Pitäsiköhän alkaa ottamaan pieniä askeleita, kun isoja ei uskalla? Mitä ne vois olla, ne pienet askeleet?
Mitenkäs me päästäis eteenpäin
tässä?
34241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kai se jonkinlainen yhteydenpito, keskusteluyhteys, jotta oppii tuntemaan toista...:) Siitä se varmaan lähtis hiljaa eteenpäin...
rohkene juttelutasolle livenä, aina voi käyttää meiliä tai tekstata. Jos on tahtoa, on myös välineitä. Eikö näin :)
Juuri näin :)
ja sekava tekstiviesti, jossa ei ole päätä eikä häntää.Kannattaa kokeilla.
Moi!!
merkki
Kärsit selvästi masennuksesta ja suosittelen että menet puhumaan jollekkin.
Muuraihaisen askelia, hitaasti ja varmasti. Niin on samannäköisiä ja muotoisiakin, hajusta pitää vissiin päätellä.
Mut ne tekee eikä meinaa
Pienin askelin hmm, mitäs jos tulisit luokseni juttelemaan asioista
tulisit istumaan kanssani tähän sohvalle ihan viereeni saisin katsoa sinua silmiin keskustellessani kanssasi, saisin koskettaa sinua samalla kun kuuntelen ihanaa ääntäsi. silittelisin ihania kasvonpiirteitäsi ja hiuksiasi
keskustelisin kanssasi ihan mistä vain haluat kultaseni
katsoisin ihaniin silmiisi ja kertoisin miten paljon minun on ollut ikävä sinua ja katsoisin jälleen silmiisi ja sanoisin sinulle hellästi miten paljon rakastankaan sinua
kunpa saisinkin sanoa sinulle nuo sanat jota todella tarkoitan
Mistä puhuttaisi? Se on kova paikka kun on tottunut olemaan mykkänä mutta pienen rykimisen jälkeen voisin änkyttää jotakin että aika moiset säät on ollut nyt ... ja mä olen nähnyt muuten kerran viisi kuumailmapalloa samalla kertaa taivaalla...
Sanoisitko kuitenkin nuo sanat minulle niin voisin ns.. sulaa....
Ja tällä kertaa et ummistaisi silmiäsi tympääntyneenä puhumattomuuteeni koska osaisit aavistaa että mielestäni olet kyllä hyvä tyyppi ja mukava ...
Ja et hyppäisi kauimmas mahdolliseen tuoliin kun mä yritän :(
Kyllä!Sekavat ja kummalliset tekstiviestit parhautta
Liian asialliset on nyt vaan niin tylsiä.
mua siellä portaissa. Tiedät, milloin tulen.
Tulin portaat jo ylös, voi huoh. Kohat alas jasiten taas ylös, ylös ja alas, alas ja ylös.
Eikä missään näy:D
Katse häpeilemättä suoraan silmiin. Jos niistä näkyy se mitä niin toivoisin, niin ei varmaan jää epäselvää mun katseesta, että mitä siitä mietin. Ikävä ihanaa.
muistaa, ettei kiinnostuminen ole noloa. Eikö niin? Arastuttaa kyllä edes nähdä sellaista ihmistä, joka on ollut mielessä.
Niin, kun on ollut vähän kaikenlaista tulista ja mukavaa mielessä... :-)
no rollaattori ja dementia.Siellä vanhusten palvelutalossa hän otti PIENIÄ ASKE-
LEITA.Ja ei tuntenut edes lapsiaan.Yhden neuvon sulle annan: jos vielä nyt
muistat kaivattusi nimen? voithan laittaa hänelle vaikka...kirjeen, kukkia interfloran
välityksellä, puhelimella niitä tekstiviestejä, vaikka piristävä runo, mielikuvituksessa
vain taivas on rajana ja elämä on kuitenkin lyhyt, ja askel lyhenee päivä päivältä.
Joka päivä.Minnekkäs minä jätin mun kännykän? äskenhän se vielä oli tuossa
pöydällä?
vois lähettää jotain kivaa.
T. salainen ihailija
Älä jätä mua seuraavan kerran. Pyydän.
Miten sut jätettiin, siis suhteessa vai jotenkin muulla merkityksellä tuo? :-/
Se pieni askel voisi olla nou haaleita viivoja ja lopeta ruikutus....
ÄHH. Sori ei se auta. Haluun muuuuuuta.......
ota yhteyttä facebookin välityksellä
mikset ota itse
Katseita ja hymyjä. Onnea vain teille nuorille.
muuta kuin tätä.
juokset tohon metsään puoliväliin vastaan, niin siellähän miekin oon ja syön siut suihini, ku oot nii söpö, jos siul vaan kuntoo riittää :/)
meikä on kyl niin exbert, sekavien viestijen lähettelyssä, et ois kyl niin onnea joskus saada sellasia
Eiks tää oo hyvä? Täällä kaikki kutsuu toisiaan rakkaikseen.
Kivahan täällä on omassa mielessään olla sekunnin "onnellinen"
Ensimmäinen pieni askel voi olla vaikee, jos ei uskalla.
Onhan niitä askeleita otettu eikä se siitä ole miksikään muuttunut.
Suositan kohtaamista tässä ja nyt eikä mihinkään eteenpäinmenon pakkoa. Suuntaa voi sitten yhessä harkita.