Martti Lutherin käsitys ehkäisyasiasta

Martti Lutherin käsitys ehkäisy / lapsiasiasta on ollut sama kuin meillä Vanhoillislestadiolaisilla.

Martti Luther kirjoittaa seuraavaa:

"lisääntykää ja täyttäkää maa" 1. Moos. 1:28
"Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää', ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme" (Valitut teokset III:Avioelämästä, s. 198 ja 211. WSOY, 1959. )

Raamatunkohta: 1. Moos. 38:9
"Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut hänen omaksensa: koska hän siis makasi veljensä emännän kanssa, antoi hän sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei hän olisi antanut veljellensä siementä. Ja se paha, kuin hän teki, ei kelvannut Herralle, joka kuoletti myös hänen."

Lutherin selitys kyseisestä kohdasta: "Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä Mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava. Siksi on inhottava rikos kiihdyttää simentä ja naista, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä tuottaa naiselle pettymys. Mies oli täysin katkerana vihan ja kateuden vallassa ja sen vuoksi hän ei tahtonut pakosta alistua kestämään mitään sietämätöntä orjuutta. Jumala oli siis oikeudenmukainen surmatessaan hänet. Teko oli paha ja sen tähden Jumala rankaisi häntä." (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40 s. 333)

(Viittaus Raamatunkohtaan: 1. Moos. 2:18)
"Tänä päivänä voi tavata monia, jotka eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia. Tätä suorastaan barbaarista raakuutta ja epäinhimillisyyttä tavataan erityisesti ylhäisten ja ruhtinasten keskuudessa, jotka usein pidättyvät avioliitosta vain siitä syystä, ettei heillä olisi jälkeläisiä. Vielä julkeampina pidetään ruhtinaita, jotka alistuvat pakosta naimattomuuteen, jotta heidän perheensä ei ylenmäärin lisääntyisi. He ansaitsisivat todella, että heidän muistonsakin hävitettäisiin elävien maasta. Mutta kaikki tämä on osoitusta perisynnistä. Mehän kyllä ihailemme suvunjatkamista katsoen sen Jumalan suurimmaksi työksi ja ylistämme sitä suuresti suurimpana
lahjana."
(Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7 s. 118)