Olenko alkoholisti, vai "oluen ystävä"?

On alkanut itseäni arveluttamaan tämä alkoholinkäyttöni. Tai siis lähinnä Oluen juonti. Olen tavallinen työssäkäyvä 27-vuotias mies ja tavallisesti illat menevät olutta nauttien. Normaalisti illassa juon 6-16 olutta. Paitsi silloin jos olen töissä. Muutoinkin pidän huolen että töissä ja auton ratissa olen täysin selvänä. Ostin myös Drägerin tarkkuusalkometrin ja sen avulla olen seurannut "arveluttavina aikoina" ajokuntoani ennen kuin lähden rattiin/töihin.

Mitään sivuvaikutuksia ei ole tästä oluen himostani ollut ja puoli vuotta sitten täydellisessä lääkärintarkastuksessa todettiin maksa-arvotkin täysin normaaleiksi, kuin myös sydämen toiminta. Muutoinkin terveydentilani on kuulemma huippuluokkaa. Olen myös aika pitkä ja lihaksikas joten kehoni massa (102kg) saattaa osaltaan auttaa "sietokykyä".

Vaimoni ei ole asiasta ollenkaan huolissaan, mutta itse olen miettinyt että olenko alkoholisti? En juo olutta sen takia että hakisin humalaa, vain pelkästään siitä syystä että pidän sen mausta ja sitä on mukava ottaa viilennykseksi lämpiminä kesäiltoina ja muutoinkin. Olen kokeillut erilaisia alkoholittomia oluita, mutta maultaan ne ovat jotain aivan hirveää, joten sellaisten nauttiminen janojuomana ei tule kyllä kysymykseenkään. Tosin jos jokin panimo toisi markkinoille oikean III-oluen makuisen alkoholittoman oluen, ostaisin sitä mielelläni. Lisäksi tietenkin oluessa miellyttää sen erittäin halpa hinta, ja kun tarjouksessa olevia tuotteita kaupassakin katselee, niin tahtoo olut olla halvempaa litrahinnalta kuin halvin limppari.

Silloin tällöin jos kaipaan humalaa, ostan alkosta jotain kirkasta ja sitä nauttien ja siitä sitten baariin niin kyllähän humalan päälle saa aivan normaalisti. Kuitenkin olutta nautiskellessa harvemmin humalaan tulee, ainoastaan sellainen kevyt pöhnä. En ole myöskään koskaan saavuttanut mietojen alkoholijuomien avulla minkäänlaista humalatilaa, en edes teini-ikäisenä.

Myöskään en koe ongelmalliseksi olla iltaa täysin selvin päin, enkä muista koskaan olleeni krapulassa. Pientä pääkipua joidenkin raskaiden saunailtojen jälkeen korkeintaan, ja sekin korjaantuu pitkään nukkumalla ja kahvilla. En edes muista kuin pari tapausta elämäni varrelta jolloin krapulan hoitoon olisin ottanut buranaa. Suvussani on ollut myös useita "ryyppymiehiä", eikä heillä ole ollut mitään terveydellisiä ongelmia. Saattaa myös olla että perintötekijät edistävät tätä alkoholin sietokykyä, mutta itse en ole asiasta niinkään varma...

Olenko siis alkoholisti, vai olenko vain "oluen ystävä"?