Olen syönyt kyseistä lääkettä masennukseen melkein vuoden, pienellä annostuksella. Nyt loppuivat ja ajattelin että alan elää normaalisti ilman. Mutta voi v*ttu sentään tää ihan niin helppoa ookkaan. Ensinnäkin on ollut fyysisiä vieroitusoireita; väsyttää, epäskarppi olo ja "sähköiskuja"/huimausta kävellessä/juostessa. No ehkä ne menee joskus ohi vaikka onkin nyt kestäneet jo monta viikkoa? Enemmän kuitenkin huolestuttaa psyykkinen puoli...Masennukseni ei alkujaankaan ollut mikään kamalan paha, mutta olen aina ollut aika herkkä ja tunteellinen ja reagoinut asioihin ja stressiin ahdistumalla. No citalopramia käyttäessäni minusta tulkin ihan eri ihminen; rohkea ja stressitön, en ahdistunut mistään. Olin kuin superihminen tai ehkä muut ihmiset ovat sellaisia luonnostaan? Nyt tuntuu, että se oma minä on palaamassa; alan taas tuntea masennusta, ahdistusta, eri tunteita, pelkoa jne. Yksinkertaisesti stressinsietokykyni on taas yhtä heikko kuin ennen lääkkeitä. Psykiatri sanoi, että lääkkeitä voi huoletta syödä vaikka koko loppuelämän jos siltä tuntuu ja houkutus olisi suuri...pystyisin varmasti etenemään työelämässä ja löytäisin ehkä helpommin sen oikean elämänkumppaninkin kun en rakastuisi kaikkiin vastaantuleviin renttuihin (mitä teen ilman lääkitystä). En tiedä kaipaisinko niitä tunteita jotka lääkitys minulta puudutti kiitettävästi, mutta ehkä kuitenkin...Onko ajatuksia? Välillä tuntuu, että nykyinen maailmanmeno on niin rankkaa ja vaatii niin paljon, että ilman lääkitystä pärjää vaan paatuneimmat. Kauhea epävarmuus työelämässä, ihmissuhteet mahdottomia, ihmiset ajattelevat vain itseään...yksin pitää pärjätä ja olla vahva. En minä oikeasti ole, mutta lääkkeillä sellaiseksi muutun. Onko o.k. huijata?
Citalopramin lopettaminen? Vai syönkö ikuisesti?
2
197
Vastaukset
- Säpsähtelijä.
Tervehdys pikkumyy..
Minä olen käynyt kaikki mahdolliset mielialalääkkeet ja bentsot läpi, joten minulla on kokemusta mistä puhua..
Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia ja oloja, kyllä ne fyysiset vierotusoireet menee ohi, ja ne voi tosiaan kestää todella pitkään. Jos olet lopettanut ne lääkkeet seinään, etkä vähitellen, pahimmassa tapauksessa joudut aloittamaan uudelleen ne, ja sitten taas tiputtaa niitä alas.. Tosin jotkut oireet/olot voivat olla tai pahentua yli puolenkin vuoden jälkeen, ja jos ne kumpuaa psyykeestä, niitä on vaikea erottaa onko ne fyysisiä vai psyykisiä. Mutta nuo armottomat sähköankerias säpsähtelyt siis kyllä menee ohi, tuskaisen hitaasti kyllä, tosin tapauksesta riippuen..
Meni nyt vähän ohi sinun kysymys? Onko ok huijata?
Ole ajatellut itse samaa asiaa. Olenko minä oma itseni kun "olen lääkkeissä"? Onko väliä syönkö vaan lopun ikääni pillereitä? Tuo psykiatrisi kommentti oli kyllä mielestäni todella tyhmä, vastuuton ja päätön, minun mielestäni ei niitä lääkkeitä todellakaan ole tarkoitus loppuikää syödä, jos sitä ikää ei ole paljoa. Loppupeleissä pidemmällä tähtäimellä, mielialalääkkeet vain pahentavat kaikkea, jos ajatusmaailman ja ajatuskarttojen kulkua ei muuta. Itse olen ollut nyt yli 6kk syömättä pillerin pilleriä, ja toiset asiat ovat menneet paljon paremmaksi, toiset taas ei. Mutta pelkästään ajatus, että aivokemiat virtaavat luonnollisesti, tuntuu todella hyvältä.. Nyt olen kumminkin alkanut harkitsemaan jonkun kuurin aloittamista uudelleen, mutta toisaalta en tiedä, uskallanko tai haluanko..
Mutta siis tarkennatko perimmäisiä kysymyksiäsi hieman? Onko ok huijata?
Se on jokaisen oma mielipide, itse en näe siinä järkeä enkä haluaisi, että joutuu elämään elämää lääkkeillä, sillä se ei ole elämää. Toisaalta jos ei pysty elämään ilman, niin silloinhan se on "pakko"? Mutta ei ihmiskeho tai mieli hirveästi kestä näitä salpauksia tai kiihdytyksiä. Ja pidemmällä tähtäimellä lääkket voi pahentaa asioita todella pahasti. - P
Itsellä oli loppunut viime keskiviikkona ja lääkäriin pääsin vasta maanantaina. Lauantaina ja sunnuntaina koin elämäni pahimmat painajaiset, koko peti oli hiestä märkä ja herätessä oli aivan järjetön paniikki, kuolemanpelko ja ahdistus. Täysin latistunut olo ja tuntui kun maailma on vain pahuuden tyyssija.
Silmiä kun käänsi suuntaan tai toiseen päässä humahti kummalisesti, semmonen sähköisku joka tuntui vatsassa asti.
40MG annoksilla ollut vuoden verran ja voin sanoa että aika helvetilliset vierotusoireet tulee jos ihan seinään lopettaa. Nyt kun söin annokseni alkoi olo normalisoitua, itsevarmuus kasvaa ja ajatukset alkavat palata siihen positiiviseen puoleen. On se jännä kyllä.
En tiedä aionko koskaan lopettaa mutta jos sen teen niin hyvin varovaisesti.
Olen kuullut että kannattaa aluksi vähentää annosta siten että ottaa vain joka toinen päivä. Kuukauden jälkeen annosta ottaa sitten puolitettuna joka päivä kuukauden ajan. Ja sitten sitä puolitettua annosta joka toinen päivä kuukauden ajan. Niin kauan kunnes ottaa 5 milligramma joka toinen päivä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342005Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291052- 69878
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261766Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65752- 14735
- 83688
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132686Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213673- 26671