Välitän vieläkin liikaa..

Aika vaan kuluu mut se tunne ei lähde kulumallakaan. Ei olis koskaan pitänyt heittäytyä tunteen vietäväksi. Meni omat asiat entistä enemmän sekaisin ja ne vaikuttaa edelleen, vaikka ei montaa kertaa yhdessä oltukaan. Harmittaa tuntea tällaista, kun mies on sanonut ääneen joskus ettei ole koskaan itkenyt naisten perään. Ei sellaista hitto sentään sanota naiselle. Varmaan mun pään sisälle on pinttynyt se pelkkä kiltti ja huomaavainen mielikuva ihanasta miehestä, mutta todellisuudessa menee elämässään eteenpäin naisesta toiseen. Ja pari ihmistä on vielä tämän vuoden puolellakin maininnut ko. miehen ja vinkannut mulle silmää että olis hyvä mies.

Sain tekstarin tällä viikolla tuntemattomasta numerosta. Jotenkin ajattelin, mitä jos oikeasti hän oli lähettäjä, mutta eihän se voinut olla kun ei mua enää sillä tavalla taida ajatella. Ei kuitenkaan selvinnyt kuka kaipaili. Harmittaa niin kovin laittaa pieni hymy väkisin kasvoille, kun hän tulee vastaan tai ajaa ohitse. Ikävöin niitä muutaman vuoden takaisia yllättäviä törmäämisiä ja sitä järkyttävää sydämen tykytystä, mutta toisaalta on niin h****tin vaikeaa sitten oikeasti nähdä hänet.