Urbaani huuto ja Venäjä

Todellisen politiikan sisältö ei aina ole se, miksi se on virallisissa asiakirjoissa määritelty, vaan erityisesti politiikan merkitystä arvioidaan sen mukaan, miltä se näyttää. Äänestäjä tekee päätökset juuri sen perusteella, miltä politiikka näyttää ulospäin. Juuri se miltä politiikka näyttää, paljastaa nimittäin harjoitetun politiikan salatut pyrkimykset tai todellisen luonteen.

Venäläiskenraalin analyysi saattoi olla väärä dokumentoidun tai virallisen, tarkasti rajatun ajanjakson osalta, mutta esimerkiksi suomalaisen median seuraaminen antaa kyllä tukea itäisen analyysin johtopäätöksillekin.

Olin jo oikeastaan unohtanut Jyri Häkämiehen runollisen Amerikan vuodatuksen ja Jyrki Kataisen analyysin Venäjästä, analyysin, jonka mukaan Venäjä lukeutuukin pikkuvaltioihin. Tämä jälkimmäinen saattaa hyvin rajatusti BKT:llä mitaten pitää paikkansakin, mutta pitikö suurvaltaa mennä oikein nimittelemällä nimitellen mennä tölvimään pieneksi?

Vaikutusvaltaisten ihmisten tekemien analyysien väittäminen virheellisiksi ei liene kovin viisas toimenpide. Yliopistomaailmasta tiedän, ettei opiskelijan pidä mennä neuvomaan ainakaan professoria. Tällaisesta toimenpiteestä professori ei suinkaan ilahdu, vaan ryhtyy normikäytännön mukaan kostotoimenpiteisiin.

Siksi katson, ettei presidenttimme mediatietojen perusteella toiminut kovin tahdikkaasti tässä itäisen kenraalin tapauksessa, semminkin, kun vielä uusia ohjuksiakin on tulossa Amerikasta varmaankin täysi kopallinen.

Ymmärrän toki, että nettikansa ja kukaties erityisesti pohjalaiset porvarit ovat presidentin itäiselle kenraalille antamasta "ripityksestä" haltioissaan, mutta toimenpiteen viisaudesta en ole ollenkaan varma. Ripitys tuo mieleen muinaiset maaseudun ökytalolliset, joilla oli tapana panna pientilalliset aina säännöllisin väliajoin kuriin ja herran nuhteeseen. Nyt vain näyttää porvareilla olevan paha perspektiiviharha poliittisissa arvioinneissaan.

Käsitykseni diplomatiasta poikkeaa huomattavasti porvarillisesta "öykkäröinnistä". En ole koskaan kuvitellut, että diplomatia tarkoittaisi samaa asiaa kuin "ripittäminen". Mahtoikohan Sauli edes kuunnella, mitä asiaa kenraalilla mahtoi olla. Tästä media on ollut sangen niukkasanainen. Ainoa asia, joka on mainittu on se, että kenraali olisi todennut: "On hyvä, että asioista keskustellaan". En ole kyllä tiennyt sitäkään, että porvarillinen keskustelu tarkoittaa monologia.

Luulisi, että edes kohtalaisella keskustelutaidolla olisi päässyt aivan samaan lopputulokseen kuin suureen ääneen kehutulla "ripitykselläkin". Presidenttimme antama esimerkki näyttää mielestäni erityisen vaaralliselta suomalaiselle eliitille ylipäätään. Ripitykset yleistynevät erityisesti yrityspomo- ja optiokeisarimaailmassa.

Näyttää siltä, että erityisesti ulkopolitiikassa Kokoomus on melkoinen riski. Toki myös sisäpolitiikassa, mutta tässä vauriot ovat helpommin korjattavissa. Siksi Keskustapuolueen osaamiselle olisi taas käyttöä niin sisä-, mutta erityisesti ulkopolitiikassa.