Olen niin ihastunut yhteen työkaveriini, etten tiedä mitä tehdä. Töissä odotan kokoajan, että hän tulee vastaan kulman takaa tai, että näen hänet käytävän toisessa päässä. Se tunne ei kuitenkaan ole pelkästään hyvä, outoa kyllä. Samalla minua pelottaa se, että jos hän saa selville tunteeni, kun katson häneen, mutta ei tunnekaan samalla tavalla minua kohtaan. Kun lähden töistä ainoa asia, jota pystyn ajattelemaan on hän. Kun katson illalla televisiota, ajattelen häntä. Kun menen nukkumaan, hän pyörii mielessäni aina siihen asti kunnes saan unen.
Kunpa olisi joku keino selvittää, että mitä hän ajattelee minusta. Jollakin oudolla tavalla minulla on sellainen tunne, että hänkin mahdollisesti tuntee jotain minua kohtaan. Olen kuitenkin pettynyt aina kun olen ollut ihastunut, joten en uskalla toivoa liikaa. Kunpa hän antaisi jonkun niin selvän merkin, että en voisi erehtyä. Silloin ainakin tietäisin mitä hän ajattelee minusta.
Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta se tunne kun aina ihastuu, eikä koskaan saa vastakaikua, on todella raastavaa. Se, että joka kerta toivoo, että jos hänkin pitäisi minusta, mutta ei. Se tunne, kun itse tiedostaa sen että tulee todennäköisesti jälleen pettymään muttei voi itselleen mitään. Olen itkenyt tämänhetkisen ihastuksenikin takia jo monesti. Siitä syystä että minua pelottaa se, että joudun pettymään. Olen totutellut alusta alkaen siihen ajatukseen että sydämeni murtuu taas, mutta silti pelkään sitä. Kaikista pahinta on se, kun kaikki kaverit ympärilläni seurustelee tai ovat ainakin hetki sitten seurustelleet, minä en koskaan. Olen tietenkin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla todella kateellinen.
Aina sanotaan, että jokaiselle on tässä maailmassa joku ja kaikki aikanaan. Mutta kun on ihastunut niin useasti kun minä ja jotkut kerrat niistä todella syvästi, on sanomattakin selvää, että usko tuohon kansan viisauteen alkaa hiipua.
En edes tunne ihastustani vielä kovin hyvin, mutta silti minusta tuntuu siltä, että hän on se ihminen jota olen aina kaivannut. Kertokaa jos teillä no joitain neuvoja, sillä en tiedä mitä tehdä. Olen varma kuitenkin kahdesta asiasta. En uskalla kerto hänelle tunteitani, enne kuin tiedän mitä hän ajattelee minusta ja toiseksi, olen varma ettei sydämeni kestä enää kestä sitä että jää yksin…taas kerran
Kunpa olisi joku keino selvittää, että mitä hän ajattelee minusta. Jollakin oudolla tavalla minulla on sellainen tunne, että hänkin mahdollisesti tuntee jotain minua kohtaan. Olen kuitenkin pettynyt aina kun olen ollut ihastunut, joten en uskalla toivoa liikaa. Kunpa hän antaisi jonkun niin selvän merkin, että en voisi erehtyä. Silloin ainakin tietäisin mitä hän ajattelee minusta.
Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta se tunne kun aina ihastuu, eikä koskaan saa vastakaikua, on todella raastavaa. Se, että joka kerta toivoo, että jos hänkin pitäisi minusta, mutta ei. Se tunne, kun itse tiedostaa sen että tulee todennäköisesti jälleen pettymään muttei voi itselleen mitään. Olen itkenyt tämänhetkisen ihastuksenikin takia jo monesti. Siitä syystä että minua pelottaa se, että joudun pettymään. Olen totutellut alusta alkaen siihen ajatukseen että sydämeni murtuu taas, mutta silti pelkään sitä. Kaikista pahinta on se, kun kaikki kaverit ympärilläni seurustelee tai ovat ainakin hetki sitten seurustelleet, minä en koskaan. Olen tietenkin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla todella kateellinen.
Aina sanotaan, että jokaiselle on tässä maailmassa joku ja kaikki aikanaan. Mutta kun on ihastunut niin useasti kun minä ja jotkut kerrat niistä todella syvästi, on sanomattakin selvää, että usko tuohon kansan viisauteen alkaa hiipua.
En edes tunne ihastustani vielä kovin hyvin, mutta silti minusta tuntuu siltä, että hän on se ihminen jota olen aina kaivannut. Kertokaa jos teillä no joitain neuvoja, sillä en tiedä mitä tehdä. Olen varma kuitenkin kahdesta asiasta. En uskalla kerto hänelle tunteitani, enne kuin tiedän mitä hän ajattelee minusta ja toiseksi, olen varma ettei sydämeni kestä enää kestä sitä että jää yksin…taas kerran
Vastaukset 1
Vanhimmat
susta oon pitäny paljon jo pitkään mut en itse tienny mitä sä ajattelet?