Mulla on männyt totaalisesti elämän halu. Olen 28 vuotias mies. Psykiatri on diagnisoinut vakavan masennuksen,paniikkihäiriön ja nyt se epäilee jo skitsofreniaa. Viimeisen vuoden ajan on lääkitystä rumpattu Serttalinia,Tolvonia,Risperidonia ja Ketipinoria mikä oli aluksi 25mg, ja nyt se nosti sen 400mg. Lisäksi on Rivatrilia 3-6mg vuorokaudessa ja 5mg diapamia tarvittaessa kolmesti vuorokaudessa. Lisäksi sairastan iskiastyyppistä selkä särkyä johon syön Lyricaa ja Tramalia.kyllä on pönttö sekasin tuolla mömmöjen määrällä. Tunne-elämä on täysin kuollutta , olo on kuin robotilla. Kaikki kaverit ovat kaikonneet, kun ei kiinnosta pitää yhteyttä kehenkään. Lopputulos: lääkkeet ovat tappaneet minut henkisesti. Ei minun kaltaiseni surkimuksen kuuluisi enää olla henkissä. Taidanpa päättää päiväni jollain kivuttomalla ja siistillä tavalla. Kukaan ei jää kaipaamaan tällaista mitättömyyttä. Varokaa hyvät ihmiset psyykenlääkkeitä,ne ovat vaarallisia sano lääkärit mitä tahansa. minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Lopettaa lääkitys tai kuolla.
ei jaksais enää
31
404
Vastaukset
- Heips..
Käytä ensimmäinen vaihtoehto?
- Voi hyvin;)
Mitäpä jos nollaisit tilanteen ja alkaisit vähentämään lääkitystä pikkuhiljaa. Eivätpä ne ole auttaneet hyvän olon saamiseksi, päinvastoin.
Tuolla määrällä on todella mieli sekaisn.
Antaisit omalle keholle ja mielelle mahdollisuuden parantua.
Pikkuhiljaa päivä kerrallaan. Yrittää löytää joka päivästä edes yhsi hyvä juttu, vaikka väkisin. Et ainakaan menetä mitään jos kokeilisit. Tee sellaisia asioita ja juttuja jotka tuntuvat kivalta. Älä antaudu angstin valtaan;)
Tee tästä taistelu jonka päätät voittaa.
Jos mieli hakeutuu synkkiin ajatuksiin, karkoita demonit ajattelemalla jotain oikein kaunista ja pakota itsesi hymyilemään, kaikista ja kaikesta huolimatta.
Mutta ensinmäiseksi, ala vähentämään tuota lääkearsenaalia lääkärin avulla tai ilman.
Ei ne sinua auta, kuten olet huomannut.
Päätä alkaa voida hyvin ja syö terveellisesti ja ulkoile, vaikkei huvittaisikaan, huomaat pian että tehoaa.
Älä tee itsellesi mitään peruuttamatonta. Taistele! - stay here
Tässä tuntuu, että lääkäri arvuuttelee josko sinulla olisi tämä tai tuo sairaus, otapa siihen lisää lääkettä.
Etsi toinen lekuri, tässä käy muuten huonosti ennenpitkään.
Anna itsellesi mahdollisuus ja auta ja kuuntele itseäsi, sitä oikeaa, ei näiden lääkkeiden vammauttavaa. - shariel
Komppaan edellistä! Lekurien harrastus on työntää ihmisille niin paljon masennsulääkkeitä kuin mahdollista! Sain oikeasti avun keskivaikeaan masennukseeni jo 7,5mg mirtatsapiiniä, mutta joka kerran kun käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla tapellaan siitä miksi en tuplaa masennuslääkkeen annostusta ja aloita lisäksi toista mielialalääkettä aamuisin! Ja siitä miksi olen niin lääkekielteinen jne...Kaksi sanaa: voin hyvin! Miksi minun pitäisi syödä lisää mömmöjä?
Ihminen on yksilö ja masennuslääkkeet vaikuttaa ihmisissä eri tavalla. Mäkin suosittelisin vähentään lääkkeitä, mutta hitaasti. Mun mielestä munkin tää pieni annos vaikuttaa tunteisiin latistavasti. Voin vain kuvitella millainen olo sulla on! Älä luovuta! Taistele! - voimia sinulle
Älä ainkaan ihan äkkiä jätä kaikkia lääkeitä. Silloin vasta pää sekoaakin. Pikku hiljaa ja voihan olla että nykyinen lääkitys ei ole kohdallaan.
Jaksetaanhan vielä reistailla. Välillä voi olla täysin puhti pois, mutta voi olla parempiakin aikoja. - HyvääTiedossa
Vähennä lääkitystä hiljalleen, kärsivällisesti. Älä tee hätiköityjä ratkaisuja. Tilanteesi tulee paranemaan ja tulet saamaan uudelleen elämänilosi takaisin.
Mene ihmisten ilmoille, ihan minne vaan, jossa on ihmisiä, mutta älä jää yksin kotiin murehtimaan.
Kokeile jotain ihan uutta, ihan mitä vaan, mikä vie ajatuksesi edes hetkeksi pois tiilanteestasi.
Se mitä teet, sen merkitys sinussa koko ajan kasvaa. Jos keskitys masennukseen, henkiseen ja fyysiseen kipuun, ne lisääntyvät.
Jos keskityt siihen, että elämässä tulee olemaan vielä hienoja asioita, ne alkavat tulla luoksesi.
Äläkä koskaan luovuta, aina löytyy parempaa apua jos edellinen apu ei auttanut. Voin sen kokemuksesta kertoa.- ei jaksais enää
olen kyllä kysynyt hoitavalta psykiatriltani lääkityksen lopettamista tai edes vähentämistä, mutta vastaukseksi tuli jyrkkä ei. Hänen mielestäni olemuksestani paistoi semmoinen syvä suru, ilmeettömyys ja ahdistus, että hän suunnitteli vielä lisäämään lääkecoktailiini Seronilin aamulääkkeeksi ja Ketipinor annoksen nostamista 400:sta mg 600:taan mg:n. Mutta kieltäydyin ja nyt varmaan lääkärin merkinnöissä lukee, että en ole hoitomyötäinen. Varmaan ottaa vielä pakkohoitoon, ja se olisi meikäläisen loppu. Pahin menetys mitä minulle on äskettäin sattunut, on kun tyttöystäväni jätti minut sen takia kun olin muuttunut varmaan lääkkeitten takia, semmoiseksi kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Hän oli uskomattoman kaunis nainen, kenen kanssa synkkasi aluksi todella hyvin. Oltiin yhdessä melkein viisi vuotta. En varmaan löydä koskaan samanlaista ja niin upeaa elämänkumppania. Nyt olen täysin yksin, seuranani vain tuska ja valtava läjä lääkkeitä jotka tekevät minusta lopun.Kysyin myös psykiatrilta, että miksi minun pitää syödä päivittäin bentsodiatsepiinejä, nehän on tietääkseni tarkoitettu vain tarvittaessa otettavaksi, mutta hän sanoi että minun kohdallani niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. En todellakaan tiedä mitä tekisin, vai olisiko lopullinen ratkaisu ainut vaihtoehto. Iloa en tunne enää mistään.
- gfsadas
ei jaksais enää kirjoitti:
olen kyllä kysynyt hoitavalta psykiatriltani lääkityksen lopettamista tai edes vähentämistä, mutta vastaukseksi tuli jyrkkä ei. Hänen mielestäni olemuksestani paistoi semmoinen syvä suru, ilmeettömyys ja ahdistus, että hän suunnitteli vielä lisäämään lääkecoktailiini Seronilin aamulääkkeeksi ja Ketipinor annoksen nostamista 400:sta mg 600:taan mg:n. Mutta kieltäydyin ja nyt varmaan lääkärin merkinnöissä lukee, että en ole hoitomyötäinen. Varmaan ottaa vielä pakkohoitoon, ja se olisi meikäläisen loppu. Pahin menetys mitä minulle on äskettäin sattunut, on kun tyttöystäväni jätti minut sen takia kun olin muuttunut varmaan lääkkeitten takia, semmoiseksi kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Hän oli uskomattoman kaunis nainen, kenen kanssa synkkasi aluksi todella hyvin. Oltiin yhdessä melkein viisi vuotta. En varmaan löydä koskaan samanlaista ja niin upeaa elämänkumppania. Nyt olen täysin yksin, seuranani vain tuska ja valtava läjä lääkkeitä jotka tekevät minusta lopun.Kysyin myös psykiatrilta, että miksi minun pitää syödä päivittäin bentsodiatsepiinejä, nehän on tietääkseni tarkoitettu vain tarvittaessa otettavaksi, mutta hän sanoi että minun kohdallani niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. En todellakaan tiedä mitä tekisin, vai olisiko lopullinen ratkaisu ainut vaihtoehto. Iloa en tunne enää mistään.
Älä kuuntele noita lääkäreitä! Tietenkin ne pistävät sulle lisää niitä kun ne siitä saa rahaa! Nyt lopetat rauhallisesti ja jaksottain lääkkeiden käytön. Alat syömään pelkästään Omega-3:sta jokapäivä ja ehkä myös D-vitamiinia tai ole auringossa päivittäin vähintään 10min. Auttaa mua.
- ex-masentunut
gfsadas kirjoitti:
Älä kuuntele noita lääkäreitä! Tietenkin ne pistävät sulle lisää niitä kun ne siitä saa rahaa! Nyt lopetat rauhallisesti ja jaksottain lääkkeiden käytön. Alat syömään pelkästään Omega-3:sta jokapäivä ja ehkä myös D-vitamiinia tai ole auringossa päivittäin vähintään 10min. Auttaa mua.
Olen samaa mieltä. Lekurit saavat isoja palkkioita lääketehtailta määräämistään lääkkeistä. Lopeta vähitellen, useiden kuukausien ajan, tuon lääkearsenaalin käyttö. Äkillinen lopettaminen se vasta on vaarallista. Äläkä murehdi menetettyä tyttöystävää, varmasti löydät jonkun sopivan, kun saat itsesi kasaan.Voimia sulle.
- huomenna toisin
Vaihda ihmeessä psykiatria! Tämähän on ainoastaan lääkemäärämis automaatti.
Älä luovuta vaikka tuntuisi että pää hajoaa.
Etsi tähän päivään yksi ilonaihe.
Mutta ensinmäiseksi hae uusi lääkäri, olet sen itsellesi velkaa.
Aloita siitä, että kuka minä oikeasti olen ja mitä haluan. Jos vastaukseksi tulee en tiedä, ala ottamaan selvää.
Ala tutustumaan itsesi, mitä sille pienelle pojalle tapahtui, että nyt ollaan tässä.
Älä anna ajatuksesi vaeltaa tutuille masentuneille poluille.
Tälläinen lääkearsenaali vammauttaa selkeän ajatuksen aivan varmasti,
mutta kuuntele sitä ääntä, joka sai sinut kirjoittamaan tänne. Se voima on sinussa, heikkona, mutta kuitenkin. Älä vaienna sitä.
Vielä, vaadi UUDELTA lääkäriltäsi pääsyä terapiaan, sillä yhdessä MIEDOn lääkityksen kanssa se auttaa ja pystyt auttamaan itseäsi, kunhan pääsi selkiintyy noista myrkyistä.
Voimia, älä luovuta.- ei jaksais enää
Olen minä käynyt noin vuoden ajan mielenterveyssairaanhoitajan luona juttelemassa noin kerran kuussa. Hän ei siis ole mikään psykoterapeutti. Mutta ei niistä keskusteluista paljon irtoa, kun minä vaan istun sinä aivan jäätyneenä ja hiljaa. Vaikka sairaanhoitaja miten johdattelisi keskustelua, niin minä en vaan osaa vastata kuin sanalla tai parilla.
Olen menettänyt täysin kyvyn kommunikoida ihmisten kanssa. Nyttenkin olen asustellut kaksi viikkoa vanhempien kesämökillä yksin, enkä ole nähnyt ainuttakaan ihmistä koko aikana.
Mielessäni ei pyöri tätä nykyä kuin demonit ja kuolemanenkelit, eikä millekkään muulle jää tilaa. Kaikki vaan varmaan vihaa minua, tällaista sairasta hyypiötä, että olisi parempi kaikille kuin vaan poistusin tästä maailmasta. Se olisi kaikille helpotus. Vanhempanikin kärsivät kun näkevät missä jamassa olen. - aknou
ei jaksais enää kirjoitti:
Olen minä käynyt noin vuoden ajan mielenterveyssairaanhoitajan luona juttelemassa noin kerran kuussa. Hän ei siis ole mikään psykoterapeutti. Mutta ei niistä keskusteluista paljon irtoa, kun minä vaan istun sinä aivan jäätyneenä ja hiljaa. Vaikka sairaanhoitaja miten johdattelisi keskustelua, niin minä en vaan osaa vastata kuin sanalla tai parilla.
Olen menettänyt täysin kyvyn kommunikoida ihmisten kanssa. Nyttenkin olen asustellut kaksi viikkoa vanhempien kesämökillä yksin, enkä ole nähnyt ainuttakaan ihmistä koko aikana.
Mielessäni ei pyöri tätä nykyä kuin demonit ja kuolemanenkelit, eikä millekkään muulle jää tilaa. Kaikki vaan varmaan vihaa minua, tällaista sairasta hyypiötä, että olisi parempi kaikille kuin vaan poistusin tästä maailmasta. Se olisi kaikille helpotus. Vanhempanikin kärsivät kun näkevät missä jamassa olen.Totta, että vanhemmat kärsivät (tiedän kokemuksesta), mutta mietipä miten kärsivät jos teet itsellesi jotain.
Tiedän, pakkorako, ei jaksais elää, mutta ei haluaisi tuottaa vanhemmilleen kärsimystä enempää mitä itsari aiheuttaisi.
Itsellä kun nämä kuoleman enkelit ja demonit pyöri ympärillä, sanoin aivan ääneen: painukaa helvettiin, eli sinne mistä ootte kotosin. En vain suostunut lähtemään niiden houkutuksiin.
Koeta, vaikka lähteä soutelemaan tai muuten vesille (oletan että mökki on veden äärellä) tai vaikkapa vain rannalle ja ala kuuntelemaan luonnon ääniä. Istu ihan hiljaa ja tee havaintoja mitä ympärillä tapahtuu. Älä ajattele itseäsi, äläkä mitään muuta kuin mitä ympärillä tapahtuu.
Kukaan ei vihaa sua. Ainut joka sinua vihaa, olet sinä itse.
Rakasta itseäsi. Mieti, että mä olen aika hyvä tyyppi, ehkä kaikki ei vain sitä tajuu, mitä sitten. Mieti mistä kaikesta olet selvinnyt ja tulet selviimään.
Mutta ensinmäiseksi sun on vain alettava pitämään itsestäsi.
Kun olet käynyt kaiken tämän lävitse, olet todella vahva ja löydät sen oman jutun.
Anna itsellesi aikaa. Pidä itsesi puolia jos sitä ei kukaan muu tee,.
Kuolla ehti myöhemminkin, aivan varmasti, mutta elämä on tässä ja nyt.
Yritä mennä ihmisten ilmoille pikkuhiljaa. Älä yritäkään jutelle kenellekään, jos ei juttu luista. Ole vaan ja hengaile ja katsele ympärillesi. Käy tapahtumissa mitkä kiinnostaa, yrittämätt väkisin luoda kontakteja. Ole tarkkailija.
Koeta nauttia kesämökin rauhasta.
Voi hyvin, olen viikonlopun tietokoneen ulottumissa, mutta ajatelen sinua lämmöllä ja palaan maanantaina toivoen että saan lukea viikonlopustasi.
- KÄKIKUKKUU!
Hei pikkukokemuksilla olevat ihmiset ja keittiöpsykologit, älkää edes vaivautuko kommentoimaan toisille mitään.
"Älä ainkaan ihan äkkiä jätä kaikkia lääkeitä. "
Tai sitten nimenomaan ne lääkkeet pitää jättää ennenkuin peruuttamaton on tapahtunut.
KOPKOP?- sdasfa
Ootko syönyt lääkkeitä vuosia ja sitten kokeillut lopettanut seinään? Olo on silloin aika helvetillinen...
- KÄKIKUKKUU!
sdasfa kirjoitti:
Ootko syönyt lääkkeitä vuosia ja sitten kokeillut lopettanut seinään? Olo on silloin aika helvetillinen...
No kun minä en puhuisi asiata, ellei minulla olisi kokemusta.
"Ootko syönyt lääkkeitä vuosia ja sitten kokeillut lopettanut seinään? Olo on silloin aika helvetillinen... "
Vastaus kysymykseen, kyllä, näin olen tehnyt. Niin mielialalääkkeillä kuin bentsoilla. Ja olen tehnyt näin jopa monta kertaa, eri lääkkeillä Ja oikeassa olet, olo on AIVAN SAATNAN HELVTIN HIRVEÄ, mutta niin se menee. Sen takia tässä nykyisinkin aina muistelen, että aloitanko enää lääkekuureja vai tapanko itseni suoraan, kun en enää tiedä uskaltaako noita myrkkyjä vetää kurkusta alas.
Pahoittelen jos kuullostin aikaisemmin tylyltä, mutta alan henkilökohtaisesti olemaan niin kyllästynyt tähän lääketouhuun että en tiedä mitä pitäisi ajatella.. - ei jaksais enää
KÄKIKUKKUU! kirjoitti:
No kun minä en puhuisi asiata, ellei minulla olisi kokemusta.
"Ootko syönyt lääkkeitä vuosia ja sitten kokeillut lopettanut seinään? Olo on silloin aika helvetillinen... "
Vastaus kysymykseen, kyllä, näin olen tehnyt. Niin mielialalääkkeillä kuin bentsoilla. Ja olen tehnyt näin jopa monta kertaa, eri lääkkeillä Ja oikeassa olet, olo on AIVAN SAATNAN HELVTIN HIRVEÄ, mutta niin se menee. Sen takia tässä nykyisinkin aina muistelen, että aloitanko enää lääkekuureja vai tapanko itseni suoraan, kun en enää tiedä uskaltaako noita myrkkyjä vetää kurkusta alas.
Pahoittelen jos kuullostin aikaisemmin tylyltä, mutta alan henkilökohtaisesti olemaan niin kyllästynyt tähän lääketouhuun että en tiedä mitä pitäisi ajatella..No niin se on taas yksi kamala päivä illassa. Kokeilin käydä veneilemässä, ja keskittyä luontoon, ja yritin olla miettimättä kuinka surkea olen. Ehkä olo on nyt vähän rennompi. Mutta tämä yksinäisyys raastaa syvältä, en enää koskaan usko löytäväni elämänkumppania. Ei naisia tällaiset skitsot kiinnosta, vaikka olen aina pitänyt itseni fyysisesti timmissä kunnossa. Psyykkisesti minä olen aivan sekopää. No pitää tässä käydä Ketipinorin ja Rivatrilin avulla nukkumaan, ja toivoa että en enää aamulla herää. Maailma olisi parempi paikka ilman tällaista,millä ei ole paskankaan arvoa.
- ei jaksai enää
ei jaksais enää kirjoitti:
No niin se on taas yksi kamala päivä illassa. Kokeilin käydä veneilemässä, ja keskittyä luontoon, ja yritin olla miettimättä kuinka surkea olen. Ehkä olo on nyt vähän rennompi. Mutta tämä yksinäisyys raastaa syvältä, en enää koskaan usko löytäväni elämänkumppania. Ei naisia tällaiset skitsot kiinnosta, vaikka olen aina pitänyt itseni fyysisesti timmissä kunnossa. Psyykkisesti minä olen aivan sekopää. No pitää tässä käydä Ketipinorin ja Rivatrilin avulla nukkumaan, ja toivoa että en enää aamulla herää. Maailma olisi parempi paikka ilman tällaista,millä ei ole paskankaan arvoa.
No sitä pitäisi varmaan tänään palata himaan yli kahden viikon yksinolon jälkeen syrjäisellä mökillä. Kyllä se hieman oloa helpottaa kun lähtee luontoon samoilemaan ja antaa mielen tyhjetä tuskasta ja synkkistä mietteistä. Mutta ei se kotonakaan olo taas mitään herkkua tule olemaan, päivät menee vain sohvalla maaten, kun en yksinkertaisesti kykene menemään ihmisten ilmoille enkä varsinkaan kommunikoimaan kenenkään kanssa. On tosi surullista ajatella entisiä ystäviä ,heihinhän en ole pitänyt mitään yhteyttä, niin kaikki tuntuu olevan avioliitossa ja lapsiakin on. Minä taas tyttöystävän hylkäämä skitso ,olen varmaan tuomittu elämään koko loppuelämäni yksin. Toivottavasti se loppuelämä on lyhyt. En minä enää kykene saamaan naista rinnalleni vaikka miten yrittäisin. Olen vaan sellainen jäätynyt kivisydän että kaikki naiset kiertää minut niin kaukaa, kuin vain on mahdollista. Miten minä päässen tästä umpikujasta pois, kun edessä tuntuu olevan vain koko ajan synkkenevä tulevaisuus.
- KÄKIKUKKUU!
Ootko vielä siellä? MInkälaiset tuntemukset ja olot siis?
- ei jaksais enää
Olen vielä täällä eräilemässä jonkun tunnin, mutta illalla ois tarkoitus palata himaan. Olo on vaan tautisen sumea ja synkkä. Tänään olisi tarkoitus ruveta vähentämään hiljallleen lääkitystä omin lupineni. Aluksi vaikka Ketipinor 400mg:sta 200:aan, ja yksi 2mg Rivatril pois näin aluksi. Sitten mentäisiin näin muutama viikko, ja sitten vois taas vähentää vaikka Ketipinor 100:aan mg, ja puolittaa Tolvon annos. Nykyisin se on 90mg vuorokaudessa, Eli jos näin mentäisiin niin ehkä puolen vuoden kuluttua oisin kokonaann vapaa noista helvetillisistä mielen myrkyttäjistä.
- KÄKIKUKKUU!
ei jaksais enää kirjoitti:
Olen vielä täällä eräilemässä jonkun tunnin, mutta illalla ois tarkoitus palata himaan. Olo on vaan tautisen sumea ja synkkä. Tänään olisi tarkoitus ruveta vähentämään hiljallleen lääkitystä omin lupineni. Aluksi vaikka Ketipinor 400mg:sta 200:aan, ja yksi 2mg Rivatril pois näin aluksi. Sitten mentäisiin näin muutama viikko, ja sitten vois taas vähentää vaikka Ketipinor 100:aan mg, ja puolittaa Tolvon annos. Nykyisin se on 90mg vuorokaudessa, Eli jos näin mentäisiin niin ehkä puolen vuoden kuluttua oisin kokonaann vapaa noista helvetillisistä mielen myrkyttäjistä.
Tervehdys ystävä hyvä.
" Olo on vaan tautisen sumea ja synkkä."
Tämä ei helpota oloasi, mutta niin on minullakin, 24/7, 365 päivää vuodessa.
"Tänään olisi tarkoitus ruveta vähentämään hiljallleen lääkitystä omin lupineni."
Hienoa että teit päätöksesi. Voit toki, ja onhan se tavallaan, asiasta ilmoittaa ja keskustella lääkärisi kanssa.
" Eli jos näin mentäisiin niin ehkä puolen vuoden kuluttua oisin kokonaann vapaa noista helvetillisistä mielen myrkyttäjistä. "
Voit olla vaikka irti kokonaan se päivä noista lääkkeistä, kun sen päätät. Vaikka tänään. Mutta se ei ole suositeltavaa ja olot voi olla sen mukaiset. Toivon että olosi paranee ja kohonee kokonaiskantilta tässä elämässä. Toivottavasti kaikki menee paremmaksi. - aknou
ei jaksais enää kirjoitti:
Olen vielä täällä eräilemässä jonkun tunnin, mutta illalla ois tarkoitus palata himaan. Olo on vaan tautisen sumea ja synkkä. Tänään olisi tarkoitus ruveta vähentämään hiljallleen lääkitystä omin lupineni. Aluksi vaikka Ketipinor 400mg:sta 200:aan, ja yksi 2mg Rivatril pois näin aluksi. Sitten mentäisiin näin muutama viikko, ja sitten vois taas vähentää vaikka Ketipinor 100:aan mg, ja puolittaa Tolvon annos. Nykyisin se on 90mg vuorokaudessa, Eli jos näin mentäisiin niin ehkä puolen vuoden kuluttua oisin kokonaann vapaa noista helvetillisistä mielen myrkyttäjistä.
Hienoa, olet oikealla tiellä. Nyt lääkkeitä pikkuhiljaa vähentämällä ajan kanssa pääset normaalimpaan olotilaan.
Nyt kannattaisi unohtaa tyttöystävät ja niiden hakeminen ja keskittyä ainoastaan omaan itseen ja mielen rakentamiseen.
Jos tässä tilanteessasi vielä tulisi uusi ihmissuhde päälle, niin ei se mielestäni olisi hyvä ratkaisu, vaikka yksinäiseksi itsensä tunteekin.
Opiskele itseäsi ja opettele tuntemaan itsesi. Ei yksinäisyys ole pelkästään negatiivistä, se opettaa paljon jos on valmis kuuntelemaan.
Jos nyt tässä mielentilassasi haet vimmalla tyttöystävää ja kenties siinä pettyen, pahentaa se tilannettasi.
Tyttöystävä ei ole avain onneen ja kenties lataisit suhteeseen liikaa toiveita.
Kun lakkaa pakonomaisesti hakemasta, se tulee eteen kun aika on, usko vaan.
Ei kukaan eikä mikään toinen voi parantaa sinua, ainoastaan sinusta itsestä löytyy ratkaisu, ei ripustautumisesta muihin. Nyt olisi aika saada itse ensin kuntoon, että voi osaltaan antaa suhteeseen sen tarvitsemaan vuorovaikutusta.
Älä hätäile, päivä kerrallaan kohti parempaa, se odottaa kyllä.
Kerroit että erämaassa samoilu auttoi hieman, pienistä hetkistä on otettva voima taas seuraavaan hetkeen ja uskottava, että kyllä tämä tästä, vaikka tuntuisi että maailma kaatuu ja pää sekoaa. Se tila menee ohitse ja tulee seuraava hyvän olon ja hetken välähdys ja seuraava...
Älä anna itsesi uskoa noita: olen skitso paska, sillä et todellakaan ole.
Olet ajatteleva herkkä nuorimies, sillä tyhmä olisi jo ratkaisunsa tehnyt, sinä taistelet ja kaiken tämän paskan (lääkkeet) jälkeen olet vahva ottamaan elämän vastaan mitä se ikinä tuokin.
Tämä on sinun ainutlaatuinen ja ainoa elämä, ota se.
Tässä oli jonkun mielestä "keittiöpsykologiaa", mutta hakkaa mennen tullen leipääntyneet psykiatrit tappaja lääkkeineen.
Voi hyvin, jaksa tämä päivä. Tee siitä vähän parempi kuin eilinen.
Älä ajattele huomista. - parempaan päin
aknou kirjoitti:
Hienoa, olet oikealla tiellä. Nyt lääkkeitä pikkuhiljaa vähentämällä ajan kanssa pääset normaalimpaan olotilaan.
Nyt kannattaisi unohtaa tyttöystävät ja niiden hakeminen ja keskittyä ainoastaan omaan itseen ja mielen rakentamiseen.
Jos tässä tilanteessasi vielä tulisi uusi ihmissuhde päälle, niin ei se mielestäni olisi hyvä ratkaisu, vaikka yksinäiseksi itsensä tunteekin.
Opiskele itseäsi ja opettele tuntemaan itsesi. Ei yksinäisyys ole pelkästään negatiivistä, se opettaa paljon jos on valmis kuuntelemaan.
Jos nyt tässä mielentilassasi haet vimmalla tyttöystävää ja kenties siinä pettyen, pahentaa se tilannettasi.
Tyttöystävä ei ole avain onneen ja kenties lataisit suhteeseen liikaa toiveita.
Kun lakkaa pakonomaisesti hakemasta, se tulee eteen kun aika on, usko vaan.
Ei kukaan eikä mikään toinen voi parantaa sinua, ainoastaan sinusta itsestä löytyy ratkaisu, ei ripustautumisesta muihin. Nyt olisi aika saada itse ensin kuntoon, että voi osaltaan antaa suhteeseen sen tarvitsemaan vuorovaikutusta.
Älä hätäile, päivä kerrallaan kohti parempaa, se odottaa kyllä.
Kerroit että erämaassa samoilu auttoi hieman, pienistä hetkistä on otettva voima taas seuraavaan hetkeen ja uskottava, että kyllä tämä tästä, vaikka tuntuisi että maailma kaatuu ja pää sekoaa. Se tila menee ohitse ja tulee seuraava hyvän olon ja hetken välähdys ja seuraava...
Älä anna itsesi uskoa noita: olen skitso paska, sillä et todellakaan ole.
Olet ajatteleva herkkä nuorimies, sillä tyhmä olisi jo ratkaisunsa tehnyt, sinä taistelet ja kaiken tämän paskan (lääkkeet) jälkeen olet vahva ottamaan elämän vastaan mitä se ikinä tuokin.
Tämä on sinun ainutlaatuinen ja ainoa elämä, ota se.
Tässä oli jonkun mielestä "keittiöpsykologiaa", mutta hakkaa mennen tullen leipääntyneet psykiatrit tappaja lääkkeineen.
Voi hyvin, jaksa tämä päivä. Tee siitä vähän parempi kuin eilinen.
Älä ajattele huomista.Kiitokset vaan kannustuksesta. Kyllä se varmaan elämä paranee päivä päivältä, kun vaan jaksaa uskoa. Taidankin seuraavan kerran kun käyn psykiatrini luona, kertoa ihan rehellisesti, että lääkkeittein syönti loppuu kokonaan vielä tämän vuoden aikana. Tulee esiin normaali persoonani takaisin noista lääkehuurujen takaa. Sitten vain arkeen mukavia harrastuksia, kotona seinien tuijottamisen sijaan, niin ehkäpä se elämä vielä voittaa.
- saraLyn
Menee nyt hieman aiheen vierestä, mutta mä en todellakaan tajua tota lääkäreiden tyyliä tuputtaa lääkkeitä. En edes uskalla ajatella mitä kaikkia pillereitä popsisin, jos olisin myöntynyt kaikkiin lääkärin ehdotuksiin. Ihme touhua.. Jos haluaisin ratkaisun pahaan olooni laittamalla pään sekaisin, alkaisin käyttämään huumeita enkä kituisi ja ramppaisi lääkärissä..
- ---
Onko säryillesi yritetty tehdä jotain? Onko selkääsi hoidettu muuten kuin lääkkeillä? Jatkuvat kivut vetävät helposti mielenkin matalaksi..
- Lässynlässyn.
Minä olen hullu kuin pullosta tullut pullohullu.
- parempaan päin
On sitä selkäsairautta hoidettu säännöllisillä fysioterapeutin käynneillä.
- Dingdongding
parempaan päin kirjoitti:
On sitä selkäsairautta hoidettu säännöllisillä fysioterapeutin käynneillä.
"On sitä selkäsairautta hoidettu säännöllisillä fysioterapeutin käynneillä"
Mihinkäs tämä liitty? Selkäsairaus ei ole masennus. - 891ö
Dingdongding kirjoitti:
"On sitä selkäsairautta hoidettu säännöllisillä fysioterapeutin käynneillä"
Mihinkäs tämä liitty? Selkäsairaus ei ole masennus.Fyysisesti sairailla ihmisillä puhkeaa masennus helpommin, kuin terveillä. Jos elämä on yhtä taistelua kipujen kanssa, mitä luulet, että pääkopalle käy?
Selkäsairaus ei ehkä ole masennus, mutta varmasti auttaa laukaisemaan sen. - aknou
parempaan päin kirjoitti:
On sitä selkäsairautta hoidettu säännöllisillä fysioterapeutin käynneillä.
En voi kuin toivottaa tsemppiä ja jaksamista alkaneella tielläsi parempaan päin.
Pidä kiinni päätöksestäsi!
Kirjoittele itsestäsi, miten on mennyt jatkossa.
Voi hyvin - Dingdongding
891ö kirjoitti:
Fyysisesti sairailla ihmisillä puhkeaa masennus helpommin, kuin terveillä. Jos elämä on yhtä taistelua kipujen kanssa, mitä luulet, että pääkopalle käy?
Selkäsairaus ei ehkä ole masennus, mutta varmasti auttaa laukaisemaan sen."Fyysisesti sairailla ihmisillä puhkeaa masennus helpommin, kuin terveillä. Jos elämä on yhtä taistelua kipujen kanssa, mitä luulet, että pääkopalle käy? "
Onko joku muu muuta väittänytkään? Ja kyllä minulla on ihan omia kokemuksia, niin minun ei tarvitse luulla mitään, vaan tiedän varsin hyvin.
"Selkäsairaus ei ehkä ole masennus, mutta varmasti auttaa laukaisemaan sen."
Onko joku muu muuta väittänytkään? Muu,muu. - parempaan päin
aknou kirjoitti:
En voi kuin toivottaa tsemppiä ja jaksamista alkaneella tielläsi parempaan päin.
Pidä kiinni päätöksestäsi!
Kirjoittele itsestäsi, miten on mennyt jatkossa.
Voi hyvinKyllä se minun kohdallani mielenterveysongelmat alkoivat fyysisestä vaivasta. Noin viisi vuotta sitten treenasin pitkän matkan juoksua.paras maraton aikani oli 3h 5min. Oli tarkoitus ruveta kilpailemaankin ihan vakavastikin. Urheilu oli elämäni tärkein sisältö. Mutta sitten petti selkä, tuli krooninen iskiastyyppinen kipu, mikä pakotti lopettamaan urheilun. Tuntui että vuosikausien raskas treenaaminen meni ihan hukkaan. Siitä se rupesi mieli hiljalleen synkkenemään, kun elämää rupesi hallitsemaan jatkuva kipu. Rupesin myös eristäytymään muista ihmisistä, ja lopputuloksena minusta tuli moniongelmainen, fyysisesti ja psyykkisesti sairas surkimus. Meni noin kaksi vuotta ennen kuin pyrin psykiatrin vastaanotolle, vanhempien patistelemalla, kun he huomasivat että elämäni suistui ihan sivuraiteilleen. Eli lopputuloksena voin vannoa että ihmisruumissa fyysinen puoli on täysin sidoksissa myös psyykkiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341967Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.29959- 69866
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?260740Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65726- 10709
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132680- 79665
- 26659
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.205652