siitä, kun on koko ikänsä tuntenut itsensä jonkinlaisena olentona ja luulee, että kaikki muutkin on samanlaisia... mutta jos ne ei olekkaan? Jos onkin jotenkin erilainen, mutta ei ymmärrä sitä, kun ei ole vertailukohtaa. Ja ihmettelee sitten koko ajan, että miksi nuo toiset ajattelevat ja toimivat niin eri tavalla. Eikä hoksaa, että itse onkin se erilainen.
Onko käynyt mielessä?
Onko käynyt mielessä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Just det
päivä. Miten niin ei ole vertailukohtaa? Itsestään oppii, kun on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, siis joka päivä. Ihan hauskaa, kun tajuaa, että on ihan luupää, tai että ajattelee jostain ihan eri tavalla, tai miten joku voi ajatella jollain tavalla.
kannattaa matkustaa ulos Suomesta hetkeksi, ts. vaikka vuodeksi pariksi, tai tutustua mamuihin, niin huomaa, että oma avaruus on pieni kuin kärpäsen kakka, siis kuinka tosi eri tavalla joku voi ajatella, eikä se välttämättä ole aina se oma tapa ajatella se yksi ja ainoa oikea.
mutta en tainnut ihan sitä tarkoittaa, On se sisäavaruus aika laaja, mutta sellaista perustavalaatuista nollapistettä ajattelin, tai no, sinne suuntaan.
omituinen, vs. normijengi, ja aina olen myös tiennyt, olevani erilainen, eikä se pahemmi elämänmenoani ole haitannu, mitänyt joskus herkkinä hetkinäni, on satuttanut ajattelemattomien ihmisten kommentit miilloin mistäkin, tosin nykyään, tälleen jo vähän vanhempana, ei niin paljoa toisten letkautukset satuta. sanoisin kyllä, että ihminen tietää olevansa erilainen, aivan kuten kehitysvammaisetkin tietävät itsessään olevan jotain vialla.
Olen äärimäisen herkkä ihminen. Sitä ei välttämättä normiarjessa näy enkä siitä ole kertonut kun todella tärkeille ja läheisille ihmisille.
Ei kuulu muille.
Mie myös, niin herkkis, että pidän jonkinlaisella kyynisydellä ja piikikkyydellä ihmiset kaukana. Parhaat kaverit, jotka ovat vahvoja ja tulleet lähelle, tietävät vain tämän.
Ootko pysyny terveenä? Ei kuulu muille.
Olen pysynyt. Normimeiningillä mennään. Tunnen vaan niin voimakkaasti asioita.
Mieti nyt että kun jokainen sormenjälkikin on erilainen. Sormenpää on kuitenkin aika pieni verrattuna noihin aivopoimuihin. Siihen kun vielä yhdistää kaikenlaiset geneettiset tekijät, kasvatuksen, ystävyyssuhteet, kasvuympäristön, ulkomaailmasta opitun ja kaikki mahdolliset kokemukset. Sen kun vielä vetäsee ton tunnesihvilän (sydämeksi ja sieluksikin kutsutun) läpi niin aika ihme jos samanmoinen vastaan kävelee.
Elämä on lahja oli sitten herkkä tai vahva. Monista ihmisistä löytyy kumpaakin.