miltä alakaukka synnyttäminen tuntui

nainen 27v

miltä teistä tuntui synnyttää alakautta

20

700

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ¨9098u89y

      Ei oikeastaan miltään, kyllä sen tunsi että paikat venyy ja venyy mutta kipeää ei tehnyt. Tämä johtui varmasti siitä että väliliha puudutettiin pyynnöstäni juuri ennen kun alkoi ponnistusvaihe. Repeämiä ei tullut eikä jouduttu välilihaa leikkaamaan. Ne avautumis supistukset koko synnytyksessä kipeää tekivät, ei siis itse ulos tuleminen.

    • ybhjfy

      Samaa mieltä kuin aiempi: ei oikeastaan miltään, mutta oli kauhea paine ja sen tunsin että paikat venyy.
      Mulla siis epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessakin sen verran, että en tuntenut kipua mutta tunsin kaiken muun melko hyvin.

    • 6+18

      Tuntus ihan hirmuselta kakalta mikä on saatava ulos, mut varsinaisesti ei sattunu.. aika metka tunne :)

    • .....

      Itse en niin muista, miltä se synnytys tuntu..

      Mutta se tunne on jäänyt mieleen, kun vauva oli pihalla.. Tuntu, että jalkovälissä on oikeesti jumalaton aukko :(

    • nananananas

      tuntui siltä kun olis pitänyt saada joku jalkapallo työnnettyä ulos. ei sattunut, vaikka tunsinkin että jotain repeää.

    • naane24

      Itse jouduin synnyttämään ilman mitään puudutuksia, kun synnytys lähti käyntiin ilaman mitään suurempia varoituksia. Joten supistukset kyllä tuntuivat hemmetin kivuliailta koko matkan kotoa sairaalaan, mikä kesti sen tunnin, mutta itse synnytys, tai ponnistusvaihe meni niin nopeaa, ettei se juuri missään tuntunut. En oikein edes kerennyt tajuamaan mitä tapahtui juuri :D Lapsi kun oli alta 2 minuutissa maailmassa ja synnytyksen kokonaiskesto oli ehkä sen 2 tuntia...

    • Kipeältä!

      Itselläni oli valtava ponnistamisen tarve molemmissa synnytyksissä ja ponnistus sattui todella paljon. Kuitenkin kun tiesi, ettei muuta mahdollisuutta ole kuin ponnistaa se lapsi ulos ja kipu helpottaa kunhan lapsi syntyy niin sitä sai kummasti voimia ponnistaa kivusta huolimatta. Ponnistusten kestot oli 10min ja 4min siitä huolimatta, että kivun vuoksi ponnistukset oli melko lyhyitä. Kummallakaan kerralla ei käytössä ollut kivunlievityksiä.

    • uuu88ii

      sattui niin paljon, ettei mikään muu kipu tunnu sen kamaluuden jälkeen enään miltään! aika pahat traumat jäi

    • autsss

      Ponnistus kesti 40min, aika tuskaa etenkin väsyneenä. Tuntui et paikat repee ( niinku repeskin) mut pakko oli...

      • toukka

        Koko synnytys sattui enemmän, mitä oisin voinu edes kuvitella, mua ei ole ikinä sattunu yhtä paljon. Sitä en tiedä, vaikuttiko kivun määrään se, että synnytys käynnistettiin cytotecilla ja tipalla, kun aiempia synnytys kokemuksia omasta takaa minulla ei ole, mutta monet sanovat, että käynnistetty synnytys sattuu enemmän kuin muuten.. Ponnistus tuntui siltä, että pitää vääntää isoa paskaa ja se kyllä mielestäni myös sattui, ponnistus mulla kesti 24min ja vauvan pään ympärys oli 36cm, jouduttiin leikkaamaan välilihaa, jotta vauvan ulos tulemista saatiin nopeutettua.. Ja tikkaus sattui myös vähän, vaikka olikin puudutus..


    • yhden synnyttänyt

      Avautumisvaihe oli yllättävän helppo ilokaasun ja epiduraalin kanssa. Ponnistusvaihe olikin sitten ihan eri juttu kun epiduraali ei vaikuttanut alapäähän. En tuntenut varsinaisesti paineen tunnetta vaan repeytymistä. Näin kolmen viikon jälkeen en enää edes muista kuinka kipeää teki, sen jotenkin vaan unohtaa vaikka päivä synnytyksen jälkeen vielä tuntui ettei toiste halua samaa kokea..

    • ...

      Avautumisvaiheen selkäkivut oli jotain sanoin kuvaamatonta. Alhaisen kipukynnyksen omaavana olin varautunut jo ties mihin (luettuani tietysti kauhutarinoita täällä), mutta sairaalaan päästyä 9cm auki ja taivas aukeni kun sain ilokaasua. Itse synnytys ei ollut mitenkään paha- juurikin kuin koittaisi änkeä isoa kakkaa mikä ei millään meinaa tulla. Itse en edes ehtinyt ajatella kipua vaan keskityin ponnistamiseen. Kätilö oli aivan ihana, joka tsemppasi hyvin jaksamaan. Enemmän pelkäsin niitä muutamaa pikku ommelta ja puudutuspiikkiä - onneksi niitäkin turhaan.

      • iulygul

        Sinulla on siis avautumis supistukset menneet selkään :/ tiedän tunteen, se kipu on jotain jäätävää... helpommin kestän noita tavallisia supistuksia jotka siis ilmenevät vatsanpuolella kipuaaltona.


    • rgh34

      Esikoiselta ei tullut ponnistamisen tarvetta kovin vahvana vaan tuntui vain, että nyt painaa. Itse ponnistusvaihe kesti 20min eikä se niin pahalle tuntunut. Ihan se viimeinen rutistus, kun pää syntyi tuntui julmalle.

      Kakkoselta tuli semmoinen olo, että tää muuten tulee nyt ja ainoa mikä sattu oli se, että piti vaihtaa asento kyljeltä selälleen ja kätilö venytti välilihaa osoittaakseen ponnistussuuntaa. Piti karjasta sille, että sormet pois sieltä tai ei synny ikinä, tuntui tosi inhottavalle se repiminen. Neiti syntyi 4 minuutissa.

      Mut minulla lapset on olleet alle kolmikiloisia, joten ei niissä ihan kamala homma ollut :D Kaiken kaikkiaan vertaisin siihen, että olis ihan julmetun iso kakkahätä ja se tavara olis kivikovaa.

    • isovauva11

      Itselläni puduutus ei enää vaikuttanut ponnistusvaiheessa joten kipeää teki ja aivan perkeleesti, mutta ponnistamatta oleminen teki myös kipeää, ja takasinpäin ei vauva ahalunnut (pakkohan se on sieltä ulos saada! :D) joten ainoa vaihtoehto oli ponnistaminen, vaikka sattuikin. Kaikenkaikkiaan ei kuitenkaan ollut NIIN kamalaa kuin olin kuvitellut ja synnytyksen jälkeen ajattelin että tässäkö tämä oli :) sitten alkoi huippaamaan (menetetty veri, yö nukkumatta, koko synnytyksen aiheuttama uupumus) ja se tunne oli minusta pelottavampaa kuin koko synnytys!

    • vauvau

      Vaikuttaako ikä siihen paljon se sattuu? Olen 16, ja raskaana. Synnytys pelottaa ihan hirveesti. Oon nuori ja tää on tietenki eka vauva, niin sattuuko eka synnytys eniten?

      • hei vauvau

        Ikä ei vaikuta ja ei välttämättä satu eniten.... itselläni ekan synnytys oli paljon kivuttomampi/helpompi kuin toisen. Eikä siinä synnytyksessä "kamalaa" ole oikeastaa muu kuin ne kovat avautumiskivut, mutta niistäkin kyllä selviää ja halutessaan voi synnärille lähteä suht ajoissa (eikä karvistellä kotona koviin tuskiin asti) niin saa ajoissa kivunlievitystä.


    • hoitaja22

      tuntui kun olisi tenispalloa synnyttänny mutta sitten kun laps tuli ulos niin tuntui hetken kun jalkapallo olisi tullut pois mahasta.ei sattunnut mutta tuntui vain painetta..sain vain kaks kipupiikkiä kun muuta ei keretty antamaan ja poika painoi 3210g syntyessään,syntyi rv38 2

    • ======))))((((

      Eka lapseni syntyi epiduraalin vielä vaikuttaessa, ja ainoa tunne oli valtava paine, semmoinen järkyttävä kakkahätä. ;) Repesin, tehtiin episiotomia, eikä silti sattunut kun oli hyvät puudutukset.
      Toka syntyi ilman mitään kipulääkkeitä, ja se oli aivan kaameeta. Sattui ihan pirusti, oksennuskin tuli ponnistaessa... En revennyt, vain pari pientä nirhaumaa.
      Eli ei se repeäminen kerro sitä miten paljon sattuu, vaan se miten hyvä puudutus on!

    • Hienoa

      Synnytin puoli vuotta sitten. Viikkoja oli 35 4, kun yöllä klo 01 heräsin supistuksiin. Eivät olleet kivuliaita, hieman epämiellyttäviä vain. Puolen tunnin päästä päätin ottaa aikaa, kun tuntui, että oli siihen puoleen tuntiin mahtunut aika monta supistusta. Kesto oli reilun minuutin ja väli tasan kuusi minuuttia. Klo 03 soitin synnärille, että mitäs nyt ja sieltä ystävällinen nuorehko mies kehotti ottamaan panadolia ja koittamaan vielä nukkua, jos vaikka vielä loppuisivat. Sanoi, että jos kahden tunnin päästä vielä sama jatkuu, pitää lähteä tulemaan. Klo 05 aloin sitten pakkaamaan itselleni sairaalakassia ja kotiintulovaatteet itselleni ja vauvalle laitoin miestä varten muovipussiin odottamaan. Kuudelta herätin miehen, että pitäis varmaan lähteä. Syötiin aamupala ja kaikessa rauhassa kampailin siinä tukkaa ja laitoin vaatteita päälle. Kun istahdin sohvalle kenkiä pukeakseni, meni vesi klo 07. Siitä tunnin päästä oltiin synnärillä. En ollut liiemmin avautunut edes vielä, joten meidät passitettiin tarkastusten jälkeen osastolle odottelemaan. Klo 11 käytiin kanttiinissa syömässä voileivät, siinä vaiheessa supistukset jo vaativat keskittymistä, mutteivat edelleenkään olleet pahemmin kivuliaita. Klo 17 olin avautunut 4cm ja meidät siirrettiin synnytyssaliin odottelemaan edistystä. Siinä vaiheessa supistukset jo sattuivatkin, mutta ilokaasulla ja oikealla hengityksellä niistä selvisi ihan hyvin. Klo 19 selkä alkoi sattua supistusten aikana melkoisesti, mutta ihana kätilöopiskelija suositteli akupunktiota, mikä auttoi tosi hyvin (voisin antaa kielipusun sen keksijälle :D). Klo 20 supistukset alkoi olemaan jo tosi kivuliaita ja kun kätilö ilmoitti, että olin avautunut 5cm, ajattelin, että nyt sitten sitä epiduraalia kehiin, en jaksa enää toista samanmoista aikaa! :D Nooh, siinä sitten tuli anestesiahoitaja laittamaan kanyylia käteen, eikä löytänyt suonta...klo 20.20 supistukset tuntui sietämättömiltä ja edelleen suonta etsinyt hoitaja kysyi, oliko tarve ponnistaa. Kätilö tuli tarkistamaan ja "JUHUU!!"; 10cm! En siis tarvinnutkaan epiduraalia! Ponnistusvaihe kesti 40min (itse olisin arvioinut sen kestäneen ehkä 15min, mutta kello ei valehtele) eikä sen aikana supistuksetkaan sattuneet enää, sillä ponnistaminen vie sen kivun tosi hyvin mennessään. En olisi muuten revennyt, mutta pieni supermiehemme syntyi nyrkki edellä ja se nyrkki sitten repi emättimestä klitorikseen yltävän haavan, joka ommeltiin. Mutta en kyllä sitä repeämistä missään vaiheessa tuntenut ja KAIKKI synnytykseen liittyneet kivut unohtuivat sillä sekunnilla, kun sain pienen pojan syliini

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kirja: Martina Aitolehti näki narkomaani-siskonsa piikitetyn käsivarren: "Sillä hetkellä tajusin..."

      Hyvinvointiyrittäjä ja triatlonisti Martina Aitolehti avautuu rehellisesti mm. pikkusiskonsa-Steffin huumehöyryisestä elämästä uudessa elämäkertakirja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      4280
    2. Loiri on kuollut.

      Poistui kuvioista.
      Maailman menoa
      185
      3664
    3. Martinan vastenmielinen menneisyys

      Martinan kirjasta julkaistujen otteiden perusteella hän on vastenmielinen sarjapettäjä ja epävakaa persoona. Kukaan normaali ihminen ei huuda kuutta t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      284
      2637
    4. Vesa-Matti Loirin some hiljeni pahaenteisesti - Nyt tuhansilla suomalaisilla vain tämä yksi viesti

      Mikä on sinun suosikkimuistosi Vesa-Matti "Vesku" Loirista? Meneekö se Uuno Turhapuro osastolle, Eino Leinon tulkintaan vai onko se aivan jotain muuta
      Maailman menoa
      62
      1979
    5. Miksi Martina puhuu kirjassaan

      …muunneltua totuutta. Hän ei ole ollut apuvalmentajana hevostallilla nuoruudessaan. Hän on ollut ihan tavallinen tallityttö muiden tallityttöjen jouko
      Kotimaiset julkkisjuorut
      145
      1709
    6. Kiinasta taas uusi virus maailman iloksi

      Kiinassa on tunnistettu uusi Langya henipavirus (LayV), johon on sairastunut jo kymmeniä ihmisiä. Tutkijoiden mukaan virus on todennäköisesti tarttun
      Maailman menoa
      72
      1698
    7. Loiri oli minusta vastenmielinen

      Loirin kaikkea tekemistä leimaa hänen Uuno Turhapuro filminsä. Uuno filmit ovat olleet minulle aina todella vastenmielisiä. Tuo poru
      Maailman menoa
      205
      1140
    8. Parisuhdeodotukset

      Ajattelin ohittaa tämän päiväisen palstahärdellin ja viedä keskustelua alueelle, joka kovasti mietityttää ja joka saa tuntemaan suurehkoa rakkauden va
      Sinkut
      146
      923
    9. Martina - Taistelija (WSOY) on menestyskirja

      Mukavaa luettavaa ja paljon kauniita kuvia Martinasta. Loppukesä menee tämän kirjan parissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      858
    Aihe