jätän nyt toistaiseksi seuran, joka on ollut niin innostava, että se on usein saanut minut ylittämään itseni kirjoituksillani! Kirjoitukseni ovat herättäneet kannanottoja laidasta laitaan eikä kirjoittajankaan vaatimaton persoona ole jäänyt vaille huomiota! Kiitos tästä kaikesta teille kaikille! Ja muistakaa: Keskusta – Suomen hupaisin puolue!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siunattu olkoon polkusi, jota tallannet;D
Psykopaatti nöyrtyi ja läksi.
Kokoomus se vasta on hupainen puolue. Ennen oli kommunismi sille punainen vaate, kuin härkätaistelussa sonnille. Mutta nyt on periaatteet lähes täysin samat. Suomalainen porvari tekee bisnestä Kiinalaisen peruskommunistin kanssa. Kiinasta käydään ottamassa mallia miten duunari alistetaan! Venäjällä sikäläinen "olikarkki" on kokoomusporvarin suuri idoli. Tehdään bisnestä ja viedään rahat geiman saarille! Piiloon, että ei yhteiskunta saa senttiäkään voitoista, joka on yhteiskunnan työllisyystuella saatu! Sosialiturva, ja eläkemaksut on jätetty maksamatta jne.
Näin menettelee kunnon porvari ja toveri kommunisti. Bisnes ei tunne rajoja. Massat maan tasalle! Toivoo Kansallinen Kokoomus ja toveri olikarkki Venäjä!
Verot on kansalle jätetty;D... maksettavaksi.