Itsemurha oli eilen millin päässä

mousse_92

Ja nyt on KRAPULA! Itkin koko illan ja kävelin rautatiesillalle. Olin niin lähellä tehdä ratkaisun että pääätin soittaa 112 josta ei ollu mitään hyötyä! Puhalsin vain 1,6 promillea vaikka olin ihan sekasin. Ne tilas mulle taksin keskussairaalaan->lääkäri puhu kaikkea paskaa josta ei ollu mitää hyötyä->takaisin taksilla kotiin vittuuntuneena.

Sairaalassa vaan mua hymyilytti ja naureskelin kun tuntuu että nupissa heittää pahasti ja sairaanhoitaja kysy mikä mua naurattaa niin en muista edes mitä sanoin-.-

Olen aivan ******* pettynyt ettei minua otettu sisään tutkimuksiin koska suuren suurella todennäköisyydellä yritän itsemurhaa taas. Laittakaa oikeasti musta vaikka nettivinkki poliisille, en tahtoisi tappaa itteäni mutta joku mulle sanoo pään sisällä että on pakko!

Sosiaalisten tilaiteiden pelko syö mun elämää!!!!

20

658

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokokoko

      Vinkki sulle! Mee nopeesti lääkäriin ja pyydä rauhottavia esim. Xanoria. Loppuu toi sun sos. tilanteiden pelko siihen paikkaan.

    • JulmaH-mistä?

      Sun oikeesti pitää hankkia apua ja puhuu jollekkin jos sulla ei oo hyvä olla. Kaikki voi kääntyy vielä paremmaks. Tää kuulostaa varmaan hirveeltä lässytykseltä, mut älä heitä vielä toivoa, täs maailmas on varmaan ees yks ihminen, joka jäis kaipaamaan sua. Ja jos toi vuosiluku pitää paikkansa, niin oot tosi nuorikin vielä.
      Ootko miettinyt psykologille/psykiatrille menemistä? Sinne voi saada lähetteen terveysasemalta. Avun hankkiminen saattaa tuntuu vaikeelta, jos pelkäät sosiaalisia tilanteita. Mut kyllä sä pystyt siihen.
      Kukaan muu ku sinä ite ei voi tietää miltä susta tuntuu, siks sun pitää ottaa selvää siitä, et mistä sun huono olo johtuu ja mitä sille vois tehdä. Oot varmaan miettinytkin sitä, mut älä tee mitään päätöksiä liian nopeasti, varsinki ku on kyse sun elämästä ja kuolemasta.

    • mousse_92

      Tiedän että tarvin apua mutten uskalla sitä hakea. Sillon ku soitin hätäkeskukseen niin sieltä se vastaaja ehdotti jos hakeutuisin terveyskeskukseen aamulla, sanoin suorat sanat että hyvin todennäköisesti en mene.

      Nyt kun miettii niin harmittaa kun piti soittaa sinne, ei siitä ollut mitään hyötyä kun oikeasti mulla oli toiveissa että mut otettais sisälle hoitoon.

      Olis siis kannattanu olla soittamatta ja hankkiutua sillalta alas jollain tavalla, elävänä tai kuolleena.

      Paikanpäällä sairaanhoitaja totesi kun kerroin että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta "Puhuthan sä nyttekin vieraalle ihmiselle". No kai nyt pystyn ku olen kännissä kun käki... hohhoijaa tämä Suomen julkinen terveydenhuolto.

      Ja kun jotain ambulanssihenkilökunnan raaputuksista ymmärsin niin siinäkin mun ongelmaa vähäteltiin vaikka meinasin yrittää just itsemurhaa-.-

      Ja siis kyllä vuosluku pitää paikkansa, täytin vähän aikaa sitten 20.

    • JulmaH-mistä?

      On väärin, että sun ongelmaa vähätellään. Mä en sitä kuitenkaan tee.
      Aluksi sun pitää kerätä sen verran voimaa ja rohkeutta, että voit pyytää apua jostain. Tässä tilanteessa ehkä sieltä terveysasemalta. Se saattaa tuntua isolta askeleelta näin alkuvaiheessa, mut mieti mitä menetettävää sulla on? Ja ajattele, et se saattaa auttaa sua pääsemään pohjalta takasin ylös.

    • mousse_92

      Joo nyt täytyy kyllä tehdä asialle jotain. Olen kyllä henkisesti aivan romuna ja sirpaleina vaikka osaankin esittää normaalia. Taas tänään... Illalla... Otin auton alle ja mietin miten sen tekisin, kävin taas samalla sillalla mutta mietin etten kuitenkaan uskalla. Sitten aloin leikkimään autolla... Pelkät päivävalot päällä ilman turvavyötä ja mutkaisella maantiellä ajoin aika reipasta ylinopeutta(ulkona on kuitenkin melko pimeää)... Välillä itkin, välillä nauroin ja kaikkea siltä väliltä. Tuntui oikein että sain siitä tyydytystä kun ajoin kuin mielipuoli. Sitten leikin moottoritielle liityttäessä. Pari riskiohitusta rekasta juuri ennenkuin kiihdytysramppi loppui.

      Joskus tuli suuri pettymyksen tunne että "en kuitenkaan uskalla" ja päässäni taistelee keskenään hupeneva elämänhalu ja itsetuhoiset ajatukset.

      Nyt ryhdistäydyn. Katon netistä jonkun tukinumeron johon soitan. Nyt tämä saa loppua!
      Nyt aloitan uuden elämän, en vain halua että vanhempani tai kukaan tuttu saa koskaan tästä tietää, en halua että he turhaan huolestuvat kun heillä on riittävästikkin omia murheita.

    • mousse_92

      Ja se on kumma.. Mikä siinä on että nämä kamalat ajatukset tulevat aina alkuillasta? Ennen iltaa en edes ajattelekkaan moisia typeryyksiä mutta illan tullen ne tulevat mieleen?

      • Elossa, onneksi

        Hei, oikeesti, tilaa nyt se aika terveyskeskukseen ja ajanvaraukseen kerrot tilanteesi niin saat nopean ajan ja AVUN.

        Minulla oli sama tilanne täs keväällä ja sain asiallista apua nopeasti, kerroin kalliota päin ajamisen ajatukseni ja samalle päivälle sain ajan ja terapeutille myös.

        Reilun kuukauden olen syönyt masennuslääkkeitä ja kayn 1xviikossa terapeutilla ja olo on alkanut kohenemaan.

        Sinäkin selviydyt jos itse nyt hankit apua.


    • ETTÄ NÄIN..

      EI KANNATA...
      ITSE OLIN TEININÄ KAKSI KUUKAUTTA SULJETULLA, JA SIELLÄ MÄÄRÄSIVÄT HIRVEITÄ RAUHOTTAVAIA JOTKA LIHTOTTIVAT MINUA, EI SE ELÄMÄ SEN JÄLKEENKÄÄN PAREMMAKSI MUUTTUNUT. VAIKKA NIIN KUVITELLAAN.

    • mousse_92

      Sain avun aivan jostain muualta kuin lääkäreiltä, nimittäin uskosta:). Uskon Jumalaan ja sen uskon avulla oloni on paljon parempi ja nyt aloitan puhtaalta pöydältä. Kohta lähden kovalle juoksulenkille, liikuntahan lievittää pahaa oloa. Ja olen sen päättänyt että korkki on ja pysyy kiinni!

      Ja tänään jouduin ennalta arvaamatta sosiaaliseen tilanteeseen ja arvatkaa mitä :)? En jännittänyt ollenkaan eikä alkanut hikoiluttamaan eikä puhe ollut sekavaa. Tämä on loistava onnistuminen jota juuri tarvitsin! En ole sosiaalisesti läheskään niin kömpelö kuin luulin. Vaikka puheaiheita onkin niukasti täysin tuntemattoman kanssa, mutta meitä yhdisti 1 asia, koira.

      Kyllä minä tästä nousen! Tämä tuntuu uskomattoman helpottavalta kun siihen kykenee omin avuin ilman kamalia lääkkeitä.

      Ja tänään olisi tarkoituksena aloittaa siedätyshoito, menen kaupungille vaikka vain hengailemaan ja istumaan. Jos joku tulee juttelemaan niin se vasta piristäisi :)

      Kyllä loppujen lopuksi ne lääkärin sanat auttoivat vaikken kaikkea siitä tilanteesta muistakkaan.

      Ja täytyy myöntää, olen siitä aivan hiton ylpeä että olen näin vahva. Moni olisi minuna jo tehnyt aikoja sitten ratkaisunsa raskaan elämän vuoksi, kun taustalla ei ole pelkästään sos. tilanteiden pelko.

      Jos sopii niin jatkan tänne kirjoittelua samaan aiheeseen, kerron päivittäin tuntemuksista ja siitä mitä olen onnistut saavuttamaan.

      Ja tänään huomasin sen. Hymyilin lähes ensimmäistä kertaa ulkoillessani ja pystyin katsomaan ihmisiä silmiin ilman häpeää. Jes minä pystyin siihen!

      Nyt on suunta ainoastaan ylöspäin! :)

    • mousse_92

      Vai meneekö tämä olo ns. krapula-ahdistuksen piikkiin? Rytmihäiriöitä on ja vieläkin hieman huimaa, parina yönä en saanut kunnolla nukuttua. Oli jonkun aikaa olo ihan ok sitten taas "romahti"?

    • mousse_92

      Ja välillä vielä tärisyttää ja palelee, sitten yht'äkkiä alkaa jalat ja kädet hikoilemaan oikein urakalla...

    • Mies77

      Kyllä sinä lääkäriä ja lääkehoitoa tarvitset. Mielialat muuttuvat nopeasti ja lääkehoito tasoittaa suurimpia heittoja. Tuo, että haet apua Jumalalta on oikea suunta. Suosittelen etsimään lääkehoidon lisäksi Kristillistä seurakuntaa jossa voit kohdata muita elämän kolhimia kulkijoita. Yritä päästä lääkärin juttusille ja katso lähialueesi seurakuntien tarjontaa jos kävisit katselemassa. Jossain iltatilaisuudessa voi olla keskustelumahdollisuuskin. Kirjoitan omasta kokemuksesta.

    • Oikea Tuomio

      Täytyy muistaa että suomessa on hyvin vaarallista nauraa.On paljon terveellisempää näyttää ryppyistä rumaa naamaa.Se on perinteikkäämpää.Kun taistelit vastaan rahapirua,joka oli ehkä saanut sinut itsemurhan partaalle,et saanut pikaista apua mistään.Sinäkin olet verosi maksannut vaikka kuinka pienistä tuloistasi.Ei se sinua kylläkään auttanut.Jos itsemurhayritykset tulevat tavaksi,muuttuvat ne merkityksettömämmäksi,koska silloin ne ovat osa elämäntapaasi.Ei kukaan voi avohoidossa,olla henkesi vartija syntymästä hautaan.Ei ole myöskään helppoa määrittää onko laitoksessa pelkästään kroonikkona olo kovin tasokasta elämää.Olet tietenkin vaaraksi itsellesi,mutta niin on moni muukin byrograattien hampaissa eleleväkin ja moni muu vammainen.Byrograateilla on oma tasku kallein,senjälkeen puolue ja mitä jää voi härnätä asiakkaitaan.Kädet ovat sidotut jos aikoo jatkaa vapaassa maailmassa.Asia on kestettävä taikka räjähtää sisäisesti.Kaikilla ei ole lyhyt muisti kuin kanalla,siksi kuvittelisi kontaktien toimivan ystävällisemmin.

    • MITÄ!!!!!!!!!!!!!!!!

      MITÄ PERKLETTÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • mousse_92

      Olen kokenut pelastuksen! Kaikki paha oloni häipyi pois kuin silmän räpäyksessä. Olen rukoillut todella paljon ja pyytänyt Jumalalta apua Jeesuksen nimessä.

      Haluan julistaa teille ilosanomaa Jumalasta ! :) Käytyäni nukkumaan havahduin kun minun kehoni valtasi aivan äärettömän hyvän olon tunne, tuntui jopa ihastumiselta vastaavalta ololta. Tuntui myös että kaikki stressit ja patoutumat purkautuivat pois!

      Kun uskoo tarpeeksi Jumalaan niin Hän antaa teille mitä ikinä pyydätte! Jumalalle mikään ei ole mahdotonta!

      En ole pitkiin pitkiin aikoihin ollut oikeasti näin iloinen! Tämä elämä on ihanaa vastoinkäymisistä huolimatta, nehän meitä vahvistavat. :)

      Ja te ketkä luulette että olen humalassa, en ole juonut pisaraakaan sitten maanantain, välillä viinan himo valtasi mielen, mutta nyt sekin kurjuus on poissa!

    • mousse_92

      Ja Jumalan voiman avulla olen pystynyt ryhdistäytymään ja kohtaamaan pelkoni, oikeasti, elämäni on kohta parempaa kuin pitkiin aikoihin! Kävin eilen asioimassa kaupungilla yhdessä toimistossa ja menen sinne tänään uudestaan, lisäksi käyn tänään ilmoittautumassa autokoulun kakkosvaiheeseen. Mitä minä siinä menetän vaikka jännittääkin? En mitään, päin vastoin. Tuntuu tällähetkelle että se jännitys on sitä oikeanlaista että se motivoi minua tekemään asioita. Toisin oli ennen. Olin kauhusta kankeana kun joudun sosiaalisiin tilanteisiin.

      Kun kohtaan pelkoni, ajan myötä se hellittää ILMAN lääkitystä.
      Lisäksi nettiin kirjoittaminen on auttanut kummasti=)!

    • Samanlaisia kokemuks

      Hei,

      itselläni hyvin samanlaisia kokemuksia. Turha odottaa terveyspalveluilta apua, kun itse on itsetuhoinen ja mieli sekaisin.
      Ainut apu tulee sinusta itsestäsi. Hyväksy, että mielesi toimii erilailla kuin toisilla. Lopeta alkoholin käyttö, se vaan lisää masennusta ja mielen sekaisuutta. Kuuntele itseäsi, mitä todella mielesi kertoo sinulle. Masennus ja mielen sekaisuus ei tule turhaan, se kertoo jostain, siitä, että suuntaa on muutettava, eli masennus on varoitus ihmiselle siitä, että tällainen toiminta/elämä on väärin ja johtaa masennukseen

    • mousse_92

      Kiitos vastauksista kaikki! Nyt olen alkanut purkaa pahaaoloani OIKEAAN kohteeseen, nyrkkeilysäkkiin! Se tuntuu hyvälle ja saa mielen virkeäksi kun sitä saa hakata mielin määrin.

      Olenkin päättänyt lopettaa alkoholin käytön kun huomasin ettei siitä seuraa muuta kuin kamalia asioita.

      Ja kun asioin tänään kaupungilla eräässä toimistossa niin perhana kun jälkikäteen tuli onnistumisen tunne, aluksi jännitin sinne menemistä, mutta kun menin sinne, jännitys laukesi pois.

      Haluaisiko joku teistä ryhtyä ihan kirjeenvaihtokaveriksi? Voitaisiin vaihtaa tuntemuksia ja pohtia yhdessä elämän asioita.

    • jokaikiknenpäiväjayö

      Joku jeesuspelle koki ihmeparannuksen. Muka. Älä viitti.

      Jokainen oikeesti epätoivonen ja masentunut tietää ettei mitään vtn jeesuksia ja jumaloita ole. Jos olis ei elämäntilanteet menisi niin päiv vitttua että ainoo keino ulos on itsensä lopetus.

    • trolltrolltrool

      tää on todennäkösesti trolli mutta jos on totta niin hanki apuu

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2005
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1052
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      878
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      766
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      752
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      735
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      688
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      686
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      673
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      671
    Aihe