Olen kärsinyt nyt 7 vuotta liitossa, jossa emotionaalinen vastavuoroisuus puuttuu täysin. Mieheni on akateemisesti koulutettu ja varsin hyvä siinä mitä työkseen tekee, mutta jotenkin niin naiivi henkisesti. Haluan saada neuvoa, mitä tehdä, koska olen hukassa.
..Ja minä olen todella uupunut!
Tapasin miehen tilanteessa, jossa oli juuri eronnut. Heti eron jälkeen (seuraavana päivänä) hän etsi deittisivulta uutta kumppania ja sitten me tapasimme. Hän halusi mahdollisimman nopeasti naimisiin ja nyt meillä on kaksi lasta.
Hänellä oli pahasti raha-asiat kuralla ja muutettuamme yhteen hän kuvasi, kuinka paljon minun piti maksaa hänelle kuussa ja se oli noin 1200-1500 euroa. Riippuen siitä, kuinka hyvin yritykselläni oli mennyt. Todellisuudessa hän tarvitsi rahaa velkoihinsa, jotka olivat mahtavat! Minulla meni itsellä talous kuralle, oli vaikea maksaa yrityksen veroja ja nyt olen vuosien lypsämisen jälkeen itse pahasti kusessa.
-Hän tankkauttaa minun autoni rahoillani ja sitten lähtee tekemään jotakin, ajaa pitkiä lenkkejä jne.
Jos konfrontoin häntä, hän haukkuu sairaaksi, ironisesti hän haukkuu minua narsistiseksi. Pahinta on, kun pienikin konfrontointi päättyy siihen, että hän ilmaisee minun pilanneen taas senkin päivän!
Minusta tuntuu, että olen rahan, ruoan, auton ja hyvän olon lähde miehelle.
Hän tiskaa kotona ja keittää kahvit. Nämä ovat hänelle niin suuria tekoja, että kun sitten teen konfontaation ja puhun pahasta olostani, hän vastaa: "ainahan ajattelen lämpimästi sinusta ja keitän aamulla kahvit ja tiskaan. Etkö näe, kuinka paljon minä teen?!"
Hänen on aivan pakko päästä ulkomaille kesällä. Ilmaisin, että rahani ovat aika vähissä ja että keskityn vain selviämiseen, hän saa kohtauksen, raivoaa ja sanoo, että nyt meni koko kesä sitten pilalle.
Haluan vain huomauttaa, että en enää kestä oloani. En saa mitään vastavuoroisuutta mieheltä. Hän ei koskaan osoita oikeaa välittämistä. Ärsyttää enemmänkin se, kun hän teeskennellistu laittaa kätensä olkapäälleni ja sanoo "Kulta". Hän lähtee viikonloppunakin ajelulle, että saan olla rauhassa. Todellisuudessa hän odottaa, että siivoan talon ja että teen yritykseni töitä. Teen kahta työtä ja opiskelen lisäksi. Ja hän odottaa, että yritykseni avulla saadaan enemmän rahaa, ostetaan talo ulkomailta ja sitä rataa. Kun raha-asiani ovat kuralla, hän sanoo, että en tehnyt asioita oikein.
Seksuaalisesti hän on kyvytön ja useinkin vain satuttaa minua. Kynsii ja keskittyy itseensä asiaan. Mitään lämpöä on turha odottaa..
Hän myös on käynyt maksullisilla seksisivuilla etsimässä sieltä daamia itselleen (selvisi luottokorttilaskusta). Nykyisinkin tyhjentää aina sivumuistin, joten varmaan jotain säätöä edelleenkin on. Vaikka sanookin "rakastavansa minua".
Olen siinä pisteessä, että olen valmis terapiaan, saamaan selvityksen siitä, olenko itse vastuuton psykopaatti, vai sellaisen uhri. Olen aivan rikki!
Onko täällä narsistien puolisoita? Entisiä sellaisia, osaako joku sanoa, olenko ihan hakuteillä vai kenties mahdollisesti oikeassa?
Miehenikö oikeasti narsistinen??
17
640
Vastaukset
Kirjoituksessasi käy uupumus ilmi. Mitä sanoisin tuosta puolisosta, niin merkille pantavinta on hänen välinpitämättömyytensä.
Ensimmäinen asia: hyvässä parisuhteessa kumppani ei toimi noin. Parisuhde on kahden kauppa, jossa kumpikin osallistuu käytäntöihin ja talodellisiin seikoihin, koska molemmat myös käyttävät ja haluavat elämänsä vaivattomammaksi. Emotionaalinen ja fyysinen vastavuoroisuus pitää näkyä tekoina. Kumppanin tehtävä on myös tukea toista, eikä odottaa tämän väsyttävän itseään.
Puolisosi touhut ja motiivit vaikuttavat kirjoituksesi perusteella aika hämärähommilta, sanoisin. Jos asiat ovat noin en luottaisi häneen missään asioissa. Onko mahdollista laittaa kylmästi rahahanat kiinni? Ja estää muukin hyväksikäytöltä tuntuva toiminta? Mitä menettäisit itse siinä tilanteessa?
Sanoit että olet valmis terapiaan? Asioista on kyllä syytä keskustella jonkun kanssa, vaikka terapiaa et vielä saisikaan. Sinun pitäisi saada selkeytettyä tilanne, mistä on kysymys. Ne kysymykset on kysyttävä itseltäsi. Irtiotto tilanteesta usein auttaa näkemään asioita toiselta kantilta. Oletko keskustellut ulkopuolisten kanssa, miten he kokevat teidän suhteenne/tilanteenne? Onko puolisosta keskustelemaan asioista vai saako hän raivokohtauksen aina kun keskustelette ikävistä tai kipeistä aiheista?
Kuinka lapset pärjäävät tässä tilanteessa?
Joka tapauksessa sinun itsesi pitäisi saada etäisyyttä hetkeksi. Ja lepoa. Väsyttämällä itsesi et myöskään näe selkeästi kokonaistilannetta. Saadaksesi asiasi kuntoon - oli ne sitten mitä tahansa - sinun on alettava pitää erityistä huolta itsestäsi. Pura ulos asioita jotka tuntuvat pahalta tai jotka aiheuttavat epätietoisuutta. Voimia sinulle.- väsynyt vaimo
Kiitos vastauksesta! Joo kyllä hän saa raivokohtauksen aina, kun puhutaan jostakin ikävästä, eli mistään en saisi puhua, sellaisesta, josta hän ei halua kuulla. Ja jos puhun, niin hän ilmoittaa minun pilanneen hänen päivänsä ja että olen itsekeskeinen, kun puhun vain omista tarpeistani. Niin hän sanoo.
On tämä niin kamalaa, kun tuntuu siltä, että hän on valinnut minut vain parantamaan omaa elämänlaatuaan. En tiedä, onko hän narsisti, mutta missään vaiheessa minulle ei ole tullut tunne, että hän tukisi, kuuntelisi, tai rakastaisi oikeasti. Sen sijaan hän nalkuttaa mahtavasti, jos kokee, että en ole tarpeeksi kiinnostunut hänen elämästään. Kohtaukset, joita hän saa ovat pelottavia, viimeksi toissapäivänä hän oli lähellä heittää minua esineellä, vaikka ei ennen ole sellaista tehnytkään.
Täytyy yrittää jotakin, muuten en kyllä jaksa, en ollenkaan..
Hän on pilannut elämänsä rahallisesti niin, että jos lähden, hän on ilman mitään. Auto on minun, minä maksan auton kulut, elämisen kulut, kaiken.. Ja nyt on tullut kyllä se stoppi, että en jaksa enää. Jos mainitsen asiasta, hän sanoo, että en ole vastuullinen aikuinen, enkä kypsä äiti. Tämä on kamalaa ja epäilenkin jo itseäni. Vastuullinen aikuinen tohtii ottaa ikävätkin asiat puheeksi. Jos perheessä on ongelmia, on vastuutonta piilottaa roskat maton alle ja pitää kulisseja yllä. Tämän oivallat varmasti itsekin. Kumppani yrittää syyllistää sinua pahasta mielestään koskei kykene kohtaamaan totuutta itse syystä tai toisesta. Älä anna hänen harhauttaa sinua. Sinun ei tarvitse epäillä itseäsi. Juuri tuo ettei hän pysty keskustelemaan ikävistä asioista (perheen yhteisistä, tärkeistä asioista, haloo!) kertoo juuri siitä selkärangattomuudesta mitä roolia hän itse vetää. Vastuullinen aikuinen ei myöskään haahuile lomamatkojen perään, jos talous on retuperällä. Ensisijaisesti huoli pitäisi olla perheestä ja perheen hyvinvoinnista. Hän syyttäää sinua itsekkyydestä vaikka toimii itse siten.
Muistan hyvin mitä tuo hyväksikäyttö tai sen yritykset olivat. Rahojen loppuessa alkoi syyllistäminen. Samoin metelöinti lisääntyi. Ja rangaistukset (esim huomiotta jättäminen, häipymiset, uusien suhteiden "vahingossa" esiintuomiset, kylmyys, syyllistäminen mitä omituisimmista asioista jne) lisääntyivät. Tärkeintä oli turvata hänen hyvinvointinsa ja mukavuutensa.
Puolisosi on koulutettu ja työssä. Hänen pitäisi siis pärjätä. Hänellä ei ole syytä ratsastaa sinun selkänahallasi. Sinä et ole myöskään vastuussa hänen veloistaan. Jos hän ei selviydy veloistaan, hän voi hakea velkaneuvonta-apua. Tärkein asia: kaikki asiat eivät ole vastuullasi, jos et sitä itse halua. Vastuullasi on oma hyvinvointisi jotta kykenet huolehtimaan myös lapsista. Jotenkin tuo tilanteesi tuntuu siltä, että tarvitsisit ulkopuolisia neuvoja käytännön asioihin.
Tärkein asia: älä jää ajatustesi kanssa yksin. Keskustele luotettavien läheisten kanssa, jos mahdollista.- tunne mato
Ja höpölöpö tarinat ne vaan jatkuu. Tarina niin keksittyä, että paistaa kilometrien päähän.
- 4+10=14
"Ja höpölöpö tarinat ne vaan jatkuu. Tarina niin keksittyä, että paistaa kilometrien päähän."
Niin mene ja tiedä, joskus totuus on tarua ihmeellisempää...itselleni tuli tästä mieleen vanha suomi filmi...Gabriel tule takaisin...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gabriel,_tule_takaisin
Mutta kuten tuossa elokuvassa niin tosiaan tämänkin tarinan nainen on ilmeisen varakas..."muutettuamme yhteen hän kuvasi, kuinka paljon minun piti maksaa hänelle kuussa ja se oli noin 1200-1500 euroa."..tuo ei ole pikkusumma...
Niinikään nainen kustantaa muutenkin miehen eloa, maksaa bensat, ulkomaanmatkat yms...naisen pitäisi ostaa talo ulkomailta jne..."Auto on minun, minä maksan auton kulut, elämisen kulut, kaiken."
ja mitä tarinan nainen saa kaikesta rahoilleen vastineeksi...ilmeisesti ei muuta kuin..."Hän tiskaa kotona ja keittää kahvit."hän teeskennellistu laittaa kätensä olkapäälleni ja sanoo "Kulta".
Kun hän muuten kertoo miehestään tähän tapaan...
"Seksuaalisesti hän on kyvytön ja useinkin vain satuttaa minua. Kynsii ja keskittyy itseensä asiaan. Mitään lämpöä on turha odottaa.."Olen kärsinyt nyt 7 vuotta liitossa, jossa emotionaalinen vastavuoroisuus puuttuu täysin. Mieheni on akateemisesti koulutettu ja varsin hyvä siinä mitä työkseen tekee, mutta jotenkin niin naiivi henkisesti."En saa mitään vastavuoroisuutta mieheltä. Hän ei koskaan osoita oikeaa välittämistä."
Pakostakin herää kysymyksiä...miten tarina päättyy...mainitsemani elokuva päättyy tähän tapaan...
"Vaikka sisarukset ymmärtävätkin tulleensa huijatuiksi, tosiasiassa he ovat vieläkin rakastuneita ja unelmoivat Gabrielista. Näytelmä päättyi Ulriikan sanoihin: ”Gabriel, Gabriel, tule takaisin! Tule takaisin!” - 8+11=19
4+10=14 kirjoitti:
"Ja höpölöpö tarinat ne vaan jatkuu. Tarina niin keksittyä, että paistaa kilometrien päähän."
Niin mene ja tiedä, joskus totuus on tarua ihmeellisempää...itselleni tuli tästä mieleen vanha suomi filmi...Gabriel tule takaisin...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gabriel,_tule_takaisin
Mutta kuten tuossa elokuvassa niin tosiaan tämänkin tarinan nainen on ilmeisen varakas..."muutettuamme yhteen hän kuvasi, kuinka paljon minun piti maksaa hänelle kuussa ja se oli noin 1200-1500 euroa."..tuo ei ole pikkusumma...
Niinikään nainen kustantaa muutenkin miehen eloa, maksaa bensat, ulkomaanmatkat yms...naisen pitäisi ostaa talo ulkomailta jne..."Auto on minun, minä maksan auton kulut, elämisen kulut, kaiken."
ja mitä tarinan nainen saa kaikesta rahoilleen vastineeksi...ilmeisesti ei muuta kuin..."Hän tiskaa kotona ja keittää kahvit."hän teeskennellistu laittaa kätensä olkapäälleni ja sanoo "Kulta".
Kun hän muuten kertoo miehestään tähän tapaan...
"Seksuaalisesti hän on kyvytön ja useinkin vain satuttaa minua. Kynsii ja keskittyy itseensä asiaan. Mitään lämpöä on turha odottaa.."Olen kärsinyt nyt 7 vuotta liitossa, jossa emotionaalinen vastavuoroisuus puuttuu täysin. Mieheni on akateemisesti koulutettu ja varsin hyvä siinä mitä työkseen tekee, mutta jotenkin niin naiivi henkisesti."En saa mitään vastavuoroisuutta mieheltä. Hän ei koskaan osoita oikeaa välittämistä."
Pakostakin herää kysymyksiä...miten tarina päättyy...mainitsemani elokuva päättyy tähän tapaan...
"Vaikka sisarukset ymmärtävätkin tulleensa huijatuiksi, tosiasiassa he ovat vieläkin rakastuneita ja unelmoivat Gabrielista. Näytelmä päättyi Ulriikan sanoihin: ”Gabriel, Gabriel, tule takaisin! Tule takaisin!”"itselleni tuli tästä mieleen vanha suomi filmi...Gabriel tule takaisin.."
Niin tuon elokuvan sanomahan on tämä..."Kummatkin naiset sulkevat silmänsä tosiasioilta ja ovat valmiit tekemään mitä tahansa Gabrielin vuoksi. "
Ehkä vielä nykyäänkin on noita naisia...jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa miehen vuoksi...
Siltikin jää miettimään...ihanko oikeestiko on... 8+11=19 kirjoitti:
"itselleni tuli tästä mieleen vanha suomi filmi...Gabriel tule takaisin.."
Niin tuon elokuvan sanomahan on tämä..."Kummatkin naiset sulkevat silmänsä tosiasioilta ja ovat valmiit tekemään mitä tahansa Gabrielin vuoksi. "
Ehkä vielä nykyäänkin on noita naisia...jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa miehen vuoksi...
Siltikin jää miettimään...ihanko oikeestiko on...Olen miettinyt tuota kommenttiasi ja kuinka erilaisia totuuksia on olemassa. Sekä erilaisia tarinoita. Mutta monesti se totuus on taruakin ihmeellisempää.
Useimmiten emme vain tiedä koko totuutta. Tai vain pienen osan ihmisen käymästä matkasta, kokemuksista. Syitä vaikenemiseen on monia. Ehkei halua herättää eloon muistoja, ei halua tulla tunnistetuksi, ehkei vain näe tarvetta puhua niistä. Eräs syy vaikenemiseen voi olla häpeä. Häpeää ei halua katsoa silmiin ja muistaa taas se oma osuutensa niistä asioista, jotka toivoisi jäävän unohduksiin, koskei niitä tekemättömäksikään saa.
On naisia ja miehiä, jotka onnettomassakin suhteessa ovat valmiita tekemään mitä tahansa toisen tai suhteen vuoksi. Ainakin aikansa. Oivaltamatta ettei se ole terveen kiintymyksen merkki sen paremmin kuin hyvän suhteen edellytyskään.
Pahimmillaan ihminen voi luopua jopa identiteetistään: kaikesta mikä on, mitä tekee, ihmisistä jotka vaikuttavat häneen, muokaten käyttäytymistään ja ulkonäköään; luopuen työstään, nimestään, harrastuksistaan, omaisuudestaan, ystävistään ja läheisistään. Jopa perheestään.
Minä olen eräs sellainen ihminen. Ehdin mennä muutostyössä melkoisen pitkälle, ennenkuin heräsin ajattelemaan mitä olin tekemässä itselleni. En tunnistanut itseäni eikä minua tunnistanut itsekseni enää läheisenikään. Enkä puhu mistään vuosikausien manipuloinnista enkä aivopesusta.
Monia ihmisiä satutettiin, ainakin hetkellisesti. Joillakin noilla muutostöillä oli hyviäkin seurauksia. Havahtumiseni tapahtui vasta kun kaikkein arvokkaimmasta kehoitettiin luopumaan.
Sen verta itsekäs olen, etten edelleenkään ole valmis luopumaan. Joistakin asioista.
Ihminen voi olla todella typerä. En voi ristiinnaulita ketään eikä se omia virheitäni saa tekemättömäksi. Katsoisin että oppirahat on maksettu.
Mutta kehoittaisin kaikkia heitä miettimään kahdestikin - kun kovasti haluavat jotain - että haluavatko he todella sitä, mitä luulevat haluavansa? Koska joskus voi käydä niinkin, että toive toteutuu.- 2+8=10
elisakettu kirjoitti:
Olen miettinyt tuota kommenttiasi ja kuinka erilaisia totuuksia on olemassa. Sekä erilaisia tarinoita. Mutta monesti se totuus on taruakin ihmeellisempää.
Useimmiten emme vain tiedä koko totuutta. Tai vain pienen osan ihmisen käymästä matkasta, kokemuksista. Syitä vaikenemiseen on monia. Ehkei halua herättää eloon muistoja, ei halua tulla tunnistetuksi, ehkei vain näe tarvetta puhua niistä. Eräs syy vaikenemiseen voi olla häpeä. Häpeää ei halua katsoa silmiin ja muistaa taas se oma osuutensa niistä asioista, jotka toivoisi jäävän unohduksiin, koskei niitä tekemättömäksikään saa.
On naisia ja miehiä, jotka onnettomassakin suhteessa ovat valmiita tekemään mitä tahansa toisen tai suhteen vuoksi. Ainakin aikansa. Oivaltamatta ettei se ole terveen kiintymyksen merkki sen paremmin kuin hyvän suhteen edellytyskään.
Pahimmillaan ihminen voi luopua jopa identiteetistään: kaikesta mikä on, mitä tekee, ihmisistä jotka vaikuttavat häneen, muokaten käyttäytymistään ja ulkonäköään; luopuen työstään, nimestään, harrastuksistaan, omaisuudestaan, ystävistään ja läheisistään. Jopa perheestään.
Minä olen eräs sellainen ihminen. Ehdin mennä muutostyössä melkoisen pitkälle, ennenkuin heräsin ajattelemaan mitä olin tekemässä itselleni. En tunnistanut itseäni eikä minua tunnistanut itsekseni enää läheisenikään. Enkä puhu mistään vuosikausien manipuloinnista enkä aivopesusta.
Monia ihmisiä satutettiin, ainakin hetkellisesti. Joillakin noilla muutostöillä oli hyviäkin seurauksia. Havahtumiseni tapahtui vasta kun kaikkein arvokkaimmasta kehoitettiin luopumaan.
Sen verta itsekäs olen, etten edelleenkään ole valmis luopumaan. Joistakin asioista.
Ihminen voi olla todella typerä. En voi ristiinnaulita ketään eikä se omia virheitäni saa tekemättömäksi. Katsoisin että oppirahat on maksettu.
Mutta kehoittaisin kaikkia heitä miettimään kahdestikin - kun kovasti haluavat jotain - että haluavatko he todella sitä, mitä luulevat haluavansa? Koska joskus voi käydä niinkin, että toive toteutuu."Ihminen voi olla todella typerä. En voi ristiinnaulita ketään eikä se omia virheitäni saa tekemättömäksi. Katsoisin että oppirahat on maksettu."
Niin ei minunkaan tarkoitus ole ristiinnaulita ketään vaikka saatankin kuullostaa ilkeältä...toistellessani kaikkea, mitä kirjoittaja kertoo kumppanistaan...
Mutta jos...ajatellaan että aloittajan tarina on tosi...siltä osin mitä hän kertoo millainen hänen kumppaninsa on...niin en myös millään voi "antaa ns. synninpäästöä kirjoittajallekkaan..."
Pakko se omakin typeryys on jossain vaiheessa tunnustaa...eteenpäin ei pääse vain toistelemalla toisen kauheuksia...mikään ei muutu...jos hakee vain myötätuntoa itselleen ja apua kumppaninsa muuttamiseksi...
Mutta joo...pidin kirjoituksestasi/ajatuksistasi...puhutaan samasta asiasta , mutta sinä lähestyt samaa asiaa monesti huomattavasti lempeämmin...siinä kun minä provosoin "uhria" huomaamaan se oma osuutensa...
molempia lähestymistapoja varmasti tarvitaan...
uskoisin että kaikki narsistin uhrit muuttuvat jos kyse ns. "läheisestä" suhteesta...ja muuttuvat monesti itselleen vieraiksi...joskus mietin että että N-kumppani ikäänkuin jopa leikettelee asialla...miten alas toinen voi vajota...
mutta tosiaan on kokemuksessa jotain hyvääkin...edelleen se itsetuntemus ja itseluottamus lisääntyy...kuin se omakin ns. terve narsismi...myös ymmärrys niin itseä kuin toisia ja elämää kohtaan...
sananparsi kohtele toista niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan...tulee enemmän todeksi...jossain kohtaa jo olen laittanutkin ajatuksen...että joskus on myös näytettävä ihmiselle niitä rumia kuvia itsestään...että ihminen itse havahtuisi katsomaan myös itseään...
Jossain kohtaa itsesäälissä ajattelin, että miksi tällainenkin asia vielä piti tulla elämääni...kun taustoissani on muutenkin sitä huonoa kohtelua...nyt olen ajatellut, että kai minulla vieläkin oli jotain opittavaa itsestäni ja elämästä, vaikka luulin jo ns. "tietäväni kaiken..." että oppirahat tuli minullakin maksetuksi...
tavallaa olen nytkin ikäänkuin uuden tuntemattoman äärellä...epätietoisena miten kuuluu elää suhteessa mieheen...joka vaikuttaa suht "normaalilta"...asiat tapahtuvat niinkuin on sovittu...oleminen on levollista...
Että uskoisin että monetkin asiat /ihmiset tulevat elämäämme syystä...että meidän on tarpeen oppia jotain....ennen kaikkea itsestämme...
- psykopaatin aviomies
Minä elin narsistisen(?) naisen kanssa n. 20 vuotta. Pahinta oli varmaankin se, että hän ei mistään kokenut syyllisydentuntoja, ei osannut pyytää anteeksi, eikä myöntää omia virheitään, ja yleensä hänen tekemänsä virheet johtuikin minusta. Hän osasi manipuloida taitavasti. Hän usein riitojen aikana rakensi taitavia syyseurausvyyhtejä, jotka jollain ihmeen tavalla päätyi aina minun tekemiin virheisiin. Hän oli sisimmältään arka ja heikko, mutta päällepäin hän näytti kovaa ja kylmää suojamuuria. Sen läpi en koskaan päässyt, vaikka kuinka yritin. Kerran kokeilin niinkin tyhmää keinoa, kuin myöntää, että minä olin syylliinen yhteen ja toiseen, mutta sehän oli lopulta tyhmä virhe minulta. Hän provosoi minua usein, jotta tekisin jotan tyhmää suutuspäissäni. Joskus hän siinä onnistuikin. Ja kun olin hänen ansaansa langennut, niin hän sai taas syyn yhteensun toiseen asiaan. Koskaan en häntä lyönyt, mutta muutamia kertoja joudun ottamaan hänet totaalisen painilukko-otteeseen. Kerran hän löi minua leukaan ja on muutamia kertoja potkinut jalkoväliin. Usein hän uhkasi puukottaa minut nukkuessani.
Lopulta se meni niin pahaksi, että päädyttiin avioeroon. Sekin oli minun syyni. Minä olin tehnyt hänen elämästään helvetin. Ensimmäiseksi olisi luullut, että teemme suunnitelman, miten asia esitetään lapsille, ja mitä tulevaisuudessa, mutta... sensijaan ensimmäinen tölväisy oli, että hän haluaa yksinhuoltajuuden, koska olen täysin isäksikelpaamaton sekopää, opetan lapsille vääriä tapoja, ja rakennan heille köyhää tulevaisuutta.
Kun avioero lähes hoidettu, niin tuli ilmi, että hän oli pimittänyt minulta tuhansia euroja. Hän salasi ne myös osituksessa. Silti hän keplotteli selville vesille, vaikka hän oli syyllistynyt petokseen. En tiedä miten hän asian hoiti selkäni takana, mutta asianajaja sanoi minulle, ettei asia etene, ja se on loppuunkäsitelty. Hän otti myös poliisiin yhteyttä, ja kertoi, että minusta saattaa olla tulevaisuudessa haittaa, koska olen henkisesti epätasapainoinen. Avioeron jälkeen hän yritti provosoida jälleen minua, jotta saisi syyn ilmoittaa poliisille. Koska näin ei tapahtunut, tietenkään, koska en ole sellainen mitä hän väitti, enkä väkivaltainen mies, niin hän tekaisi ystävättärensä kanssa muka tapahtuneen väkivallanteon, ja haki lähestymiskieltoa, ja vaatimusta saada yksinhuoltajuus. Ilmeisesti hän ei saanut viranomaistahoja manipuloitua, kunne sitten käräjöintipäivänä sain vuoroani odotellesaa viestin, että exäni oli perunut oikeudenkäynnin TYÖKIIREIDEN vuoksi.
Vielä vuosia avioeron jälkeen hän "valmensi" lapsiamme vihaamaan minua. Tyttäremme kohdalla hän osittain onnistui, mutta poikamme tiesi, millainen käärme äiti on, joten hän ei niihin yrityksiin langennut. Poikamme vihasia äitiään, koska hän kohteli poikaamme usein väkivaltaisesti.
Minun olisi pitänyt tajuta hakea eroa jo vuosia aiemmin, mutta jostain syystä sitä aina halusi uskoa parempaan huomiseen. Oma näkemykseni on, että narsistista psykopaattia on vaikea saada hoitoon, koska hän osaa näytellä/manipuloida täydellisesti.- dizel
"Hän oli sisimmältään arka ja heikko, mutta päällepäin hän näytti kovaa ja kylmää suojamuuria."
Olikohan nyt varmasti? Vai oliko vain vaikutelma, minkä halusi luoda? Luoda turhaa toivoa... ( pity play. )
- vastaus:
olet aivan hakoteillä ja terapia todella tekee sinulle hyvää. Terapiassa voit löytää ITSESI.
- pellepelokas55
Näilä palstoilla ei kannata avautua. Mene narsisitien uhrien tuki ry;n sivuille.
Ja testaa tunnelukot http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
skeematerapia.fi sivuilla voi testata myös kumppanin lukot- dizel
"skeematerapia.fi sivuilla voi testata myös kumppanin lukot "
Voiko sillä testata naapurinkin tunnelukot? ;P - dizel
dizel kirjoitti:
"skeematerapia.fi sivuilla voi testata myös kumppanin lukot "
Voiko sillä testata naapurinkin tunnelukot? ;PHmm...Joku ilkeä ihminenhän voisi käyttää tuollaista testiä pian väärin...Manipulointitarkoituksessa meinaan...
Vaarallisia tuollaiset testit. :) - M.B.
dizel kirjoitti:
Hmm...Joku ilkeä ihminenhän voisi käyttää tuollaista testiä pian väärin...Manipulointitarkoituksessa meinaan...
Vaarallisia tuollaiset testit. :)Määrittele ilkeä... Kuinkahan moni terapiassa uitettu uhri tänäänkin menee kotiin kumppaninsa luokse ja tokaisee sanat:"Sä oot narsisti, mun terapeuttikin sanoo niin", jonka jälkeen mikään keskustelunyrityskään on turha, koska terapeutti nyt vaan sanoo jotain ja on oikeassa, kuten uhrikin sanoo ja on oikeassa.
Joka tilanteen lampunpitäjät, terapeutti ja uhri ja valaistuminen käynee vastaavan testin kautta, kun on testattu nimenomaan kumppani:" Joo, oli se itsekäs kun ei siivonnut autotallia silloin kun makasi puolihalvaantuneena 40. asteen kuumeessa ja täys sika kun en saanut lahjaksi sitä haluamaani 1000. euron timanttinilkkarengasta kun muka piti taloa lyhentää..."
Tai:"Ei se ikinä anna kun mä haluan, naapurin rouvaakin säälittää mun tilanne, rastitan tästä nää kaikki vaihtoehdot niin saa sitte nähä, että mistä roiskuu.."
Ehkä hieman kärjistettyä :)
- zegory
Totta kai voi käyttää väärin. Jos ihminen on ilkeä niin varmasti käyttää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341987Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291021- 69872
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261757Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65749- 12721
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132685- 83680
- 26666
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.208663