Miten päästä yli ihastuksesta, joka on pyörinyt päässä jo monta kuukautta? Olimme siis kerran samalla kurssilla (ja tämän ihastumisen takia kurssi meni ihan perseelleen) En edes tiedä tyypin nimeä, enkä oikeastaan nähnyt häntä kertaakaan kunnolla, ei ollut varmaan edes mitenkään erityisen hyvännäköinen tyyppi. Hän ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, joten koko juttu oli vaan hetken huumaa oman pään sisällä. En saanut rohkeutta mennä juttelemaan, luuseri kun olen. Enkä tietenkään näe tätä ihmistä enää koskaan, joten miten voin unohtaa? En ole herkästi ihastuvaa tyyppiä, mutta siten kun kolahtaa.. en voi mitään.
Miten unohtaa epätoivoinen ihastus?
loser like me.
131468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ota siihen yhteyttä tai sit vaan annat ajan tehdä tehtävänsä. Mihin sä oikein ihastuit siinä josset ole kunnolla nähnyt?
vedä perseet olalle ja runkkaa nii helpottaa
Notkeeta porukkaa.
Millä kurssilla? ota yhteyttä vaan tuskin siitä kukaan pahoittaa mieltänsä, päinvastoin.
En mä tiedä oikein itsekään mihin mä ihastuin.. siitä on jo aikaa. Aika hassua vaan, en edes muista nyt koko tyyppiä ulkonäöltä. Muistan vaan habituksen, joka jollain tavalla vetosi. Aika vaikea sitä on ottaa yhteyttä kun ei tiedä tyypin nimeä saati mitään muutakaan.. njaah aika epätoivoista. Yritän vaan unohtaa koko jutun, ihmisiä tulee ja menee. Taisin olla ihatunut itse ihastumisen tunteeseen. :D Olisi vaan kiva kuulla samanlaisia tarinoita muilta, kohtalotovereita please?
terveisin kukkahattutäti
Yritä löytää mielenkiintoisia ihmisiä ja tutustua sitä kautta johonkin kivaan tyttöön, paras tapa unohtaa joku. Monta kuukautta ihastuneena aikakaan ei ole mikään nopea lääke. Sama tilanne itsellä mutta kyseessä tyttökaveri johon huomasin ihastuneeni viikko sitten.
Ota yhteyttä. Aina kannattaa yrittää :).
TÄYSIN sama stoori. Et ole yksin asian suhteen...
En halua enää edes ihastua, kai ne kokemukset lopulta turruttaa ihmisen täysin. Ja iän myötä ei enää ajattele niin sinisilmäisesti, osaa ajatella asioita jo vähän eri näkökulmasta.
Enpä mäkään enää aio ihastua kehenkään, aina ne mun ihastumiset olivat yksipuolisia, ei tullut ikinä mitään vastakaikua. Mä vaan olin sellanen ettei kukaan tälläsestä kiinnostunut ja kun ikää on tullut lisää, niin on jo hyväksynyt sen tosiasian ettei mulle oltu ketään koskaan tarkoitettukaan. Harmittaa vaan kun vasta vanhemmalla iällä tuonkin totuuden tajusin. Ehkä iän myötä on ruvennut näkemään elämää realistisemmin, ei enää usko mihinkään tunnepuolen juttuihin. Kokemukset ovat opettaneet, ettei mun kaltasella ollut mitään mahiksia kehenkään ja se siitä ihastumisesta. Ehkä olen oppinut näkemään itseni muitten silmin ja tajunnut sen tosiasian että olen helvetin rumanaamanen ämmä ja sen takia mun ei kannata edes miettiä enää ihastumisia.
Ihmetyttää se miten melkein kaikki kaverini, jotka ovat jollain tavalla syrjittyjä, ei mitenkään erityisen nättejä tai sosiaalisia ovat löytäneet vierelleen kumppanin. Ehkä se johtuu siitä, että he uskovat itseensä vaikka eivät olekkaan mitään prinsessoja. Itseni on vaikea kuvitella seurustelevan kenenkään kanssa, en ole koskaan tavannut poikaa jonka kanssa olisin tuntenut molemminpuoleista yhteyttä. Harmittaa myös se, että ainut poika joka on koko elämäni aikana pyytänyt minua ulos ja osoittanut kiinnostusta on minulle pelkkä kaveri. Pelkään, että kaverisuhteemme turmeltuu juuri tuon pojan ainaisen yrittämisen ja esittämisen takia. Olen myös huomannut, että juurikin tuossa pojassa on jotain kummallisia luonteenpiirteitä, jotka vastaavat erääseen henkilöön joka satutti minua kun olin pieni. No, mutta elämä on kummallista. Yksinkin oppii elämään ja se voi olla jopa mukavaa. Mutta aika vaikea ketään on löytää, ellei pidä edes itsestään.
Mä en usko että kukaan on ruma. Mutta se itsesääli ja siinä houkuttelevassa tunteessa pyöriskely ettei ikinä saisi ketään eikä kukaa kiinnostu, se on rumaa. Rumuus on jotain mikä tulee sisältäpäin, aivan kuten kauneuskin.
Itse olen myös täysin seurustelematon ja kokematon tyyppi, mutta koitan opetella eroon tuosta typerästä itsesäälissä kieriskelystä. Ja jos itse uskoo ettei löydä ketään, ei varmana löydäkään kun niin on päättänyt.