Kannan sinua kuin ylintä iloa rintataskussani, välillä katson kuvaasi, tarkistan, että olet tallessa. Olet siellä aamulla, kun puen päälleni, illalla, kun käyn nukkumaan. Ja Kun luulen hetken, että olen unohtanut, palaudut mieleen yht'äkkiä uudestaan kalatiskillä, ja haluaisin kertoa sinulle kaikenlaisia kalavaleita.
Ja sitten aina välillä tulee se suru, kun muistan, ettet sinä koskaan ikinä kuulu minulle. Se hyppää silmille, ja silmät
ottavat sen tottuneina, tyyninä vastaan.
Ja sitten aina välillä tulee se suru, kun muistan, ettet sinä koskaan ikinä kuulu minulle. Se hyppää silmille, ja silmät
ottavat sen tottuneina, tyyninä vastaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mistä sä oot sen kuvan repässyt ? ;)
viilistelen, ei mitään kuvaa tietenkään ole, en mä nyt ihan hullu ole ;-
Mistä tiedät että hän ei ikinä tule kuulumaan sulle. Mitä jos hän kuitenkin voisi kuulua elämääsi. Edes niin että voisit valehdella hänelle kalavaleita. Oli aivan ihana kirjoitus, mutta niin haikea.
ikinä tiedä, mutta luultavasti ei, eikä siitä se enempää.
Kaikenlainen jorina ja tarinointi olisi ihan lystiä sellaisenaankin toki.
selvitä saatko hänet, niin ei jää vaivaamaan.
haluaisin ainakin ihan mielettömästi kuulua hänen elämäänsä ja kainaloonsakkin haluaisin ihan mielettömän paljon huoh, ikävä on mieletön rakas
Minulla taas on hänen kuvansa työpaikalla ja mikään niin ei hymyilytä kun katson kuvaa ja hauskaa ilmettänsä. Raskas työ ,mutta askel kevenee huomattavasti. Anteeksi hänelle , että käytän näin julmasti häntä hyväkseni. Mutta minä vain yksin sitä katselen. Kyllä se ikäväkin aina joskus askelta painaa, mutta olen onnellinen, että hänellä on kaikki hyvin ja varmaan on tosi onnellinen.
Mahtava viesti! Tuttu tunne tuo halu kertoa kaikenlaisia tarinoita. :-)
Minä kuulun hänelle vaikka hän ei koskaan ottaisikaan minua vastaan ja tallettaisi elämäänsä.
yks iso peukku! Hymiö ja pus
En kai haissut sentään kalalle?