että sä tuut jonakin päivänä lähtemään mun elämästä.
Siksi mä peitän sen todellisen minäni jonnekin tuonne suojamuurieni alle.
Oot sä varmaan joissakin tilanteissa nähnyt,
minkälainen oikeesti oon. (Hope so..)
Toivon, ettei sulla oo aivan hirveetä mielikuvaa musta.
Joskus mua pelottaa ihan kauheasti se, kun mietin,
että jossakin vaiheessa sä lähet pois...
Mutta toisaalta taas näen siinä mahdollisuuden unohtaa tunteeni sua kohtaan.
Ei mun todellakaan pitänyt mennä ihastumaan suhun. Niin vain kävi.
Ja mä tiedän, etten tuu koskaan tekemään mitään näille mun tunteille.
Kärvistelen niiden kanssa yksin.
Jotenkin musta joskus tuntuu, että sä tajuat,
että oon ihastunut suhun.
Ja mä tietenkin teen itestäni täysin naurettavan sun silmissä.
Mä uskon siihen, että kaikki tapahtuu jostakin syystä.
Uskon, että joku syy siihen oli, että tavattiin ja tutustuttiin.
Vaikka joinakin päivinä olis niin paljon helpompaa,
jos sua ei olisi.
Mä en jotenkin tiedä nyt mistään mitään.
Oon jollain tapaa tosi ahdistunut.
Haluisin vain unohtaa ja saada sut pois mun mielestä.
Unohtaa sun hymyn, sun ihanat silmät, sun naurun.
Unohtaa sun tapas olla oma ihana itses.
...Mietin, miten voi olla näin ikävä, vaikka toinen on niin lähellä...
Siksi mä peitän sen todellisen minäni jonnekin tuonne suojamuurieni alle.
Oot sä varmaan joissakin tilanteissa nähnyt,
minkälainen oikeesti oon. (Hope so..)
Toivon, ettei sulla oo aivan hirveetä mielikuvaa musta.
Joskus mua pelottaa ihan kauheasti se, kun mietin,
että jossakin vaiheessa sä lähet pois...
Mutta toisaalta taas näen siinä mahdollisuuden unohtaa tunteeni sua kohtaan.
Ei mun todellakaan pitänyt mennä ihastumaan suhun. Niin vain kävi.
Ja mä tiedän, etten tuu koskaan tekemään mitään näille mun tunteille.
Kärvistelen niiden kanssa yksin.
Jotenkin musta joskus tuntuu, että sä tajuat,
että oon ihastunut suhun.
Ja mä tietenkin teen itestäni täysin naurettavan sun silmissä.
Mä uskon siihen, että kaikki tapahtuu jostakin syystä.
Uskon, että joku syy siihen oli, että tavattiin ja tutustuttiin.
Vaikka joinakin päivinä olis niin paljon helpompaa,
jos sua ei olisi.
Mä en jotenkin tiedä nyt mistään mitään.
Oon jollain tapaa tosi ahdistunut.
Haluisin vain unohtaa ja saada sut pois mun mielestä.
Unohtaa sun hymyn, sun ihanat silmät, sun naurun.
Unohtaa sun tapas olla oma ihana itses.
...Mietin, miten voi olla näin ikävä, vaikka toinen on niin lähellä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ootko nainen ?
sama duunipaikka ?
noup.
Vain nainen voi kirjoittaa noin söpösti.
En mä nyt tiedä siitä söpöstä, mutta suoraan sydämestä kyllä tuli kaikki.
Kyllä niistä tunteista pääsee eroon, jos haluaa. Ihan sillä tavalla, että päättää asian, ottaa itsensä ja surunsa vakavasti, asettaa sen kädelleen, antaa olla vaan ja pikku hiljaa se sulaa pois, kuin jääpala auringossa. Näin siinä väistämättä käy, jos antaa käydä. Joskus suru potkaisee takaisin, itkettää väärässä paikassa, mutta sitten voi taas jatkaa pokkana matkaa eteenpäin.
Näin mäkin ajattelen, vaikka ne toiset päivät onkin joskus vähän vaikeampia.
Tämä on tällanen mahdoton yhtälö, ei siitä koskaan mitään tulisi.
Tai siis, hän ei tule mitä suurella todennäköisyydellä koskaan
tuntemaan samoin kuin mä.
Kyllähän kaikkien asioiden kanssa oppii elämään.
Jossakin vaiheessa ne asiat, jotka ennen herätti voimakkaita tunteita,
ei tunnu enää niin vahvoilta.
Täytyy vain pitää itsesensä kovana.
Auttaa myös, jos ottaa vihan avuksi, näkee mikä kärpäsenpaska se toinen on. Ei ehkä ihan totta, ei ehkä reilua, mutta voi silloin erottaa oman tunteen ja sen kohteen, joka ei sitä tunnetta ansaitse.
Miksi haluat niin kovasti eroon hänestä? Eikö hän sinulle mitään merkinnyt?
Tekstisi on todella surullista luettavaa, eikö ystävistä kannattaisi pitää mieluummin kiinni?
Mistä tiedät että toinen lähtee pois elämästäsi, itselläni on ainakin ystäviä varhaislapsuudesta asti, joihin edelleen pidän yhteyttä. Vain kuolema ihmiset toisestaan erottaa....
Tulin surulliseksi viestisi luettuani...
Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö
hän merkitsisi mitään.
Päinvastoin!
Tää ihminen valaisee mun päivän, aina kun hänet nään.
Mutta, sitä ei kannata antaa itsensä jäädä koukkuun ihmiseen,
jonka kanssa ei koskaan tuu olemaan mitään.
Tää on vähän ristiriitaista.
Mä en halua mitään niin kovaa, kuin vain olla hänen seurassaan.
Mutta mitä enemmän mä häntä nään, sitä enemmän mun tunteet syvenee.
Tää vois olla mun (T-n) kirjottama txt, menis samas duunipaikas oleval J-miehel. Mut mä en unohda enkä halua!
Täällä kärvistelen siis...
Ei mene J-miehelle
Kenelle sitten?