Lihominen ahdistaa...

Itse lihoin 15kg ja oon nyt laihduttanut taas 3,5kg pois siitä...Kauheeta ku sanotaan et lihomiseen vaaditaan 7000kcal peruskulutuksen lisäks, mutta alle normisyömisellä lihoin siltikin noin paljon :s En ole vieläkään sinut itseni kanssa :( Haluaisin olla pienempi...

Ihan kun olisin itse kirjoittanut toi sinun tekstiä, mulla on juuri sama ongelma ja myös 5 kg on tullut ja siitä ahdistuksesta on tullut jo masennus ja stressi ja olen sen takia niin vihainen itselle et en pysty laihtumaan sitä 5 kiloo pos että olen agressiivinen kaikille ja nyt tuntuu et olen tulossa hulluksi siitä, olen aina 5-6 päivää "dieetillä" joka kostuu lähinnä kahvista ja sitten viikonloppu alkaa non stop syöminen. Ja tuntuu välillä jopa naurattavalta et en pysty poistaa vain 5 kg, mutta ne vaan pysyy.

Voi meillä on sama juttu, olen myös itsekin laihtunut 13kg, ja nyt tuntuu että voimat eivät riittää enään ja vaikka on oma keho mutta tuntuu et se on kääntynyt minua vastaan, kun ei millään pääse eroon.
Ajattelin että voidaanko vaihtaa sähköpostejä ja vaikka tutustua ja yrittää yhdessä vähän päästä noista kiloista eroon minun mielestä kun on tuki niin on helpompi. mitäs luulet. Tossa on minun s.posti niin kirjoittele minulle
[email protected]. :)

Sama täällä, aluksi laihduin anoreksian takia 20kg, ja viimeiset 10kg tuntui vielä lähtevän kuin itsestään ja lopulta olinkin kuin luuranko. Paranemisen myötä on kuvioihin tullut bulimian myötä ahmiminen, oksentelu on siis jäänyt kokonaan pois ja kiloja tullut ties kuinka paljon....olen siis jo luultavastikin normaalipainon puolella mutta se AHDISTAA, ja voi kuinka paljon syönkään aiempaan verrattuna ! Eikä ruokahalu tunnu loppuvan ihan hetkessä. Voisin vetää kerralla kokonaisen leivän, monta muffinssia ja suklaalevyn siihen päälle, enkä siltikään saisi tarpeekseni. Ahdistaa ja itkettää, miksi en voi olla normaali......

Ihanku ois ite kirjottanu ton! Oon 14 vuotias tyttö (56/176) ja mua kans ahistaa tää mun nopee lihoaminen! Oon saanu 6kiloo lisää ja se ahistaa mua tosi paljon! Oon itkeny niin paljon et en enää kykene siihenkään.. En uskalla puhua tästä kellekkään, yritän kontrolloida mun syömistä, liikkua, oksentaa, mut mikään ei auta ku aina epäonnistun. Tuntuu kauheelle syödä mitään! Ja nuo kilot on menny vyötärölle! Oon huomannu sen. En oo enää hoikka, ja jos vähänkin lihon viel alan olla vähän pulska! Mua hävettää myöntää mut oon lauta, ja ahistaa ku se rasva ei tuu rintoihin vaan vyötärölle ja perseeseen. D: Toivois vaan et ahistukseen vois kuolla.. Outoo ajatella mut tuo 6kg on vieny multa palan elämäniloo, nakertanu kaverisuhteita ahistuksellaan, vie kohta harrastuksen alta ku en viitti mennä harkkoihin hyllyttelemään läskejä.. :C nah..

ihanaa tajuta, että muutkin kamppailee ihan saman ongleman kanssa.. Ennen pystyin ees välillä miettii, että "enhän mä nyt ihan kauheen iso oo?" mut nykyään, ei mitään mahollisuutta tollaseen. En nää enää mitään muuta ku läskiä, läskiä ja läskiä. Luulis ettei joku 5kg näkyis missään, mut se näkyy ja liiankin hyvin. Tuntuu oikeesti siltä, et jos jonkun pitäis arvioida mun paino, nii se veikkais et oon ylipainonen... vaikka bmi on alle 20. Välillä ahdistaa lähtee ees ulos, ku miettii vaan miten läski on ja se rajottaa jo liikaki elämää.
Mut yksin näiden asioiden kanssa kamppailu on ihan kamalaa ja suosittelen kaikille puhumista edes jollekkin (terkkarille, äidille, kaverille ym.)!

Kamalaa kun maailman luonnollisimmasta asiasta, syömisestä, tulee pahin vihollinen.