Viimevuonna kymmenittäin mastokatkoja ja revittyä Dacronia, tänä vuonna pientä aallokkoa.
Olisiko syytä siirtyä kisailemaan Tallinkin laivoille ?
http://www.hs.fi/kotimaa/Merivartiosto pelasti purjehduskilpailijoita Suomenlahdella/a1305573839812
Olisiko syytä siirtyä kisailemaan Tallinkin laivoille ?
http://www.hs.fi/kotimaa/Merivartiosto pelasti purjehduskilpailijoita Suomenlahdella/a1305573839812
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä sitten?
Olisit köyhänä tyytyväinen, kun kilpailijat ostavat jälleen uusia varusteita ja maksavat niistä kohtuuttomat alv:t. Lisäksi työllistävät näin muutaman ihmisen.
Kyllä veneistä ja varusteista maksetuilla veroilla voi ihan hyvällä omalla tunnolla tarjota harjoitusmahdollisuuden Rajan henkilökunnalle. Pysyy taidot yllä ja osaavat pelastaa sitten myös rahattomia.
Voidaan tietysti kieltää purjehdus ja kannustaa ihmiset hankkimaan veneensä johonkin muuhun maahan, kuten nyt tehdään esimerkiksi kalliiden autojen kanssa. Suomi siinä häviää, mutta sehän on vain ihan oikein. :)
Keskeyttäneet Georg Otsiin ja viikoksi merelle pelkkää pirtua nauttimaan !
Viime vuonna ei katkennut yhtään mastoa. Muutama keskeytti, kun olivat killuneet plägässä puoli päivää. Mastoja meni 2010 kisassa.
Ei kannata muutenkaan arvostella, kun ei tiedä mitään itse kisasta.
Vuonna 2010 suurin osa keskeytti, hakeutui suojaan ja ulisi hädissään.
Sama meno taas.
Ja toiset jäi rannalle nettiin vinkumaan, kun eivät merelle uskaltaneet yrittämäänkään.
Aivan
Toiset ovat fiksuja ja jättävät kilpailun itsekeskeisille pullistelijoille jotka tositilanteessa ovat paskat ousuissa ja huutavat apua, vaikka vielä olisi ihan menokeli.
Miten sitä toiset, jopa perheet voivat kierrellä maailmaa veneillä kun tuuli voi olla yli 15 m/s, ai mutta he eivät olekaan kilpailijoita.
Ai että miten ne toiset? Matkapurjehtija kääntyisi ensimmäisestä mahdollisesta rakosesta saarten suojaan Suomenlahdella. Aivan mistä vain sittenkään sopisi tulla, kun lähdetään Venäjän aluevesiltä. Isolla merellä tehtäisiin olot niin mukaviksi kuin mahdollista ja viivyttäisiin matkalla päivä pari enemmän.
Suursaarta kiertävät monet suunnilleen perhemiehistöllä tai hiukan vahvistetulla perhemiehistöllä. Heillä ei ole niin suurta kokemusta kovasta kelistä, eikä sijoituskaan ole niin tärkeä. Kilpapurjehtija runttaa reitin läpi maaliin saakka vaikka sporttiveneellä, jos ei muuten, niin periaatteesta. Ne, joista ei ole edes lähtijäksi, naukkailevat konjakkia kotisohvalla tai saaren sopukassa ja nettipurjehtivat senkin edestä. Kuten joku jo toisaalla sanoi, mäkeä laskevia jänöjusseja.
Ja kaiken pölöjimmät jaksoo joka vuosj tiälä piätään aakoo. Tulukee ihe kahtommaan ko vesj tulloo piälle ko rekka-aato ja lentee vaakasuoroo.
Kilpailussa on tarkoitus tulla nopeasti maaillin. Jos haluaa tulla on otettava ser riski että jotain voi mennä rikki. Venettä pitää purjehtia kovaa ja silloin tahtoo tapahtua näitä mainittuja masto, purje rikkoontumisia. Ei tämä ole miteenkään poikkeavaa että veneet joutuvat keskeyttämään. Ääriesimerkkinä otetaan vaikka VOR, veneet taatusti kunnossa miehistö osaavaa mutta keskeytyksiä tuli hirveä määrä.
Ajettii viime kesänä kilpaa Finngulf 40 :sellä Bavariaa vastaan.
Kummaltakaan ei katkennut keppi eikä narut.
Bavaria meni menojaan, mitään ei mahdettu. Kun kiikarilla katsottiin niin näytti siltä että Bavassa ei kukaan oksentanut laidan yli kuten meillä lähes joka ukko kipari mukaan lukien. Oisko Bavan vahvuus ollut siinä että se kulki tasaisemmin, vai mikä.
Perille, samaan saareen tulimme kuitenkin kumpikin ajallamme. eli tasapeli. Baritzin miehet alkoivat ryyppäämään, hyi heitä. Me menimme siveästi nukkumaan koijiimme emmekä aiheuttaneet pahennusta vierassatamassa kuten satamassa ryyppääjät saattavat aiheuttaa.
Aamulla taas muutaman pillerin jälkeen uusiin urheillisiin kilvoitteluihin...
Aika kehno porvoo. Ei sellaista venettä ole edes olemassa kuin Finngulf 40. FG 41 ei varmasti jää Bavarialle edes amatöörimiehistön voimin, kunhan on rätit ylhäällä...