Tein juuri testin ja plussaa näytti. Nyt pelkään sitä hetkeä kun pitää kertoa työnantajalle!! Tiedän, että ei vielä tarvitse kertoa muutamaan kuukauteen, mutta edessä se on kuitenkin. Olen ollut töissä nykyisellä työnantajalla vasta vajaan vuoden ja tiedän, että työnantaja ei todellakaan tykkää hyvää uutisesta!!! On siis vakkaripaikka, joten eihän se mitään voi, mutta itsestä on ilkeää kun tietää mitä se ajattelee - hyvä että ei kiroa päin naamaa!! Onko muita, jotka ovat tunteneet samoin?
työnantajalle kertominen
raskaana
3464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo, tiedän tunteen. Tuntuu ilkeeltä koko ajatus kertomisesta. Mä oon tulkinnu tuntevani jollain tapaa huonoa omatuntoa siitä että lähden äippälomalle ja jätän pomon / työkaverit pulaan(????). Mikä on tietty helvetin tyhmää. Mäkö muka olisin jotenkin korvaamaton, hah.
Yritä kuitenkin ajatella niin, et jos pomo on fiksu, se on tosi onnellinen sun puolesta, eikä kertominen silloin oo vaikeeta. Ja jos se on tyhmä, on sille IHAN OIKEIN, et sä jäät äitiyslomalle ja se joutuu etsiin sijaisen. Ähäkutti, hähää :)
Tsemppiä!
Sama tuntuu olevan minunkin ongelmani. Olen ollut työpaikassani 2.5 vuotta (äippälomalle jäädessäni tulisi kolme vuotta täyteen). Ongelma on kuitenkin se että työnantajani on sen verran iäkäs eikä ole koskaan halunnut työntekijöiden viihtyvän työssään, vaan kiusaa tahallaan ja saa lie "seksuaalista nautintoa" kun näkee, että meidän on paha olla.
Tunne on juuri samanlainen, että kun jättäisin työkaverini pulaan... sairasta! kesälomaa vielä viettelen ja viikkoja 15, palatessani töihin alkaa viikko 17, joten toisaalta toivon, että asia huomataan eikä välttämättä tarvitse sanoa, silloin voin toivoa, että asia menisi omalla painollaan.
Mä olen kans paininut itseni kanssa kesäloman ajan miten kertoa töissä. Olen jo kauan miettinyt irtisanomista kun työni on tosi karmea.
Nyt vauveli sitten ilmoitti tulosta niin olen ikionnellinen, voi jäädä luvalla pois.
Kun kerroin pomolle hän ei sanonut oikeastaan mitään. Eikä tarvinnut,arvasin kyllä mitä ajattelee. Muut olivat tosi iloisia ja liikuttuneita.
Turhaan jännitin kertomista. Se ei kannata.
Ajattelin asian valoisaa puolta että hyvällä asiallahan tässä ollaan. Ja pääsee piakkoin pois töistäkin. Heti koheni oma mielikin.
Kyllä kannattaa kertoa turhia funtsimatta.
Muut saavat ajatella ihan mitä haluavat.
Onnea matkaan!