Svekojen suuri taktinen virhe !

Mikään ei palvele kielivapauden asiaa paremmin kuin kiihkosvekoilu. Pahin uhka olisi maltillinen puolustustaistelu. Sitä vastaan olisi paljon vaikeampi argumentoida.

Svekomafia ajattelee, että kun media on hallussa, niin voi käyttäytyä miten tahansa. Että kansalaisten mielipiteellä ei ole väliä, kun se pidetään tietämättömänä kulissien takaisista tapahtumista.

Miten tämä noitaympyrä murretaan? Ei ole helppo asia, VAIKKA internet on helpottanut asiaa huomattavasti.

Perussuomalaiset kansanedustajat pitää tuoda mukaan. Heitä ei voi valtamediakaan sivuuttaa.

Älkää aliarvioiko RKP:tä. Surupuolelle ei merkitse mitään, jos ruotsia ei aikaistetakaan. Ainoa mikä suruille on tärkeää on, että ruotsi pysyy PAKOLLISENA. Kun ruotsi pysyy pakollisena, niin silloin voidaan vaatia myös virkamiesruotsia. Ja nämä kaksi yhdessä (pakko- ja virkamiesruotsi) ovat perustana niinsanotulle "kaksikielisyydelle". Ei haittaa jos ruotsi aikaistetaan, mutta PAKKO on ehdottomasti poistettava.

Kun neljä vuotta sitten aloin ajaa vapaaehtoista ruotsia, luulin, että ollaan menossa järkevään suuntaan eikä lapseni joudu enää tämän rasistisen pakon alaiseksi. Toisin kävi. Katkerasti on pakkoruotsia luettu ja yhdessä kärsitty. Hallitusohjelmassa on pakkkoruotsia luvattu aikaistaa ja säännöllisin väliajoin säätiörahoilla on tilattu jokin pakkoruotsin julkinen pönkityskamppanja, milloin Pirkka-lehden välissä on lehdykkää, miloin presidentit ja presidenttiehdokkaat on pantu ylistämään pakkoa, milloin vieraan maan historijoitsijat on pantu haukkumaan pakon kriitikkoja, milloin on tilattu noottia Euroopan neuvostolta jonka tehtävänä on kuulla kielivähemmistön edustajia ja tuoda näiden näkemykset ikään kuin ominaan kuultavaksi, milloin on ruotsinopettajat laitettu tekemään mukatutkimusta, jossa lähes kaikki pitävät ruotsista, milloin on päälehtien pääkirjoituksiin ujutettu pakkoa ihailevia kirjoituksia, milloin tilattu lisääpakkoa-aloitteita johdateltavissa olevilta tahoilta, tätä loputtomiin.

Tilanne on niin järjetön, ettei löydy sanoja sen kuvailuun. Täällä käydyt keskustelut osoittavat, ettei ruotsinkielisellä puolella ole minkäänlaista kunnioitusta koulutettuja ja kokeneita suomalaisia vanhempia ja näiden lapsia kohtaan.

Oikeus voittaa lopulta, mutta on tämä pitkä ja ikävä tie.

Kun aloitin marraskuussa 2003 Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajana, niin tilanne vaikutti todella synkältä. Kaikki merkittävät virat olivat suomenruotsalaisten miehittämiä ja vanhan median sensuuri kivikova. Olin kuitenkin aloittanut kirjoittamisen omalla nimellä netissä ja vuoteen 2009 mennessä oli saatu useampi murtuma suomalaisten pakkoruotsittamiseen. Tärkein voitto oli ylioppilastutkinnon rakennemuutos vuonna 2004, joka teki "toisesta kotimaisesta kielestä" valinnaisen vuodesta 2005. Monet eivät vielä silloin tajunneet, miten valtava seuraus tästä yli 40.000 suomenkielisen lukiolaisen saavutuksesta oli. Nyt tiedetään, mutta paluuta vanhaan ei ole.

Rkp, folkting, magma, stiftelsit, fondit, ahtisaaret, penttilät, sale, jne yrittävät pitää kulisseja pystyssä, mutta muutos on voimakas ja peruuttamaton. Suomen kansa on päättänyt niin - 48 % kannattaa siirtymistä pohjoismaisen mallin mukaiseen viralliseen yksikielisyyteen ja 70 % vaatii kielivapautta pakkoruotsi poistamalla.

Ensiksi ruotsinkieliset kaksikielistyvät ja lopulta suomenkielistyvät. Vähenemisen lisäksi ruotsalaisuus ohenee kaksikielisyyden takia. Kaksikielisyys valtaa ruotsinkielisyyden.

Oli suuri virhe aikoinaan vaatia pakkoruotsia suomalaisille, koska ruotsinkielisille määrätty pakkosuomi on ohentanut ruotsalaisuutta paljon enemmän, kuin suomenkielisille määrätty pakkoruotsi on tukenut ruotsalaisuuutta.

Ruotsin aikaistaminen on pelkkää taktiikkaa svekojengiltä. Että pakko säilyisi, on heidän päämääränsä.

Siis. Svekojengin päämääränä on se että pakko säilyy. He laskevat, että ärsyttämällä suomalaisia ruotsin aikaistamisella, niin suomalaiset eivät enää ajattele ruotsin pakollisuutta. Mutta heidän taktiikkansa, käyttivät he mitä taktiikkaa tahansa, on tuomittu häviämään. Koska osa suomalaisista ymmärtää, että pakon poistaminen on ainoa ratkaisu. Pakko- ja virkamiesruotsi ovat riippuvaisia toisistaan. Toisen häipyessä, niin toinen kuolee ravinnon puutteeseen. Ja silloin kupsahtaa myös myytti "kaksikielisestä Suomesta". Suomesta voi tehdä virallisesti yksikielisen Suomen pelkästään kielilakeja muuttamalla. Enempää siihen ei tarvita. Legenda perustuslain muuttamisesta, että suomi tulisi viralliseksi kieleksi Suomessa on pelkkää legendaa.

Onko kellään tietoa kaksikielisyyden kustannuksista Suomessa? Käsitykseni mukaan kaksikielisyyden poistaminen Suomesta toisi valtavat säästöt, eikä se köyhdyttäisi ketään. Ruotsin kieli saisi vähemmistökielen aseman kuten muutkin vieraat kielet Suomessa.

Vapaavalintaisena sekä suomi että ruotsi olisi hyödyllisin, jokaisen intressien mukaan.