Kovaasti kiinnostais Alfa Romeo 147 2,0 150hv, mutta nuo viisaat miehet haalareissaan väittävät, että Alfassa on jatkuvia sähkövikoja. Onko totta kans?.
Muutenkin kokemukset ko. autosta olisivat tervetulleita. Tarkoitan uutta autoa.
Muutenkin kokemukset ko. autosta olisivat tervetulleita. Tarkoitan uutta autoa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Poikaystävällä on Alfa vm 89. Siinä sähköllä toimivat ikkunat, ne hajosi ensin. Sitten lämmityslaitteen puhallin hajosi. Myös käynti häiriöitä (ruisku). Nykii ajaessa. Alfoissa on ollut kuulema paljon vikoja, eli jos olet kätevä käsistäsi niin osta vaan. Pientä remppaa riittää...
Itselläni oli 2001- mallinen Alfa 156 Super, ainoat "sähköviat" olivat kolmen vuoden käytön ja 65 000 km:n aikana muutama palanut polttimo ( parkkivalo edestä vasemmalta ja molemmat rekisterikilven valot takaa ), sekä toimimaton kuljettajan istuinlämmitys. Tiedä niistä haalarimiehistä sitten....
Alfasud -73 (oli minulla v. -88): moottorin sähkötuuletin lähti käymään liian myöhään. Sekin taisi oikeastaan olla termostaattivika.
Alfa 90 -85 (minulla -99): Toinen takasivuikkuna ei toiminut, sisävalon katkaisijat luulivat joskus, että on ovia auki, vaihtamisvalo toimi satunnaisesti, control-panelin öljyvalo vilkkui turhaan, pesunesteen merkkivalo ei toiminut lainkaan ajovalokatkaisija hajosi.
Alfa 75 -89. (vuodesta -98)
Pesunesteen merkkivalo syttyy liian herkästi, kun säiliöstä käytetty vasta desilitra. Ajovalojen pesurit eivät ole toimineet koskaan (suomessa laitettu), Jarruvian merkkivalo alkoi kolarin jälkeen palaa aiheetta (jarrut käyty läpi, ovat kunnossa).
Alfa 156 -99 (2000-2002): Polttimoiden turhan taajaa kärähtämistä.
Alfa 156 -03 (-03): muistuttaa aiheettomasti moottorin ohjausjärjestelmän häiriöstä.
Autojen ikä, ajomäärät (tuoreimmallakin 88000) ja sähköisten toimintojen huomattava määrä huomioon ottaen sähkölaitteiden toimintavarmuus on ollut hämmästyttävänkin hyvä. Jollain on varmasti ollut toisenlaisiakin kokemuksia.
14 vuotta vanhassa ja 300 000 km ajetussa 164:ssä vaihdettiin kerran yksi johto virtalukolta releelle, sähköikkunoiden katkaisijat ja nopeusmittari näytti liian vähän. Niin ja ainakin pari kertaa jouduin viiden vuoden aikana vaihtamaan ajovalopolttimot ja kerran muistaakseni takavalon polttimonkin. Muuta sähkövikaa en kirveelläkään muista. En sitten tiedä onko tuo haalarimiesten mielestä tosi paljon.
Alkaa 147 kiinnostamaan yhä enemmän, sillä ei nuo kokemukset pahalta vaikuta. Kun jokin Pumaa vastaava pitäis saada, mutta mihinkään tosi rassiin ei ole varaa ja kuitenkin uusi pitäis saada. Focus farkusta saa vielä puolet Alfan hinnasta.
Vertaatko siis keskenään Pumaa (Ford) ja Alfaa???
Jos todella näin niin eipä ole pahempaa raiskausta vähään aikaan nähty :)
Nämä tosin vähän tuota 147:a vanhempia autoja mutta silti:
33 '88:
Muutama palanut polttimo, keskuslukitus takerteli toisessa takaovessa.
Sprint QV '84:
Laturin valo paloi välillä himmeästi auton käydessä vaikkakin latausjännite oli ihan ok.
mittarivalojen polttimoita joutui vaihtamaan useampaan kertaan.
164 TS '89:
Lämmityslaitteen puhallin lakkasi pyörimästä pakkasella. Syynä oli kosketushäiriö sulakerasian pohjassa. Samoin taka- ja mittarivaloissa kosketushäiriöitä.
Sähkölasien sulake palanut pari kertaa, apu luultavasti löytyisi tiivisteiden & mekanismin voitelusta.
Eli ei mitään vakavaa varsinkin kun ottaa huomioon että viimeksi mainitunkin mittarissa komeilee tällä hetkellä 354000 km...
...on kyllä rehellisyyden nimissä sanottava sekin, että siinä 90:ssä oli muita vikoja (kuin sähkö-) kotitarpeiksi aivan riittämiin. Jotain pientä on ollut näissä uudemmissakin, mutta takuu pelaa ihan hyvin, varsinkin, jos muistaa välillä uhata kuluttaja-asiamiehellä ja eri oikeusasteilla.
Vertaan siinä mielessä Pumaa ja kaks litrasta Alfaa, että haluaisin "liikahtavamman" auton kuin yks kutosella moottorilla olevan (joka minulla nyt on) auton. Puma oli ennen ja se oli kyllä jotain muuta kuin tämä nykyinen. Mutta kun en viitsi käytettyä Pumaa ostaa (uusia ei taida saada - niin ja onhan se vähän sellainen "peltiheikki -, ja vaihtelu virkistää), Alfa olisi tosi kiva menopeli. Ymmärrätköhän mitä tarkoitan?!.
alfistit kehuu omiaan, ei hauku vieraita
Itsellä ollut juuri tuollainen 147 nyt 2 vuotta/40000 km. . Ainoat sähkö- tai muutkaan viat ovat olleet 1 x vaihdetut ajo- ja kaukovalopolttimot. Joten kovat on kriteerit jos nuo ovat "ongelmallisia sähkövikoja". Ja jos aioit vaihtaa FORDin pois niin huonompaankaa et voi ostaa ;-).. Ja jos ostat ALFAn niin parempaa et voi ostaa ;-)
Olen nyt ajanut 110 tkm reilussa kahdessa vuodessa, ja ainoat "sähköviat" ovat olleet polttimoiden vaihdot. Parkkivalot palaa edestä aika usein, muuten ei valittamista.
yyyyyy
ggggg
Odota hetki, kohta voit hommata uuden mallin Bemarista, vastaavankokoisen 1-sarjalaisen. Esim. 120-malli liikahtaa kivasti ja on taattua baijerin laatua, ei sähkövikoja! Ja takaveto lisäksi!
Isolohkoinenkin Bemari on lopulta kevyttä kauraa Alfan rinnalla, minkä seuraava kokemuksenikin oikeaksi osoittaa. Tämä tapahtui siis jokus v. 1988.
Pysähdyin liikennevaloihin Alfasud 1,2 Ti:lläni. Viereen liimaantui räyhäkäs BMW 1502 - oranssin värinen kaunotar kromatulla pakoputken päällä varustettuna. Takajarrurummut oli maalattu punaisiksi, takaikkunalla lepäili ritilä ja kaksi karvanoppaa keinahteli uhmakkaina taustapeilissä.
Bemari-kuski vilkaisi sivulle. Halusiko hän haastaa minut? Mietin hetken, pienen. Otin haasteen vastaan.
Huomasin häviäväni Wunderbaumien määrässä. Olinko ottanut liian kovan haasteen?
Kilpakumppanini kaasutteli - syöksytti moottoria, luistatti kytkintä. Olinko kenties tekemisissä ammattikuskin kanssa? Alkoi kaduttaa, mutta päätin myydä nahkani kalliilla, olihan pelissä omani lisäksi myös Alfa Romeon kunnia.
Ilmassa väreili jännitys, valot vaihtuisivat minä hetkenä hyvänsä. Vain toinen meistä voisi voittaa. Jalorotuinen Italialainen vastaan Baijerilainen MutteriWekotin. Tyyli ja hienostunut teknologia vastaan brutaali voima.
Yritin olla muina miehinä näennäisen viileänä. Näin voisin tarvittaessa vedota siihen, että en edes yrittänyt. Vaivihkaa nostin kytkimestä löysät pois. Sivusilmästä seurasin Bemua ja valojen vaihtumista.
Jalankulkijoille vaihtui punaiset... Tunsin hikipisaran valuvan otsaltani. Nostin kierroslukua aivan aavistuksen, valmiina iskemään tallan tiskiin. Autot tiesivät, mitä oli tulossa. Kyllä ne varmaan aavistivat, olivathan ne nähneet elämää ja useita pitkiä vuosia. Omanikin oli jo vuodelta 1973, Saksanseisoja tuskin juurikaan uudempi.
Keltainen valo välähti silmieni eteen. Kierrokset ylös. Ja vihreä! Nostin kytkimen ja suditin AlfaSudin matkaan. Olin kuulevinani vinkaisun etupyöristä!
Alfassa on pitkä ykkönen. Biimeri lähti paremmin. Puoli auton mittaa syntyi ykkösellä eroa. Kakkosella otin erotuksen kiinni, kolmosella pääsin jo ohi.
En voinut uskoa että terhakka italialaiseni pienemmällä koneella löisi isolohkoisen Bemarin, mutta kun 100 km/h oli taulussa, BMW oli kymmenen metriä jäljessä.
Päätin palkita Alfan neljällä litralla Castrolia ja tankillisella 99:ä. Suoritin Formula-tankkauksen... Shellissä. BMW-kuski poistui nolona Tuusulaan.
olla ne Alfankin sähköviat kotoisin sieltä Boschin tehtailta....
...ehkä kestäisi katsella tuota kalossin ja 50-luvun Austinin ristisiitosta. Ei ihme, että Chris Bangle siirrettiin sivuun muotoilijan hommasta.
Vikatilastojen mukaan BMW ei ole koskaan ollut viattomimmasta päästä. Miten voisikaan, samaa Boschia sähköt ovat kuin useimmissa muissakin eurooppalaisissa. Uusissa, erityisesti kalliissa saksalaisissa viat ovat vain lisääntyneet monimutkaisen elektroniikan takia.
Mitä iloa takavedosta on 1-sarjan mopotehoilla?
Edellisille vastaajille ojennetaan Göbbelsin propagandakunniamerkki sinnikkäästä tunneliajattelusta.
Se on nyt sitten lainvoimaisesti päätetty: Alfa-Romeo on maailman luotettavin automerkki; ei ole sähkövikoja, ei vaihteistovikoja eikä jakohihnakaan napsahda ennen aikojaan. Mitä ne ihmiset puhuu japanilaisista?
Ex-Pumalle: Alfa-Romeo on hieno automerkki, mutta mikään luotettavuusihme se ei ole. Sen kun tiedostaa, niin ei ostaessaan pety.
Jaa-a, tuolle yhdelle kiihdyttelijälle vois sanoa vaikka mitä. Kaupunkialueella satanen vauhtia, enpä viitsisi kehua, oli merkki sitten mikä tahansa. Bemari kyllä kelpaisi, mutta kun on ikänsä ajanut etuvedolla, niin liukkaalla meikä varmaan pyöris ympyrää. Alfa saa näköjään kasvojenkohotuksen lähitulevaisuudessa- niin kuin Focus ja Astrakin. Astra GT näyttää kyllä aika namulta, ellei muutu tuotantoon tullessaan. Mikäköhän auto olis luotettava, taitaa kaikissa olla niitä perjantaina aloitettuja ja maanantaina lopetettuja autoja. Mutta kyllä se Alfa vaan kiinnostaa, ei ole kukaan vielä antanut kovin pahaa "tyrmäystippaa".
Alfa 156 on kyllä kaunis auto ja hieno ajaakin, ei voi valittaa. Luotettavuuskin on ihan toista maata kuin Alfasudin aikoihin. Itselläni oli Alfasud, joskus nuorempana. Hirveä kapistus, mutta se olikin Al Caponen perikunnan Sisiliassa valmistama, jos saa piruilla. Siinäkin moottori oli minusta upea, silloin kun se toimi.
Itse voisin 156:en ohella katsella vaikka Subaru Imprezaa. Aika ruma, mutta tolkuttoman luotettava ja nelivedolla varustettu. Ei mitään sivuseikkoja Suomen oloissa.
Jotkut ovat jopa saaneet niistä väsättyä siedettävän näköisiä. Hinnatkin ovat kohdallaan.
Sitten on tietysti mahdollisuus tehdä se turistireissu Saksan autokauppoihin. Valikoima laajenee huomattavasti.
...joutaisi ennemmin näille saksalaisten saappaannuolijoille, jotka julistavat uskontoaan kaikilla palstoilla. Halusipa joku ostaa polkupyörän tai jääkaapin, aina on joku hurmahenki haukkumassa tyhmäksi ja tarjoamassa 15 vuotta vanhaa mersua tilalle. Ovathan nuo palvontansa kohteet sitä paitsi Göbbelsin porukan tekemiä...
Alfan mainetta on ihan paikallaan rehabilitoida, 70-luvun tietoihin perustuvat asenteet kun istuvat "automiehissä" uskomattoman tiukassa.
On se näinkin. Tuskinpa Alfa on sen enempää vikaherkkä kuin esimerkiksi BMW, Opel tai Audikaan. Mersussakin on ollut nykyään enemmän vikoja kuin "vanhoina hyvinä aikoina."
Alfassa on enemmän sielua kuin monessa muussa automerkissä. On aina ollut.
Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään että auto on insinööritaidon tuote. Ja paketin luotettavuus on japanilaisten vahva alue. En tiedä miten ne sen tekevät; joku Toyota Corollan viattomuus on uskomaton saavutus, varsinkin kun ottaa huomioon että kyseessä on massatuote. Mitsubishit, Subarut, Nissanit ja muut ovat samanlaisia. Ei voi kuin nostaa hattua. Siinä on eurooppalaisilla vielä tekemistä.
...jos auton vikaantumisherkkyys olisi todella niin ylivoimainen ja ainoa ostokriteeri kuin kaikesta vaahtoamisesta voisi päätellä, luulisi Deutschland über Alles-porukankin ajavan mieluummin Lexuksella. Nimenomaan Japanissa valmistettu japanilaisauto lienee luotettavin kapine suurelta osin siitä syystä, että yksilölliset heitot laadussa on saatu minimoitua.
Juuri laatuasioista jenkki Deming kävi Japanissa 1950-luvulla luennoimassa - eipä ollut hänkään profeetta omalla maallaan...