Onko muita täällä, joilla samankaltainen tilanne? Että on vauva tulossa ja talonrakennus on samaan aikaan. Entä kokemuksia? Kuinkahan rankkaa tuo lienee tulee olemaan. Talonrakennus päätettiin jo ennen kuin tiedettiin lapsen tulosta, kumpaakaan ei oikein onnistu lykkäämään. Taloudellisesti tilanne on hallinnassa, mutta entä tuo jaksamispuoli.?! Voiko aivan pientä vauvaa jättää edes hetkeksi hoitoon esim tädille tai mummille, jotta pääsisi välillä itsekin kantamaan kortensa kekoon talon hyväksi?
Esikoinen syntymässä ja talonrakennus kesken.
Mietteliäss
11214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Avioeroa sinuna pelkäisin. Liikaa hankitte lyhyellä ajalla.
Me rakennettu kaksi taloa vauvojen syntymien aikaan ja yhdessä ollaan edelleen ja viidettä odotetaan. Toisen talon rakentaminen oli rankkaa ja molemmat oli poikki, mutta onneksi pystyimme silti tukemaan toisiamme. Muuton jälkeen meni palautuessa aikaa lähes vuosi, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Asenne kysymys sanoisin. Meillä molemmat talot rakennettu pitkästä tavarasta, joten helpommallakin olis voinut päästä...
Tsemppiä projektiin. Toisen talon jälkeen sanoin, että ei enää ikinä, mutta aika kultaa muistot...
"viidettä odotetaan."
- Just. Miksi? Uskonnollinen vakaumuksenne?
Rakensitte vai rakennutitte?
Miksi ei? Toivoimme viittä lasta ja nyt lapsiluku täynnä. Ei uskonnollista vakaumusta.
Mieheni rakensi paljon itse, mutta käytimme myös ammattimiehiä apuna. Itse keskityin lähinnä suunnitteluun ja kävin kiertelemässä/ostamassa/kilpailuttamassa tuotteita.
Päätitte viisi lasta hankkia ja päätitte täyttää maailmaa. Just!
Kävikä mielessä ajatella muitakin kuin itseään?
Voi herrusä mistä teitä sikiää!? Uskon, että varmaan oöis suunnittelemassa ja hankaloittamassa asioita ÄMMÄ!
Eikö olis bähemmällä laosimäärällä ja hiilijalanjäljellä pärjätty?
Ahneella on oskainen loppu – muista se!
Voi kun sä oot niin hauska ;)
Mistähän keksit että olen naimisissa? En tietääkseni maininnut asiaa. Ihan avoliitossa asun mieheni kanssa.
Sinulle, 11 5, nostan hattua! Tuo on jo saavutus ja saa olla ylpeä itsestään ja kumppanistaan. Ei kahta ilman kolmatta vai miten se meni.;)
Kiitokset tsemppauksista! Uskon kyllä että meidän suhde on niin luja, ettei talonrakennus tuota ongelmia, mutta kyllä se vähän mietityttää kun uusi perheenjäsen on syntymässä. Sitä vauva-arkea kun ei ole tullut koettua niin tiedä sitten kuinka piippuun se meidät molemmat vetää.
"Ihan avoliitossa asun mieheni kanssa."
-Et voi asua avoliitossa MIEHESI kanssa, ellet ole naimisissa! Nyt tällä hetkellä asut avomiehesi kanssa! Tajuatko? Ja periaatteessa se on avomies jos olette kihloissa, muuten olette asuinkumppaneita eli avopari -periaatteessa.
"Uskon kyllä että meidän suhde on niin luja, ettei talonrakennus tuota ongelmia,"
- Etpä olisi ensimmäinen eikä viimeinenkään uskoja joka sitten eroaa:)
Mutta jos teillä on sellainen tilanne nyt, että hötkyt hankitte kaiken samaan aikaan, niin ei se auta kuin laittaa kädet ristiin ja toivoa parasta ja pelätä pahinta. Mutta mutta, se on taas klassinen virhe jos homma menee reisille.
Höh....voi voi. Kauanko muuten olette olleet yhdessä "miehesi" kanssa?
Mä en ymmärrä. Siirryin tälle palstalle, koska täällä oli asiallista keskustelua ja tsemppaava ilmapiiri. Mistä sä tänne tulit? Kirjoittele omaan wordiisi ja ole tyytyväinen.
Aina ei voi aidosti tsempata..Mihin tässä tsemiä tarvitaan? Jokainen pelaa pelinsä miten pelaa...
Saa kai joku nyt jumankauta sanoa miten asiat on? Pitääkö aina teeskennellä diipadaapaa ja jotain vitun kaikkien kaveria ja positiivista teidän pskapäiden asioistam vaikka suurin osa vihaa sinuakin jollakin tasolla?
Menkää leikkimään sinne facebookkiin jotain maailmanparantajaa, niin siellä teidät ammutaan alas ihan henk.koht eikä anonyyminä! Kirjoittele sinä vaan satujas ja loolojas vaikka päiväkirjaan, mutta ei ne muita kiinnosta.