Mulla olis siis ensimmäinen tapaaminen psykologin kanssa IKINÄ. En tykkää lääkärikäynneistä. Oli vaiva sitte henkinen tai fyysinen. Jotenki potilaan rooli aina se valittava, enkä tykkää olla valittaja.
Noh. Olen aina kuvitellut selviäväni mistä tahansa. Olen taistellut oman masennukseni kanssa varmasti jo monta vuotta, ennen kun edes tajusin todella, että olen sairas, en saamaton ja tyhmä (tai ainakaan ihan niin saamaton ja tyhmä, ehkä vähän myös oikeasti saamaton persoona). Eli tarvitsen tätä tapaamista. Olen jaksanut sillä ajatuksella viimeset kaksi viikkoa, että tiedän pääseväni vihdoin alkuun hoidossa. Itse en ole saanut aikaiseksi, lähimmäiseni varasi sen puolestani.
Ja ylihuomenna on sitten se jutustelulääkärin aika. Yksityiselle. Oon aivan täysin kokonaan hulluuden partaalla (eli siis jännittynyt), että "mitä mä olen menny tekemään.. se pitää mua valittavana kakskymppisenä likkana.." TAI sitte se laittaa mut johki laitokseen.
Miten te olette selvinneet ekasta tapaamisesta? Ja päättääkö se lääkäri heti silloin, että pitääkö jutustelua jatkaa vai ei? Miten se toimii? Heti lääkkeet kouraan? Entä jos en edes sillä ekalla tapaamisella saakkaan sanottua mitään mikä oikeasti painaa?
Noh. Olen aina kuvitellut selviäväni mistä tahansa. Olen taistellut oman masennukseni kanssa varmasti jo monta vuotta, ennen kun edes tajusin todella, että olen sairas, en saamaton ja tyhmä (tai ainakaan ihan niin saamaton ja tyhmä, ehkä vähän myös oikeasti saamaton persoona). Eli tarvitsen tätä tapaamista. Olen jaksanut sillä ajatuksella viimeset kaksi viikkoa, että tiedän pääseväni vihdoin alkuun hoidossa. Itse en ole saanut aikaiseksi, lähimmäiseni varasi sen puolestani.
Ja ylihuomenna on sitten se jutustelulääkärin aika. Yksityiselle. Oon aivan täysin kokonaan hulluuden partaalla (eli siis jännittynyt), että "mitä mä olen menny tekemään.. se pitää mua valittavana kakskymppisenä likkana.." TAI sitte se laittaa mut johki laitokseen.
Miten te olette selvinneet ekasta tapaamisesta? Ja päättääkö se lääkäri heti silloin, että pitääkö jutustelua jatkaa vai ei? Miten se toimii? Heti lääkkeet kouraan? Entä jos en edes sillä ekalla tapaamisella saakkaan sanottua mitään mikä oikeasti painaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No kuuleppas nuori neiti, mitäpäs jos vaan menisit sinne konttorille ja saat silloin vastauksen kaikkiin noihin kysymyksiisi.
Noihin kysymyksiin ei ole mitään universaaleja vastauksia.
Ja jos sinulla on todella pahoja tunteita tai suunnitelmia, on mahdollisuus että joudut pakkohoitoon.
"Entä jos en edes sillä ekalla tapaamisella saakkaan sanottua mitään mikä oikeasti painaa? "
Et sinä käytännössä saakkaan kertoa kaikkea, jos et halua pakkohoitoon.
"Miten te olette selvinneet ekasta tapaamisesta?"
Eiköhän siitä suurin osa selviä hengissä.
" Ja päättääkö se lääkäri heti silloin, että pitääkö jutustelua jatkaa vai ei?"
Ei universaalista vastausta.
" Miten se toimii?"
Ei universaalista vastausta.
"Heti lääkkeet kouraan?"
Ei universaalista vastausta.
Kannattaa tosiaan vaan olla varovainen niiden juttujen kanssa mitä suusta päästät. Siis jos et halua missään nimessä pakkohoitoon.
No niitä laitoksia ei ole kyllä oikein ole olemassa enään. On vain päiväosastoja joissa käydään päivisin tai sitten tavallisen sairaalan akuuttiosasto. Etköhän sinä viimeinkin pääse hoidossasi alkuun. Alussa tuntuu pahalta mennä psykiatrille mutta ajan myötä se helpottuu ja alkaa ymmärtää minkälaisesta sairaudesta todella on kyse.
Toivon todella että psykiatri on miellyttävvä sillä heitäkin on moneen junaan. Jos ei nyt natsaa niin katso vaikka yksityisen sivuilta jokin toinen mukava.
Tämä on kuitenkin heidän ammattiaan ja he ottavat sen vakavasti. Todennäköisesti saat lääkkeitä kokeiltavaksesi, kokeile niitä se pari viikkoa ja jos ei toimi niin uudestaan psykiatrille ja pyydä siinä vaiheessa lähetetttä paikalliselle psykiatrian polille. Tsemppiä nyt vaan!