kasvojen piirteesi, sun tuoksun ja äänen.
Sillä aikaa mietin, miten riipivää on luopua juuri sinusta. Olisi ollut monta rouva ja herra Virtasta tympeine, tyhjänpäiväisine juttuineen, jotka olisin ihan mielelläni jättänyt oman onnensa varaan. Mutta se tärkeä ihminen, se on kuin polttaisi itsensä korpuksi, se tosiaan sattuu ja lujaa.
Unohdan kasvosi, tuoksusi ja äänesi, mutta en varmaan ikinä kuitenkaan sitä, mitä tunsin sua kohtaan.
Vitun surullinen kesä tulee. Syksy tulee sen jälkeen ja talvi, ja sitten uusi kevät. Paperi on tyhjä, piirrän siihen aluksi vaikka auringon, ettei paleltaisi.
Hyvää kesää!
Sillä aikaa mietin, miten riipivää on luopua juuri sinusta. Olisi ollut monta rouva ja herra Virtasta tympeine, tyhjänpäiväisine juttuineen, jotka olisin ihan mielelläni jättänyt oman onnensa varaan. Mutta se tärkeä ihminen, se on kuin polttaisi itsensä korpuksi, se tosiaan sattuu ja lujaa.
Unohdan kasvosi, tuoksusi ja äänesi, mutta en varmaan ikinä kuitenkaan sitä, mitä tunsin sua kohtaan.
Vitun surullinen kesä tulee. Syksy tulee sen jälkeen ja talvi, ja sitten uusi kevät. Paperi on tyhjä, piirrän siihen aluksi vaikka auringon, ettei paleltaisi.
Hyvää kesää!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onko sinun pakko luopua? Mitä tapahtui? Olen myös joutunut luopumaan tärkeästä ihmisestä. Tuntuu kuin siitä ei toipuisi millään.
Minä en unohda koskaan häntä :(
tulossa joo. ja juuri kun olin ihan onnea.
Miksi olette joutuneet luopumaan jostakusta tärkeästä? Eikö edes ystävyys ole enää mahdollista?
Ehkä täytyy luopua jostain tullakseen yhdessä uudeksi luomukseksi. Ehkä ei tarvitsekaan luopua mistään vaan saa päinvastoin tilalle jotain paljon enemmän, jos sen asian voisi kääntään siten? Vai voiko?
Vaikka ei parisuhdetta tullutkaan voihan ystävyys silti säilyä ja pysyä ja lujittua, kun ei ole sitä jännitettä välillä.
Enpä tiedä, minä en ainakaan pystyisi tyytymään pelkkään ystävyyteen. Se on liian vähän ja hän on liian rakas. Siksi luovuin hänestä kokonaan. Unohtaa en voi koskaan minäkään.
Mä muistan mitä kerran yhessä palaverissa ehdotin piirtäväni edessäni olleelle tyhjälle ruutupaperille. Hän taisi naurahtaa, nyt nauraa toisen kanssa - hyvä hänelle niin. Tuli vaan se juttu tosta sun avauksen loppulausahduksesta mieleen... Tavallaan toi aurinko sopis siihenkin muistoon.
Tiedän tunteen, mutta itse en aio siltikään luopua ja unohtaa. Hänellä on elinikäinen platinainen lentolippu tähän yhtiöön.
Hienoa Kar-Air =) Onko sinulla vielä mahdollisuus saada hänet takaisin?
Näillä näkymin ei, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu.
tuomenkukasta
jäiseen karpaloon
Aurinko
tänä kesänä
paperille piirretty
Jokainen tunne
on syrjään siirretty
Syksyllä ennen routaa
maahan hautaa
loputkin
ja mukaan kukkasipuli
sitä "joku" nimistä päivää ei tuliskaan.
Hei ap: Joskus se päivä tulee, mutta nyt surraan. Oma syöverini imaisi minut tänään. Ja pitäisi jaksaa töihin, pitäisi yrittää ymmärtää, ja mikä vaikeinta - pitäisi yrittää säilyttää itsekunnioitus. Kasvot unohtuvat, mutta joskus voi vielä tulla se tuoksu, väentungoksessa, kauppajonossa tai missä tahansa. Ja silloin muistat, rakkauden ja kaiken. Silloin se on sun menneen elämän pääomaa.
Aivan samat fiilikset, kokous meni ok, mutta sen jälkeen, kun pääsin omaan työhuoneeseen, alkoi kyyneleet virrata. Samoin himassa, kun laitoin spagettia, mutta kaikki sai ruokaa sentään. Näillä mennään, perustetaan joku särkyneiden sydänten kerho sitten tänne vaikka, sillä tätä tunnepurkkaa tulee riittämään.
Nämä
Kauanko sulla kesti selvitä tuosta? Oletan että olet tuo ap.