Mä ratsastan, enkä häpeä sitä yhtään. Olen hyvä. Uskon, että musta tulee vielä jotain. Miks tuntuu siltä, että levitän jotain pöpöjä joka paikkaan kun kaikki kaikkoo läheltä kuullessaan harrastukseni?
innokas
heppapoika
2196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mun veli ja isäkin harrastaa ratsastusta, mutta harva sen tietää. Isää ei meinata ottaa vakavasti, ihmetellään ja pikkuveli on luokan suosituimpia - heppatyttöjen kesken. Se vaan on jotain outoa kun karvasempi kaveri istuu hevosen selässä, tämä kun on tyttövaltainen harrastus. Hmm, en tiedä, tuleeko susta jotakin, en ole sua tavannut enkä nähny ku ratsastat, älä ole liian suuri luulonen. tunnen nimittäin erään kuudesluokkalaisen, jolla on kilpaponi ja joka kilpailee esteissä, muttei osaa koulua yhtään eikä viitsi ottaa ohjeita vastaan. Eli siis huono ratsastaja, jolla vaan sattuui olemaan rahakkaat vanhemmat.......
hienoa, että harrastat ratsastusta. ja mun mielestä on ihan hyvä, että osaa sanoa ittelleen osaavansa ratsastaa. mulla on vähän se ongelma, että en oo koskaan tyytyväinen itteeni, ja alan vaatia liikaa itteltäni, ja sittenhän ei mikään onnistu. kyllä mäkin sain ala-asteella "kärsiä" harrastukseni takia, mutta kun porukka vanhenee, niin kyllä ne oppii toistenkin harrastuksia kunnioittamaan. yläasteella ei ollu enää muuta, ku sellasta leikkimielistä "kiusottelua" asiasta. ei kukaan ees oikeestaa kiinnittäny siihen mitään huomiota.