Halla-aho vs. ihmisoikeudet ja EIT

Jussi Halla-aho on lähinnä k_seskellut ihmisoikeuksille kirjoittamalla mm, että ihmisen arvo on lähinnä instrumentaalinen eli jokaisen arvo määräytyy sen mukaan, miten arvokas hän on yhteisön kannalta. Ajatus on äärimmäisen kaukana ihmisoikeus julistuksista ja sopimuksista, joiden keskeinen sanoma on jokaisen ihmisen arvokkuus ja ainutlaatuisuus. Nyt tämä samainen Halla-aho pohdiskelee valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saatuaan lopullisen tuomion kansallisissa tuomioistuimissa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla sananvapaus kuuluu näin:

1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Kannattaa lukea tarkkaan 2. kohta, sillä siinä määritellään ne rajat, joissa sananvapautta voidaan toteuttaa. Siten on ymmärrettävä, että kansallisella lainsäädännällä kukin valtio määrää, mitä saa sanoa ja mitä ei seuraamuksetta. Tavoitteenahan rajoittamisessa on suojata yhteiskuntaa ja sen eri jäseniä. Tässä suhteessa korkeimman oikeuden tuomio on linjassa sopimustekstin ja Suomen rikoslain kanssa.

Valittaminen tuomioistuimen sinänsä edellyttää mm, että henkilön ihmisoikeussopimuksella turvattua oikeutta on rikottu viranomaisen toimesta, kaikki kotimaiset oikeuskeinot on käytetty ja että valitus on tehty kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun korkein kansallinen oikeusaste tai muu viranomainen on antanut lopullisen päätöksensä asiassa. Mahtaakohan ensimmäinen ehto toteutua millään muotoa H-a:n kohdalla?