Reviirirähjä

Tää on mun reviiriä

Miten edetä koiran kanssa, joka selkeästi räyhii alueella, jonka ns. tuntee omakseen, mutta ei sen ulkopuolella? Koira on vähän alle 2-vuotias, kesk.kok terrierinarttu (joka tosin melko maskuliininen - saattaa merkata lenkillä 6:kin kertaa ja pissailee toinen jalka ilmassa..) Liikuntaa -vapaana/kiinni- ja erilaista tekemistä tarjolla päivittäin mielestäni sopivissa määrin.

Rähjää kotikadulla autot, pyörät, ihmiset, koirat - lähialueen lenkeillä karkottaa autot, pyörät, hölkkäävät ihmiset, koirakot, jotka tulee ns. kohti, ei muuten. Saavat mennä rauhassa, jos välimatkaa on tarpeeksi. Kyseessä tuntuu olevan ennemminkin karkoitus kuin saalistus, koska ei pyri esim. mopojen perään niille seottuaan. Joskus menee kaikista ohi nätisti, mutta useimmiten siis ei.

Jos menemme keskustaan, jossa autoja kuin pipoa, ne eivät kiinnosta. Vastaantulevat ihmiset & pyörät saavat myös täysin välipitämättömän kohtelun. Ja jos edes kurkkaa pyörää pahat mielessä, kieltokin tehoaa heti. Nuuskii ja tutkii vaan innokkaasti ympäristöä.

Miten tällaisen karkoituskäyttäytymisen kanssa pitäisi toimia? Koira palkkaantuu aina kun saa esim. pyörän karkoitettua - sehän menee menojaan meistä poispäin. Entä muuttuukohan nämä uudet räyhyvapaat alueet räyhyalueiksi siinä kohtaa kun koira tulee tutuksi alueen kanssa? Ja pitäisikö hyödyntää näitä alueita koulutuksessa - palkita kun tottelee kieltoa ja muuten vain lenkkellä näillä paikoilla ja tätä kautta myös altistaa koiraa ko. häiriöille? Liekö meillä ollut sosiaalistaminen kuitenkin puutteellista? Toisaalta tuntuu rähjäävän vain oman alueensa häiriötekijät - se häiriötekijöiden satunnaisuus tekee niistä reagoitavia. Voisiko koira olla epävarma tässä omassa ympäristössään ja auttaisiko siedättäminen tällaisessa tapauksessa? Koirana tulee toimeen niin muiden koirien kuin ihmistenkin kanssa eli ei ole aggressiivinen. Turha kai mainitakaan, että sisällä ongelmia meillä ei ole, mutta ulkona tässä parin kilsan säteellä sitten sitäkin enemmän.

Ja vielä, kyllä, kielletty on - ei toimi 'omalla alueella' ja fyysiseen vääntämiseen tämän kanssa on turha mennä, nyt tarvitsisin muita vinkkejä.

12

142

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • canis.familiaris

      Tuosta ei oikein pääse kiinni, kun ei tiedä mitä tilannetta kuvailet...ok-talo, rivari, koiran vapaana olo vai mikä...tuskin nyt kerrostalo alueella?

      • Tää on mun reviiriä

        Siis kotimme sijaitsee rivitalo/okt-alueella eli meillä on tässä molempia. Meillä ovi avautuu tähän etupihalle ja siitä tälle kaikista vartiouduimmalle pihatielle, josta siis kaikki ohikulkeva liikenne saa aikaan rähähdyksen. Tätä tapahtuu siis aina kiinni hihnassa oltaessa (ei olla vapaana oikein sellaisissa paikoissa, jossa olisi paljon häiriöitä, yksin tai tuttujen koirien kanssa ollaan usein metsässä, pelloilla ym.).

        Ja se reaktio ihmiseen, autoon, pyörään oli sitten lenkillä tai kotipihassa on nopea ja juuri silloin kun on kohdalla - ei koskaan ennen eikä jälkeen. Rähäyttää kohteen pois ja sen jälkeen on tyytyväinen. On ottanut tämän tavallaan työkseen tässä meidän kodin lähellä olevilla taajamateillä (pyörätiet ym.) Lukitsee kohteen jo ennen (tässä kohtaa kieltäminen/hämääminen ei vesitä itse kliimaksia kohteen tullessa kohdalle), mutta tuo vlimatka tuntuu olevan se juttu, koska kaukaa saa mennä niin rekat, muut koirat ym. Jos tulee ns. tarpeeksi iholle, ottaa tehtäväkseen. Jos suojelee minua, luulisi suojelevan kaupungissakin? Siellä kulkee nätisti vierellä ja seurailee vierellä.


    • Samaan kastiin menee,kuin niin moni muukin vastaus...
      Eli opetus,motivointi/palkkaus ja kontakti,sekä kielto.

      Eli kaikki tilanteet opetetaan.Jos kauempana toimii,niin siinä jo hyvä pohja.
      Ensin opetetaan kontakti(kotona),jokin sana,jolla jättää toiminnat esim.Ei.
      Sitten vaan näitä harjoitellaan.ja tarvittaessa järjestetään tilanteita.
      Jos kerran muualla on rauhallinen,niin siellä on hyvä käydä paljon vahvistamassa hyvää toimintaa.Eli siis ihan kehumassa ja palkkaamassa sitä ja hyödyntää siedättämisessä..Kontaktia voi myös siellä harjoitella eli ihan pohjaa "tosi" tilanteisiin.

      Se,että koira on isoissa häiriöissä/muualla parempi,voi viitata siihen,että koira on osaltaan epävarma.Eli liikaa ärsykkeitä,ym.niin ei kykene,eikä ole kanttia rähjätä.
      Tutuilla nurkilla tuntee olonsa varmaksi,niin uskallusta riittää.

      Eli oikeaa käyttäytymistä opetetaan ja vahvistetaan.Tarvittaessa lepsumisesta kielletään eli koiraa myös vaaditaan tottelemaan.
      Jos koiralle on kunnolla opetettu ei-sana,eikä tottele,niin ollaan vähän siinä tilanteessa,että voisi olla hyvä,että joku tsekkaisi kokonaissuhteen ylipäätään.
      Itse kun olen sitä mieltä,että jos kieltoa koira noudata,niin jotain suhteessa mättää ja/tai siinä,kuinka vakuuttava se narunpää on koiran mielestä...

    • Tää on mun reviiriä

      Olen samaa mieltä kyllä siitä, että kiellolla tulee olla pohja ja meillä muissa tilanteissa näin onkin. Sisällä riittää katse/sormen kohotus, metsässä rusakkojen ym. perään lähteminen (ihan hyvällä prosentilla vapaana ollessakin) pysähtyy kieltoon. Näissä karkoitustilanteissa (onko se sitä, en tiedä - tämän olen siis päätellyt siitä, ettei koskaan lähde 'karkottamansa' perään vetämään, pikemminkin juoksee toiseen suuntaan, sen minkä hihna antaa myöden) tuo Ei ei vain toimi :/

      Koska koira ei hingu mitään saalikseen, voisiko se olla epävarma kaikkea kohtitulevaa kohtaan? Kotireviirillä niin kuin Molossi sanoitkin olisi vaan sen verran varmempi, että uskaltaa rähähtää kohti, muualla ei? Mitään ikäviä kokemuksia esim. pentuajalta ei ole ihmisiä, aujoneuvoja kuin muita koiriakaan kohtaan. Pelostakaan ei tunnu olevan kyse, mutta toisaalta josko epävarmuudesta, joka juontaa tilanteen pelottavuudesta. Toivoisin, että koira tukeutuisi minuun, mutta tuntuu, että tällä reviirialueellaan se huolehtii meistä kahdesta ja kaupungissa missä uutta & outoa, minä toimin vastuullisena joukonpäänä.
      Kouluttajalle tässä on harkittu menoa jo tovin, mutta kun tilanne niin vaihtelevaa (riippuu siitä missä lenkkeilemme ja paljonko lenkin aikana 'väkeä' tulee vastaan ja millä etäisyyksillä), jää se usein puheen tasolle. Toisaalta jos koiran käytöksen taustalla epävarmuus, millainen kouluttaja/koulukunta tähän olisi paras? Haluaisin olla varma, että tapaamme ihmisen/kouluttajan, joka tietää mitä tekee. Kolinapurkki/pet corrector ym. ovat varmasti omissa tilanteissaan paikallaan, mutta haluaisin, että käytöksen syy huomioitaisiin ensin ja oiretta hoidettaisiin sitten tältä tietopohjalta..

      Eli oikeastaan tuo, että koira vaaditaan tottelemaan on itselleni nyt tämän koiran kanssa hankalaa (aiemmat koirat saanut kontaktiin melko vähällä painostuksella, jos eka EI joskus on tuntunut menevän kuuroille korville). Tältä on tuossa lukitusvaiheessa vaikea vaatia ellei nosta koiraa ilmaan ja juokse niin kauas, että näköyhteys katkeaa tai kampea koiraa kävelytiellä säkkiin yms. jossa näköyhteys katkeaa.. :) ja en ole siis tosissani, mutta tarkoitan vain, että tällä lähireviirillään tuntuu olevan hyvin fiksoitunut (muuttuu myös rähäyksen ajaksi aggressiiviseksi - tosin ei ole siis koskaan purrut ketään enkä usko, että tämä edes tarkoituksena. Ja jos joku vastaantuleva ihminen on tuttu, muuttu hetkessä häntää heiluttavaksi yltiösosiaaliseksi omaksi itsekseen) itse itselleen määräämäänsä tehtävään.

      • "Koska koira ei..." Voi sekin olla mahdollista(viimekädessä vaikea sanoa,kun pitäis nähdä eleet ym.) Ja kuten sanoin,epävarmalle on tyypillistä,että uusissa ympyröissä ja paljon ärsykkeisissä on kunnolla.Varma itsestään kyllä käyttäytyy ihan kuin huvittaa,missä vaan.

        "Toivoisin,että koira..." Tuossa tullaan lähinnä siihen,kun mainitsin ulkopuolisen ja "johtajuuden".Eli kun se on kunnossa,koira luottaa omistajaan niin,että epävarmoissakin tilanteissa antaa omistajan hoitaa reagoinnit.

        (muuttuu myös rähäyksen...)" Tyypilistä.Eli nostaa kierroksia,eikä hallitse niitä enää kunnolla.Harvemmin tarkoituksena on purra,mutta sellainen voi tapahtua,mitä enemmän kierroksia nostetaan ja turhauma kasvaa.

        Itse suosittelisin tuota siedättämistä(kontaktin opetus ym.josta kirjoitin),koska teillä on jo hyvä pohja siihen,kun tiedät milloin koira pääasiassa reagoi.
        Ei pakotteetkaan huonoja ole aina,mutta ne tarttisi tietää ja taitaa kunnolla.
        Ja jos teillä on ilmeisesti se tilanne,että on koiran kanssa "väännetty" ja koira vähän kuin päässyt voitolle siinä kohtiin.Noit jutut on vähän sellaisia,että homma pitäisi osata mitoittaa niin,että "parempi kerta rytinä,kuin ikuinen kitinä",että ne sitten toimisi.

        ps.Kyllä tuo kääntyminenkin on ihan ok kokeilla.Itse yhdistäisin sen tuohon siedättämiseen tarvittaessa.Tosin aina pitäisi pyrkiä,että edettäisiin niin,ettei pahemmin takaisinpäin menisi asioissa.


    • canis.familiaris

      "voisiko se olla epävarma kaikkea kohtitulevaa kohtaan?"..näin voisi olettaa. Minulla oli kv-terrierit ja nytkin yksi, joilla oli samankaltaista ongelmaa, jotka myös laimeni varsin nopeasti, koska reagoin itse varsin voimakkaasti tilanteeseen alkuvaiheessa.

      "millainen kouluttaja/koulukunta tähän olisi paras?"...perus-pk jamppa tai terrieri puolen osaaja. Ei tuossa niin isosta ole kyse vaan homma oikenee pienellä panostuksella...Perusjutut tuntuu olevan kohdallaa, ja ajatuksen suunta. Siitä on hyvä ponnistaa.

      "Tältä on tuossa lukitusvaiheessa vaikea vaatia ellei nosta koiraa ilmaan "...oletko kokeillut tuossa vaiheessa hyvin terävää 180` käännöstä ja vielä siten, että koira ei pääse kuikuilemaan taakse päin?...sen verran etenee että koira palautuu ja kotrolin alaisena takaisin..(kun käännyt ota hihna lyhyelle ja käänny päättäväisesti koiraan päin että joutuu hieman väistämään)

      "muuttuu myös rähäyksen ajaksi aggressiiviseksi "...menee siis kierroksille, jos pästää..noilla käännöksillä, jos ne on oikein tehty kätkaisee se myös tuon.

      • Tää on mun reviiriä!

        Pienen tauon jälkeen vielä.. Kääntyily on koiran suht pienehkön koon ja vilkkauden & jääräpäisyyden vuoksi hankalaa - pannassa kiskoo kohdetta päin, valjaissa saa paremmin fyysisesti haltuun. Ongelmana vain tuo vastaantuleminen siinä mielessä, että jos käännyn kun auto/pyörä tulee vastaan, ne jäävät ns.seuraamaan meitä, jolloin takaapäin ohitus aiheuttaa reaktion, koska tietää odottaa. Joskus ehdin toki kääntyä ennen kuin koira saa katsekontaktin, mutta kuulo toimii erinomaisesti ja tuo kääntyminen harhautusmielessä tuntuu tekevän koirasta heti vähän skarpimman? Että taas käännyttiin, mitäs sieltä tulee. Ei ongelmaa siis ohitettavissa, jotka menevät sivuttain mahd.kaukana siitä omasta alueesta. Miten toimit, kun mainitset, että puutuit asiaan heti vahvasti? Jos saan kysyä ihan itselleni vinkkinä, että miten ihan käytännöntasolla toimit, kun koirasi reagoi vastaantulevaan? Ilmeisemmin oikein, se on selvä, koska käytös siis laimeni.. :) Tuota kääntymistä voin hyödyntää aina kun mahd., mutta se siis on kovin tilannekohtaista. Oliko sinulla jotain muita keinoja, kun käytökseen puutuit?


    • looney-

      Vastasitkin itse omaan kysymykseesi.

      Koira siis pissaa kuusi kertaa ja nostaa vielä jalkaansa. Kova mutta epävarma ja reviiritietoinen. Yksi narttukoira kenen kanssa olen toiminut oli samanlainen. Pissasi monta kertaa lenkillä (vieläpä juurikin jalka ylhäällä ja välillä tuli vain pari tippaa...), rähjäsi hihnassa ja oli muutenkin ylikierroksilla. Kyseinen koira käyttäytyi myös rauhallisesti muualla esim. match showssa, muualla kaupungilla ym.

      Neuvon vähentämään ensinnäkin koiran pissaamista, koiralla ei ole mitään tarvetta merkkailla lenkillä. Päätä itse koska koira pissaa äläkä anna koiran päättää.

      • Tää on mun reviiriä!

        Heip ja kiitos kommentista. Olisi todella hienoa, jos voisit kertoilla, miten ko.nartun kanssa loppupeleissä sitten toimittiin - esim.juuri tuon vastaantulevien rähjäämisen suhteen? Tuo pissaus on usein juuri tuota muutaman tipan liruttelua, pitänee tarkkailla & puuttua asiaan. Mutta tosiaan, jos vain viitsit, olisi tosi mielenkiintoista kuulla, miten muualla vastaavan narttukoiran kanssa on toimittu ja pärjätty.

        Nyt ollaan lähinnä siedätetty kauempaa lähestyviin kohteisiin ja koiran rähjä/reaktiovälimatka on selkeästi lyhentynyt eli tätä jatketaan tuon epävarmuuden suhteen ainakin. Pyrin johtamaan meitä lenkeillä - teen meidän retkueen päätökset- ja olen aina vaan varmempi,että kun ohitamme (ei ihan nokikkain/kuonokkain) koiraa, tuo näyttää kiihtyvän ja rynnivän koiraa tapaamaan, mutta kun emme mene, jatkaa nopsasti matkaansa ja mitään suurhimoa päästä moikkaamaan koiraa ei sitten lopulta olekaan. Vaan pikemminkin helpottunut kipitys toisaalle (sama kokemusta myö kauempana pörräävästä traktorista - karvat pystyssä ja ylikierroksilla sitä kyttäsi, kun ohjasin varmasti käskyllä ohi - lähti lujaa ja poispäin traktorista) Jo pennusta tämä on alistunut kaikille pentukurssilla, joten liekö tosiaan suojella meitä kahta reviiriään(!) kahdella osaamallaan tavalla: koira pyrkii ekana tsekkaamaan tilanteen, jos tulee kontakti alistuu epävarmuuttaan tai jos menee tarpeeksi läheltä (suoja-alueen raja ylittyy, mutta ei pääse iholle alistumaan eli pelastamaan meidän nahkaa) rähjää, myös epävarmuuttaan? Emme moikkaile enää vieraita koiria ollenkaan, vaan olemme kontaktissa tuttujen koirien kanssa ja mieluiten vapaana. Ja pentunakaan ei mitään ikäviä kokemuksia tullut eikä kyllä pahemmin hihnassa moikkailtukaan, muita kuin oman kadun karvaturreja, mutta tosin, jos silloin oppi, että sehän nämä kontaktit hoitaa? Jännää vaan, että tämä rähinä kuuluu tosiaan vain tälle omalla alueelle, jota on selkeästi laajennellut - omasta pihasta lähipoluille jne.

        Nyt tuli ihan vaan yleistä tajunnanvirtaa tähän kohtaan..:) Ollaan kyllä edistytty, koska reaktiomatka on lyhentynyt sekä ylireagointien määrä on suhteessa potentiaalisiin tilanteisiin vähentynyt, mutta kokemuksia/kommentteja/ajatuksia, niitä luetaan enemmän kun mielellään..


      • looney-
        Tää on mun reviiriä! kirjoitti:

        Heip ja kiitos kommentista. Olisi todella hienoa, jos voisit kertoilla, miten ko.nartun kanssa loppupeleissä sitten toimittiin - esim.juuri tuon vastaantulevien rähjäämisen suhteen? Tuo pissaus on usein juuri tuota muutaman tipan liruttelua, pitänee tarkkailla & puuttua asiaan. Mutta tosiaan, jos vain viitsit, olisi tosi mielenkiintoista kuulla, miten muualla vastaavan narttukoiran kanssa on toimittu ja pärjätty.

        Nyt ollaan lähinnä siedätetty kauempaa lähestyviin kohteisiin ja koiran rähjä/reaktiovälimatka on selkeästi lyhentynyt eli tätä jatketaan tuon epävarmuuden suhteen ainakin. Pyrin johtamaan meitä lenkeillä - teen meidän retkueen päätökset- ja olen aina vaan varmempi,että kun ohitamme (ei ihan nokikkain/kuonokkain) koiraa, tuo näyttää kiihtyvän ja rynnivän koiraa tapaamaan, mutta kun emme mene, jatkaa nopsasti matkaansa ja mitään suurhimoa päästä moikkaamaan koiraa ei sitten lopulta olekaan. Vaan pikemminkin helpottunut kipitys toisaalle (sama kokemusta myö kauempana pörräävästä traktorista - karvat pystyssä ja ylikierroksilla sitä kyttäsi, kun ohjasin varmasti käskyllä ohi - lähti lujaa ja poispäin traktorista) Jo pennusta tämä on alistunut kaikille pentukurssilla, joten liekö tosiaan suojella meitä kahta reviiriään(!) kahdella osaamallaan tavalla: koira pyrkii ekana tsekkaamaan tilanteen, jos tulee kontakti alistuu epävarmuuttaan tai jos menee tarpeeksi läheltä (suoja-alueen raja ylittyy, mutta ei pääse iholle alistumaan eli pelastamaan meidän nahkaa) rähjää, myös epävarmuuttaan? Emme moikkaile enää vieraita koiria ollenkaan, vaan olemme kontaktissa tuttujen koirien kanssa ja mieluiten vapaana. Ja pentunakaan ei mitään ikäviä kokemuksia tullut eikä kyllä pahemmin hihnassa moikkailtukaan, muita kuin oman kadun karvaturreja, mutta tosin, jos silloin oppi, että sehän nämä kontaktit hoitaa? Jännää vaan, että tämä rähinä kuuluu tosiaan vain tälle omalla alueelle, jota on selkeästi laajennellut - omasta pihasta lähipoluille jne.

        Nyt tuli ihan vaan yleistä tajunnanvirtaa tähän kohtaan..:) Ollaan kyllä edistytty, koska reaktiomatka on lyhentynyt sekä ylireagointien määrä on suhteessa potentiaalisiin tilanteisiin vähentynyt, mutta kokemuksia/kommentteja/ajatuksia, niitä luetaan enemmän kun mielellään..

        Kiva kuulla että teillä menee paremmin! :)

        Mielelläni kerron. Tämä kyseinen koira on myöskin pientä rotua, kerron sillä että mitä itse olen huomannut niin pienet koirat ovat usein näitä 'reviirinmerkkaajia'.

        Koira siis käyttäytyi vaihtelevasti muiden koirien kohdalla. Se oli aina kiihtynyt ja saattoi aloittaa pujottelun hihnan päässä havaitessaan toisen koiran, ensin koira vinkui ja sadasosa sekunnissa saattoi mennä kierroksille ja alkaa haukkumaan täysillä. Koira ei rauhoittunut hetkeen ohituksen jälkeen. Ensin aloitimme siis tuolla pissaamisen karsimisella. Lenkki mentiin normaalisti hihnassa mutta koiran pissapaikat päätti omistaja eli ei anna sen itse "kiskoa" pissaamaan. Koiran käytöstä alettiin muutenkin kontrolloimaan, ei poukkoilua pitkin poikin vaan sivulla. Maan kuopimiset saivat jäädä ja kaikki muukin ylemmyyden osoittaminen. Mikäli koira yritti "jyrätä" omistajan yli se tuupaattiin samalla tavalla takaisin siihen oikealle sivulle. Näin tehtiin myös ohitustilanteessa.

        Ohitustilanne: Koira otetaan tiukasti oikealle sivulle ja omistaja antaa koiralle käskyn esim. "Manta sivu" rauhallisella mutta määrätietoisella sävyllä. Mikäli koira yrittää mennä yli sitä tuupataan jalalla. Tilannetta on hyvä korostaa tiukalla kieltosanalla mieluummin sellaisella joka muistuttaa ärähdystä. Omistajan määrätietoisten eleiden tuli viestiä että hän määrää. Tilanteessa ei käytetty kehuja missään kohtaa.

        Tämä koira siis luuli selvästi olevansa johtaja. Se näytti kaikin keinon olevansa the päätöstentekijä ja omistaja sai vain ehtaa keskaria. Tärkeintä oli pienin elein alkaa palauttamaan koiraa sen omalle paikalle. Koiran olisi saatava kaikkeen lupa omistajalta. Koiralta kiellettiin hellyyden vaatiminen ja turhat huomionosoitukset jätettiin pois. Omistajan kuuluisi johtajana ajatella että hän antaa huomiota silloin kun häntä huvittaa.


      • Tää on mun reviiriä!
        looney- kirjoitti:

        Kiva kuulla että teillä menee paremmin! :)

        Mielelläni kerron. Tämä kyseinen koira on myöskin pientä rotua, kerron sillä että mitä itse olen huomannut niin pienet koirat ovat usein näitä 'reviirinmerkkaajia'.

        Koira siis käyttäytyi vaihtelevasti muiden koirien kohdalla. Se oli aina kiihtynyt ja saattoi aloittaa pujottelun hihnan päässä havaitessaan toisen koiran, ensin koira vinkui ja sadasosa sekunnissa saattoi mennä kierroksille ja alkaa haukkumaan täysillä. Koira ei rauhoittunut hetkeen ohituksen jälkeen. Ensin aloitimme siis tuolla pissaamisen karsimisella. Lenkki mentiin normaalisti hihnassa mutta koiran pissapaikat päätti omistaja eli ei anna sen itse "kiskoa" pissaamaan. Koiran käytöstä alettiin muutenkin kontrolloimaan, ei poukkoilua pitkin poikin vaan sivulla. Maan kuopimiset saivat jäädä ja kaikki muukin ylemmyyden osoittaminen. Mikäli koira yritti "jyrätä" omistajan yli se tuupaattiin samalla tavalla takaisin siihen oikealle sivulle. Näin tehtiin myös ohitustilanteessa.

        Ohitustilanne: Koira otetaan tiukasti oikealle sivulle ja omistaja antaa koiralle käskyn esim. "Manta sivu" rauhallisella mutta määrätietoisella sävyllä. Mikäli koira yrittää mennä yli sitä tuupataan jalalla. Tilannetta on hyvä korostaa tiukalla kieltosanalla mieluummin sellaisella joka muistuttaa ärähdystä. Omistajan määrätietoisten eleiden tuli viestiä että hän määrää. Tilanteessa ei käytetty kehuja missään kohtaa.

        Tämä koira siis luuli selvästi olevansa johtaja. Se näytti kaikin keinon olevansa the päätöstentekijä ja omistaja sai vain ehtaa keskaria. Tärkeintä oli pienin elein alkaa palauttamaan koiraa sen omalle paikalle. Koiran olisi saatava kaikkeen lupa omistajalta. Koiralta kiellettiin hellyyden vaatiminen ja turhat huomionosoitukset jätettiin pois. Omistajan kuuluisi johtajana ajatella että hän antaa huomiota silloin kun häntä huvittaa.

        Kiits! Tuossa on paljon tuttua käytöstä, vaikka siis sisällä, metsässä tai kaupungilla ei ongelmia tottelevaisuudessa juuri ole. Mutta se toki riittää (todellakin riittää:), että tällä omalla reviirillä näin on. Pitää ottaa tässä lähitienoilla tiukempi & määrätietoisempi ote, unohtamatta tuota siedättämistä silti.

        Ihan sama on tuo reaktio ohittettavaan (muidenkin kuin koirien kohdalla - pyörät, lenkkeilijät, lastenvaunut) eli ensin innoissaan olevan oloisena vedetään kohti, mutta juuri sillä hetkellä, kun mennään ohi (jos välimatka liian lyhyt - nyt koitan tuota välimatkaa siis pitää siedättävänä, jotta ei pääsisi enää toteuttamaan tota rähinää - ihan joka kertahan tuo ei silti onnistu), yhtäkkiä julmetut (jopa siis aggressiiviset) kierrokset, jotka laskevat kun asiakin menee fyysisesti ohi, pois näkyvistä. Tuo jälkirauhoittuminen on meillä nyt myös hiukan parantunut nykyisin eli palautuu nopeammin. Ihan alkuun jäi juurikin tilanteeseen kiinni ja vilkuili ja kyttäili joka suuntaan.

        Kiva kuulla (tai en siis mitenkään kyllä iloitse muiden ongelmista) vastaavista tapauksista ja siitä, miten tilanteissa on edetty. Antaa uusia vinkkeleitä siihen omaan soppaan, jossa tuntuu rämpivän välillä syvemmällä, välillä jopa pää inan pinnalla.. ;)


      • looney-
        Tää on mun reviiriä! kirjoitti:

        Kiits! Tuossa on paljon tuttua käytöstä, vaikka siis sisällä, metsässä tai kaupungilla ei ongelmia tottelevaisuudessa juuri ole. Mutta se toki riittää (todellakin riittää:), että tällä omalla reviirillä näin on. Pitää ottaa tässä lähitienoilla tiukempi & määrätietoisempi ote, unohtamatta tuota siedättämistä silti.

        Ihan sama on tuo reaktio ohittettavaan (muidenkin kuin koirien kohdalla - pyörät, lenkkeilijät, lastenvaunut) eli ensin innoissaan olevan oloisena vedetään kohti, mutta juuri sillä hetkellä, kun mennään ohi (jos välimatka liian lyhyt - nyt koitan tuota välimatkaa siis pitää siedättävänä, jotta ei pääsisi enää toteuttamaan tota rähinää - ihan joka kertahan tuo ei silti onnistu), yhtäkkiä julmetut (jopa siis aggressiiviset) kierrokset, jotka laskevat kun asiakin menee fyysisesti ohi, pois näkyvistä. Tuo jälkirauhoittuminen on meillä nyt myös hiukan parantunut nykyisin eli palautuu nopeammin. Ihan alkuun jäi juurikin tilanteeseen kiinni ja vilkuili ja kyttäili joka suuntaan.

        Kiva kuulla (tai en siis mitenkään kyllä iloitse muiden ongelmista) vastaavista tapauksista ja siitä, miten tilanteissa on edetty. Antaa uusia vinkkeleitä siihen omaan soppaan, jossa tuntuu rämpivän välillä syvemmällä, välillä jopa pää inan pinnalla.. ;)

        Juu ei tässä mitään hanskoja tiskiin heitetä! Jos tuo kertomani koira ja omistaja elävät nykyään tasaista arkea ja hyvin natsaa yhteen niin kyllä tuostakin vielä hyvä tulee :)

        Se on kuitenkin yleensä niin pikkujutuista kiinni. Välillä vaan saattaa tarvita vähän toisenlaista näkökulmaa jotta palaset loksahtaa kohdalleen.

        Jos haluat niin voit kirjoittaa mulle jatkosta looney-@suomi24.fi. Olisi kiva kuulla miten teillä menee jos kirjoittaminen tähän topikkiin jää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe