Jos eksyt tänne lukemaan niin varmasti tunnistat viestini.. En ole pystynyt sinua unohtamaan, vaikka niin kovasti koitan jatkaa elämääni eteenpäin. Ei niin suurta rakkautta voi vaan unohtaa. Vaikka toisin olen ehkä antanut ymmärtää, haluan sinut edelleen omakseni, en voi sitä kieltää. Rakastan sinua edelleen..
http://www.youtube.com/watch?v=31G6fxYJcJE
http://www.youtube.com/watch?v=31G6fxYJcJE
Vastaukset 69
Vanhimmat
Niinkö? En kuitenkaan tunnistanut kappaletta, joten joku muu lienee kadoksissa.
Joku Ruuskan mä tahdon sun elämään...Sitä ei muuten ollu Ytuubissa -
Mihin päin tämä meni?
komppaan sinua.
Rakkautta ei voi unohtaa tai lopettaa. Sen voi jättää sivuun tai taka-alalle, mutta se ei mene pois. Olet toiminut juuri niin kuin sinun pitääkin. Minä en rakasta sinua edelleen, rakastan sinua aina.
En tunnistanut. tämä voisi olla kenelle vaan..
tunnistan biisin, toivoisin sen olevan mulle. ainakin eräs kaunis nainen sitä mulle kerran lauloi.
Tunnistaisin itseni muuten, mutta en usko minulle kirjoittavan henkilön tuottavan noin kirjakielistä tekstiä.
Edelleen? Vai saitko kenkää ja rakastat - taas - vähän aikaa?
http://www.youtube.com/watch?v=ssv-zzm3VnE
Kadotitko sinä hänet vai hän sinut...? Ainakin kappale kertoo kiihkeistä hetkistä, eihän sellaista kannata kadottaa ;)
En saanut kenkää ja olen hänet halunnut omakseni niin kauan kuin olen hänet tuntenut. Tilanne oli vain mahdoton ja minä jouduin väistymään ja peittämään todelliset tunteeni. Tiedän, että haluaisin viettää hänen kanssaan loppuelämäni, mutta luulen, että on liian myöhäistä kertoa sitä hänelle. Moni varmasti voisi kommentoida tuohon, että koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta jos tietäisitte tilanteen, niin ehkä ajattelisitte toisin. Tämä taisi olla niitä tapauksia, että on liian hyvä ollakseen totta. Hän oli minulle täydellinen omana rikkonaisena itsenään..
Mikä sitten meni pieleen ? Oliko hän kenties varattu ?
Jos rakastat häntä... älä luovuta. Jos tiedät, että olisit hänelle oikea, kadut myöhemmin väistymistä. Minä olin se väistyjä kun pelkäsin siipeeni saamista. Sain siipeeni, mutta vain oman toimintani takia.
Vai huomasitko antaneesi itsestäsi ihan totuudenvastaisen kuvan ja helpompi oli vetääntyä kuin oikaista väärinkäsitys.
Kyse ei nyt ollut mistään sellaisesta. Hän tiesi minusta synkimmätkin kohtani, kuten minä myös hänestä.
Minäkin tästä voisin itseni tunnistaa, mutta minun salamielitiettyni ei saisi tuotettua noin pitkää pätkää tekstiä.. :P Ja kaikenlisäksi hän on se joka ei pysty suhteelle antautumaan, joten turhapa olisi täällä minun perääni itkeä..
Ja nyt sinä olisit vapaa ja minä en. Ajatuksia ja kaipuuta sinusta on.
Pelkät ajatukset ja kaipuu eivät riitä. Ne eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että on myös rakkautta. Sellaista rakkautta, joka saa ihmisen tekemään mitä vaan, jotta saisi toisen omakseen.
Minäkin rakastan sinua. Aina. Ei jotakin niin kaunista voi unohtaa, vaikka se kaikki tapahtui vain sydämissämme ja todellisuus oli aivan toista.
http://www.youtube.com/watch?v=-s-4IzLzcV0
http://www.youtube.com/watch?v=fV4DiAyExN0
Yksi rakastunut lisää ilmottautuu! Minäki tarvinnu ja kaivannu tätä tyttöä niin kauan kuin oon sen tuntenu. Vuosia. Kertonut tunteistani mutta eipä tuo niihin vastannu... En kerjää, haluun et se on onnellinen, ja jos mä en ole se joka pystyy saamaan sen onnelliseks, olkoon se joku muu. Vaik oishan se unelmien täyttymys jos se vaan voisin olla minä.
Hassua ajatella, että olen ihan lääpälläni siihen vieläkin. Sillon me oltiin ihan lapsosia. 13 vuotiaita. Mut tunteet ei laannu...
Yksi kysymys. Miksi sä olet antanut ymmärtää toisin, jos kerran tunnet noin?
Niin. Hämärä juttu.
Tämä henkilö kyllä tietää, että rakastan häntä ja hän tietää myös sen, että oman hyvinvointini kannalta minun oli vetäydyttävä syrjään, vaikka en olisi halunnut. Pää ei olisi kestänyt jatkaa siinä tilanteessa eikä se olisi muutenkaan ollut järkevää. Aina asiat ei mene niinkuin haluaa ja välillä on annettava niiden vahvojenkin tunteiden vain olla.
Olen itse asiassa vasta viime päivinä asioita paljon pohdittuani ymmärtänyt, että tämän ihmisen kanssa olisin kaikesta huolimatta valmis elämään loppuelämäni ja rakkauteni häntä kohtaan on vain kasvanut. Ajattelin, että ajan kanssa hänet voisin unohtaa ja jatkaa elämääni eteenpäin, mutta eihän siinä sitten niin käynytkään.
Pelottavaa järkeilyä!
Jossain kohtaa elämää tajuaa, että kaikkea ei voi elämässä tehdä vain ja ainoastaan tunteen mukaan.. Muut asiat voi hyvinkin olla tiellä ja joskus on vain järkevää vetäytyä.
Tsemppiä a.p., ehkä se siitä helpottaa ajan kanssa...?
Sama tilanne täällä ja sitä toivon..
Heikkoina hetkinä voisin minäkin itseni tästä tunnistaa... Mutta siitä on jo vuosia eikä r-sanaa silloinkaan ikinä käytetty. Mikä nyt olisi toisin? Eli ei oo mulle tämä.
Voisi olla... tai sitten ei. Mun tunteet on samat kuin pari vuotta sitten. Ja vuosi sitten ja viime syksynä. Ja ikävä on.
Kovasti olen yrittänyt sinut unohtaa ja jatkanut eteenpäin. Mutta vilauskin sinusta( näin sinut eilen kadulla rientämässä bussiin) saa minut edelleen tunteiden valtaan. Tuskin kuitenkaan olet kaipaamani henkilö...harmi.
Enpä taida olla. En ole ajellut hetkeen bussilla enkä edes rientänyt sellaiseen. Ja se jonka hukkasin asuu kaukana täältä. Elän toivossa, ehkäpä vielä joskus nähdään.
Äh, antaa olla, miksi kaivelisin epätoivoisesti jotakin joka ei voi olla totta.( meinasin kirjoittaa jotain kommentia hänelle, mutta eipä mulla ole mitään sanottavaa)
Voin kirjoitaa vain omistani, joten ap, varsin tunkeilevasta tavoistani tutuksi tulleena toivotan sinulle kaikkea hyvää ja iloa ja nautintoa.
Mun hän on turhamaisuudessaan kaikkien äitien äiti ♥ please, sallikaa hänelle joku oma tila jossa hän voi suoda itselleen hetken tai viisi. Ihan sama.
Musta tuntuu että kunnioittaisin hänen tilaansa samalla tavalla kuin miehet Irakissa :)
Aamen!
http://www.youtube.com/watch?v=0AN7cj3xc9M&feature=relmfu
ap.mielihyvää, anna tarkemmat tuntomerkit esim. Millä kirjaimella alkaa nimi kenelle viesti tarkoitettu?
Noh, en viitsi, se on niin yleinen. Mä olen sitäpaitsi ihan tarpeeksi huudellut hänen nimeään joskus vaikka uskoin etten sitä tekisi.
Kuinka kauan aikaa tästä "kadotuksesta" mahtaa olla kulunut?
Siitä on aikaa alle vuosi..
Ai siis millä tavalla? Eiivoiolla...;-)koko ajanhan me ollaan yhteydessä. Voitko kultarakas koskaan antaa mulle anteeksi kovia sanojani, liian kovia, törkeitä. Olisin halunnut. riidellä vaikka kasvotusen, mutta tää vain on mennyt näin:-(
Tuu takas!
Se et nyt kuitenkaan taida olla sinä..
En niin :/. Ä Mutta kai sä tiedät mistä puhut. Mut jos tuo vuos on kulunut niin et olekaan.
Hei ap, kerros vähän millanen nainen on kyseessä: tumma, vaalee, iso vai pieni? Et varmaan haluu liikoja paljastaa, mut mut... kiinnostais tietää vähän enempi.
Valee. Iso. Mun!
Ap, mitä tapahtuisi jos laittaisit tuon tekstin sähköpostilla/tekstiviestillä kadotetullesi?
Kaippa tää kysymys on mulle tarkoitettu, vaikka en nyt hoksaakkaan, että mitä tuo ap tossa viestin alussa tarkoittaa. No mutta jokatapauksessa, tämä ihminen on loukannut minua sen verran, että en halua tuollaista viestiä hänelle suoraan laittaa. Ja tiedän, melkeinpä sama se on kun kuitenkin laitoin tuon viestin tänne hänen luettavakseen. Ehkä ne vaan on liian kipeitä ja isoja asioita sanottavaksi suoraan toiselle..
Onko mitään, jolla voisit antaa hänelle anteeksi?
Kai aika siinäkin asiassa auttaa.. On hän minulle selittänyt toimintaansa, mutta hyvin vähän eikä siitä loppupeleissä ollut mitään hyötyä. Ja muun muassa siksi kun emme asu samoilla paikkakunnilla niin en ole päässyt hänen kanssaan kasvotusten juttelemaan. Muutama tekstiviesti tai lyhyt maili ei kuitenkaan paljoa lämmitä..
Luulen tunnistavani itseni tuosta, nyt osui liian lähelle..mun tunteet on ihan yhtä aidot sua kohtaan ja anteeksi pyydän sinulta. Toivottavasti sillä on väliä. Älä luovuta.
Tkiedätkö tunteen, kun on niin lähellä jotain sellaista mitä on etsinyt koko elämänsä? Miten onnellinen voisi olla. Se pelottaa. Sellaisen sielunystävän löytyminen,jonka kanssa ajatuksesi kulkisivat samaa tietä,se on mahdotonta uskoa todeksi ja sitä se oli lyhyen hetken. Koin tunteita,joita en tiennyt minussa olevan. Ja nyt olet poissa. Ymmärrän kyllä miksi,mutta...
Tiedän kyllä sen tunteen hyvinkin, sillä tämän ihmisen kanssa tunsin niin. Mutta tässä minun tapauksessani tuskin oli kyse siitä, että toinen olisi perääntynyt pelkän pelon takia. Kysymys oli paljon suuremmista asioista. Haluaisin olla tämän ihmisen elämässä, mutta hän ei toiminnallaan ole antanut minulle siihen mahdollisuutta. Jossain vaiheessa ihmisen on alettava suojelemaan itseään, kun asiat sattuu liikaa..
Missä sä asut nyt niin selventää? rajaa pois monia.. asuuks tää muija jolle kirjotat niin Helsingissä?
Asuu. Itse asun kaukana sieltä.
alkaako paikkakunta missä asut niin v-kirjaimella? jos oot sama henkilö..
Kyllä.
Sun vuoro kertoa itsestäsi..etunimesi kolmas kirjain?
Kolmas kirjain on N.. ja sun nimen kolmas kirjain?
R
Ai Varkaus ja Mirva...
taikka vihti ja marja
Jos en oo oikee henkilö... niin mikä sen muijan nimi(jota haet) sit on? vai menikö pupu pöksyyn..
Ei Vihti edes oo kaukana, jotain 50 km.. Varkaus on huomattavasti pidempänä(yli300km).. toi oli vaan tollanen pelastus ettet paljastuis.
En vaan ymmärrä miks laitat tänne viestii, ku voisit mulle puhuu. En tiedä haluunko pitää suhun enää yhteyttä... Niin pahasti menin ihastuu ja sä halusit olla vaan hyviä ystäviä.. Ihan, ku veistä vääntäis haavassa joka kerta. Elätellä jotain toiveita, et ois enemmän.. :/ prideihinkään et päässy. (etkä kuitenkaan oo oikee henkilö, kun tänne vuodatan)..
Kuullostaa,et meni pieleen..ei pupu,ikävä kyllä...
Kuullostaa,et meni pieleen..ei pupu,ikävä kyllä...
Vaasa ja mari.vaikka niin.onko sillä väliä..
Vaasa ja mari.vaikka niin.onko sillä väliä..
Vaasa ja mari.vaikka niin.onko sillä väliä..
Ja ihminen kenestä puhun,ei käyttäis sanaa muija..
Onko se oikea mielihyvä vielä paikalla??muistatko miten kohdattiin..?
Niin ja se josta mä puhun ei kutsuis pupuks.. :/ eipä oo mitään väliä enään, kun ei tää henkilö musta kuitenkaan välitä ku ystävänä..
En oo pupups kutsunut..se oli vastaus kysymykseesi,menikö pupu pöksyyn..
No millä nimellä kutsut sitten? oot kuitenkin joku 15v., ku piti samoja viestejäkin laittaa monta kertaa :D
Vika on tietokoneessa, ikää on tarpeeksi, 35!Kerrotaan kysyvälle, oletko Sanni?
Olen paikalla.. Ihmetellen keskustelua seuraan..