haukkukaahan

suvi sunnuntai ja olen kääntänyt selkäni kaikelle pahanpuhumiselle ja ajattelemiselle. Ajattelen nyt vain positiivisesti kaikista. Haluan rakastaa ja auttaa jokaista jaksamaan, koska minuakin autettu. Yksin se ei onnistu, tarvitaan rukousta ja pyyntöjä ylhäältä taivaanisältä.

tuskin minusta siihen on, itse haluan vain uskoa että olemassa on joku, joka haluaa parantaa minut eheäksi ja haluaa tehdä minusta ihmisen, joka on ihminen ihmiselle..ollaan samalla puolella ja toivotaan samoja asioita eikö niin, että joku rakastaisi meitäkin.

se, joka tosissaan ikävöi ja tahtoo sen toisen vielä joskus itselleen, ei IKINÄ ikävöi tällä sivulla. Toimii ihan varmasti tuolla irl, menee sitten syteen tai saveen.

Itsestä se lähteekin, mutta siihen tarvitaan jonkun vahvemman kautta saatu voima. En yksin jaksaisi yrittää, jos minulla ei olisi annettu toivoa siitä, että asiat tulevat muuttumaan.

Totta, jokainen tekee oman uskonsa mukaan. Kenellä riittää uskoa, kenellä ei uskoa itseensä tai Jumalaan. Minulla on vaikeampaa luottaa, uskoa iteeni kuin Jumalaan. Olen mitätön tämän kaiken keskellä, vain Jumala on totta ja hänellä on kaikki valta ja voima auttaa minuakin. Itse en siihen kykene.

uskon mäkin jollain lailla Jumalaan, mutten mä ala sitä paasaamaan jollain kämäsellä nettisaitilla

Paasataanhan täällä niin paljon muistakin turhemmista asioista, miksi Jumalan aina pitäisi olla se viimeinen tai jotenkin kielletty puheenaihe,,,sitä ihmettelen. Silti meistä jokainen tietää sydämessämme, että ollaan heikoilla ellei meitä kanneta rukouksissa Jumalan eteen. Yksin olemme kaiken riepoteltavina.

Se voi olla, että piilouskovaisuutesi pukkaa migreeninä ulos.