Olen ollut nyt melkein kellon tarkkuudella 7 päivää vaikeassa tilanteessa. Tämä tilanne raastaa sisältä päin. Kyse on parisuhteesta ja sen tulevaisuudesta. Minulla alkaa usko loppua, joten myös oma tulevaisuuteni on tärkeä.
Olen 30.08.1988 syntynyt nuori nainen ja muutin mieheni kanssa syksyllä yhteen. Nyt hän haluaisi olla vapaa ja on nyt omalla tahollaan kaukana luotani miettimässä tilannetta.
En haluaisi muuttaa, ja on itsestäni kiinni, voimmeko olla kämppäkavereita. Onko se järkevää? Satutanko itseäni lisää? Jos joku näkee jotain minusta, niin elämä tuntuu yhtä karhealta kuin kissan kieli. En kestä elämän pettymyksiä yhtä hyvin kuin muut (?) ja otan kuulemma asioita hyvin raskaasti.
Koen hänen olevan elämäni mies ja hänen kanssaan viihdyn sekä olen onnellinen. Hän itse ei vain ole onnellinen ja pelkään, ettei hän enää kestä jäädä luokseni. Kova arki on kai tullut hänelle vastaan, kun taas itse pidän rauhaisasta elämästä.
Useimmat horoskoopit ovat luvanneet minulle villiä kesää, mutten tiedä jaksanko sitä enää. En jaksa enää tapailla miehiä sillä silmällä enkä halua enää pettyä.
Mitä tulee tapahtumaan?
Eroaako tiet, vai jäämmekö kämppiksiksi?
Vai jatkammeko suhdettamme yrittäen tehdä siitä kummallekkin hyvän ja onnellisen?
Tuleeko hän satuttamaan minua vielä pahemmin?
Tuleeko miehestä(ni) onnellinen ilman minua?
---
Sitten loppuun, vielä omaan elämääni liittyen.
Onko "piirteeni" ja "luonteeni" osa minua vai jokin vika? Siis olenko vaikea luonnostaan vai liittyykö käytökseni nykyiseen hetkeen? Minusta tuntuu, että käytökseni pahenee ja kohta en siedä enää itseänikään. Pitäisikö hakea apua tai jotain.
Onko minun kannattavaa lopettaa lääkitys. Siis kun mies väittää, että olisin "normaalimpi" tai mukavempi.. tai jotain, jos en söisi lääkkeitä. Näkisikö kukaan, löytyisikö apua jostain muualta vai tarvitsenko apua (ja lääkkeitä) ollenkaan. Ystäväni yritti neuvoa, etten ota stressiä asiasta, koska tuskin syön lääkkeitä lopun ikääni.
Koen itseni niin heikoksi ja haavoittuvaksi. Tämä pitäisi olla joku onnen vuosi kahteentoista vuoteen tai jotain. Miksi silti kaikki on tuntunut koko alkuvuoden aivan kuin valuvan viemäristä alas.
No, ehkä lopetan kirjoittamisen, ettei mene ihan avautumiseksi :) Pelottaa vain kun ei tiedä, viedäänkö matto jalkojen alta tänään, vai huomenna vai ehkä ensiviikolla. Joka päivä on pelottanut tämän seitsemän päivän aikana. En uskalla mennä edes nukkumaan, vaikka kyllä se seuraava päivä sieltä kuitenkin tulee aina :(
Näkisikö joku minulle?
1
53
Vastaukset
Hei
sinä olet vielä niin kovin nuori, eikä 7 päivää ole elämän kaaressa vielä yhtään mitään. ei edes 7 vuotta. ja joskus on kasvettava 70 vuotta, ennenkuin ymmärtää suurimman osan kaikkeutta.
missään nimessä sinä et voi vielä tietää, onko tämä kaveri sinun elämäsi kumppani. ei ole vielä kokemusta, eikä mitään, mihin verrata. yksi viisaus tulee kuitenkin mieleeni: ymmärtääkseen ja pystyäkseen rakastamaan toista, on ensin osattava ymmärtää ja rakastaa itseään. rakastatko sinä itseäsi?
ei sinun luonteessasi välttämättä ole vikaa, luonne kehittyy ja vahvistuu joka vuosi. vastoinkäymisistäkin oppii, niistä varsinkin!
mutta yritän nyt katsoa sinulle jotakin tähän hätääsi:
tämä asuintilanne sydämelläsi on varsinainen vankila. et ole oma itsesi, et tunne olevasi kotona. olet vain seinien sisällä ja etsit turvaa, jonkinlaista lämmikettä ja sitä, että sinusta välitetään. mutta yltäkylläinen olo sinulla ei tässä asunnossa kuitenkaan ole, uskoisin niin.
sinä uskot tähän suhteeseen, tunnen sen vahvasti. sinun haluamisestasi tämä tilanne ei ole kiinni. mutta mies katsoo toiseen suuntaan, hän on epävarma itsestään ja kaikesta. hän ei ole vielä ehtinyt nähdä maailmaa sillä tavalla, että olisi valmis kovin vakavaan sitoutumiseen. tässä tilanteessa et oikein voi tehdä mitään, sillä toisen tunteita ei pysty manipuloimaan.
on helppoa sanoa sinulle, että koita rauhoittua, kun sitä miettii koko ajan pää kuumana tukalaa tilannettaan. mihin sinä menisit asumaan? mutta kuitenkin, asumisjärjestelmä ei ole niitä suurimpia ongelmia. minä näen, että tähän on tulossa muutos.
vanhempi miespuolinen henkilö juttelee sinulle järkeviä. kuuntele häntä ihan ajan kanssa. kyllä sinun kannattaisi ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan, että pääset taas voimiisi. lääkkeitä sinulle ei ole annettu leikkimielin, mutta niiden vaikutuksesta on tärkeintä puhua lääkärin kanssa. onhan lääkäreillä vaikenemislupaus, eli he eivät ainakaan puhu sinun asioistasi missään eteenpäin. voit kyllä luottaa auttavaan lääkäriin.
tärkeintä on, että saat itsesi tasapainoon ja voimiin, sitten voi taas tehdä suunnitelmia ja ponnistaa eteenpäin.
niin, minusta sinulle on tulossa muutoksia, ihan asumisenkin muodossa. ja se positiivisuus, mikä sinussa asuu, sekin tulee taas esiin, kunhan olet hellä itseäsi kohtaan ja laitat kaikki energiat kohdalleen.
elämässä on muitakin tärkeitä asioita, ei vain rakkaus. on tehtävä töitä ja unelmille on annettava tilaa, sinä olet vielä niin nuori ja kaikki on vielä edessäsi!
toivotan sinulle sydämestäni voimia ponnistaa eteenpäin, sillä unelmilla on tapana toteutua. mutta tällä hetkellä sinun unelmasi ovat lukossa, olet kohdistunut vain tähän hetkeen. elämällä on vielä paljon annettavaa!!
t. Keskiyö
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi362769Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs122559100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es432278Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks201871Iso poliisioperaatio Lapualla
Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo381572Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa511555- 381473
Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä251363- 281194
- 261141