Tällä viikolla oli uutisissa tuosta heinäkuun saapumiserässä kokeiluun otettavasta ns. pehmeästä laskeutumisesta palvelukseen. Varusmiespalveluksen henkisiä ja fyysisiä koettelemuksia pyritään vähentämään ja helpottamaan.
Niinpä niin, ei voi kuin ihmetellä.
Nykyään kaikki pitäisi olla mahdollisimman helppoa, mukavaa ja kivaa. Ei voida vain hyväksyä sitä että jotkut asiat ovat epämiellyttävämpiä kuin toiset, kaikki ei voi olla ruusuilla tanssimista.
Kun nämä äidin pikku lötähousut sitten joutuvat vetämään eräänä päivänä normaalinkokoiset housut jalkaan ja pitäisi alkaa noudattamaan toisten laatimia sääntöjä ja käskyjä niin alkaakin ahdistamaan ja pitäisi päässä helvettiin sellaisesta laitoksesta. Saati sitten vielä se epäinhimilinen fyysinen rasitus joka tähän mennessä on rajautunut vain kaupungilla maleksimiseen. Sitten taas keskeyttäneiden luvut nousevat.
Nämä keskeyttäneiden nousevat luvut ajatellaan aina puolustusvoimien syyksi. Liian raskasta koulutusta henkisesti ja fyysisesti, liikaa vaatimuksia...
Miksei tätä asiaa mietitä koskaan alokkaiden puolelta? Nykypäivänä nuoret ovat huonomman perus kunnon omaavia kuin ennen, henkiset paineet on karsittu minimiin nyky-yhteiskunnassa ja suurimmat mielipahat ja ahdistukset aiheuttaa se ettei pääsekään vähäänaikaan laahustamaan ympyrää kaupunginkaduille.
Eikö voitaisi ajatella että puolustusvoimilla on aivan samat metodit kuin esim. 5 vuotta sitten, mutta nuorison suorituskyky niin henkisesti kuin fyysisestikin laskee? Miksi syyllistää aina
puolustusvoimia?
Ja seuraa kysymys, kuinka kauan yleinen puolustusvoimien uskottavuus kansainvälisesti kestää tässä kehityskurssissa? Eikö ole kuitenkin pääasia että Suomella on uskottavat puolustusvoimat eikä se, miten alokas Möttönen viihtyy varusmiespalveluksensa aikana, montako kertaa hän pääsee munkkikahville? Luulisi varusmiehenkin tämän käsittävän, jokainen ponnistus ja ylivoimaiselta tuntuva koetus kouluttaa kuitenkin niin henkisesti kuin fyysisestikin sitä päämäärää kohti mitä varten siellä ollaan.
En uskalla edes kuvitella millainen on Suomen armeija vaikkapa 20 vuoden päästä. Voin vain olla kiitollinen siitä että ainakin vielä minun sodanajan komppaniani on sotakelpoista...
Miettikää hyvät alokkaat kaksi kertaa enenkuin keskeytätte palveluksenne, mitä olette tekemässä.
Niinpä niin, ei voi kuin ihmetellä.
Nykyään kaikki pitäisi olla mahdollisimman helppoa, mukavaa ja kivaa. Ei voida vain hyväksyä sitä että jotkut asiat ovat epämiellyttävämpiä kuin toiset, kaikki ei voi olla ruusuilla tanssimista.
Kun nämä äidin pikku lötähousut sitten joutuvat vetämään eräänä päivänä normaalinkokoiset housut jalkaan ja pitäisi alkaa noudattamaan toisten laatimia sääntöjä ja käskyjä niin alkaakin ahdistamaan ja pitäisi päässä helvettiin sellaisesta laitoksesta. Saati sitten vielä se epäinhimilinen fyysinen rasitus joka tähän mennessä on rajautunut vain kaupungilla maleksimiseen. Sitten taas keskeyttäneiden luvut nousevat.
Nämä keskeyttäneiden nousevat luvut ajatellaan aina puolustusvoimien syyksi. Liian raskasta koulutusta henkisesti ja fyysisesti, liikaa vaatimuksia...
Miksei tätä asiaa mietitä koskaan alokkaiden puolelta? Nykypäivänä nuoret ovat huonomman perus kunnon omaavia kuin ennen, henkiset paineet on karsittu minimiin nyky-yhteiskunnassa ja suurimmat mielipahat ja ahdistukset aiheuttaa se ettei pääsekään vähäänaikaan laahustamaan ympyrää kaupunginkaduille.
Eikö voitaisi ajatella että puolustusvoimilla on aivan samat metodit kuin esim. 5 vuotta sitten, mutta nuorison suorituskyky niin henkisesti kuin fyysisestikin laskee? Miksi syyllistää aina
puolustusvoimia?
Ja seuraa kysymys, kuinka kauan yleinen puolustusvoimien uskottavuus kansainvälisesti kestää tässä kehityskurssissa? Eikö ole kuitenkin pääasia että Suomella on uskottavat puolustusvoimat eikä se, miten alokas Möttönen viihtyy varusmiespalveluksensa aikana, montako kertaa hän pääsee munkkikahville? Luulisi varusmiehenkin tämän käsittävän, jokainen ponnistus ja ylivoimaiselta tuntuva koetus kouluttaa kuitenkin niin henkisesti kuin fyysisestikin sitä päämäärää kohti mitä varten siellä ollaan.
En uskalla edes kuvitella millainen on Suomen armeija vaikkapa 20 vuoden päästä. Voin vain olla kiitollinen siitä että ainakin vielä minun sodanajan komppaniani on sotakelpoista...
Miettikää hyvät alokkaat kaksi kertaa enenkuin keskeytätte palveluksenne, mitä olette tekemässä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jooo intissä tehdään nykyään tykinruokaa.
Pojat ei oo kuullukkaan rättisuolkeisista,norsuvaarasta tai mistään muustakaan kivasta mikä itselläni oli opintosuunnitelmassa 10v sitten,kun armeija oli vielä sitä mitä pitikin!
Onko teillä siellä armeijassa norsujakin vai mistä niitä tulee?
Mene ottamaan selvää äläkä täällä kysele, pelle!
rakas niin pääset meille viikonlopuksi saunomaan. Voin pestä sun selänkin miehekkään hellästi :-)
Mainitsemasi 20 vuoden kuluttua Suomessa ei enää ole nykyisen mallista ja laajuista asevelvollisuutta, se lienee kaikille asioita seuraaville selvää. Käytössä on ammattiarmeija tai huomattavasi nykyistä valikoivampi asevelvollisuus, eli lökäpöksyjä ei inttiin silloin enää edes oteta.
eiköhän pehmeän laskun tarkoituksena ole niitten keskeytysten vähentäminen. Pahin syyllinen tähän tilanteeseen on kuitenkin valtiovalta, joka suuressa viisaudessaan on karsinut koulun liikuntatunnit minimiin. Kunto on rapistumassa eikä niitä kunnon kohentamisen eväitä kotoakaan löydy, pullamössösohvaperuna isät ja äipätkin kotona ei paljoa liikunnan eteen tee kuin käsiliikkeen avatakseen olusen.
Armeija yrittää sopeutua tähän maailmaan.
Sotimisesta ei ole suurin huoli, vaan terveys pitäisi olla suurimpana huolena. Mikä on osteoporoosin, sydän ja verisuonitautien ja aikuistyypin diabeteksen riski tulevaisuudessa tällä poppoolla? Huikea!
Olen samaa mieltä kanssasi.
Nuoren miehen pitää kehittää fyysisiä taitojaan. Se on eduksi hänelle itselleen ja myös veronmaksajille pienempinä sairastamiskuluina.
Henkistä puolta voisi tehdä inhimmillisemmäksi. Kaikenlainen pokkuroiminen pitää poistaa.
-Elämän arvot ovat nuorilla vinoutuneet,,,kaikenlainen välineurheilu valtaa alaa. Heti nuoresta pitää alkaa korkeaa rasitusta vaativa harrastus. Mielestäni jokaisen kaksikympisen pitää pystyä juoksemaan 10 km ilman vaikeuksia.
En ole armeijan touhuihin innostunut. Fyysisenä korkeaa rasituskynnystä vaativana laitoksena sen hyväksyn.
Muistakaa : terve sielu terveessä ruumiissa.
Taas sama vakioitku. Puolustusvoimat on itse tehnyt valinnan puolustaa ennen muuta omaa imagoaan ja suosiotaan kansan keskuudessa. Tämän johdosta koulutuksen on oltava suhteellisen leppoista, jotta lähes kaikki sen läpäisivät ja vielä hyvillä mielin. Olisiko joku muu tie parempi (esimerkiksi kovempi koulutus ja tiukempi seula sisäännottoon) mene ja tiedä. Rekvisiittaahan koko laitos nykyisin suurelta osin on. Nuorisoa nyt on joka tapauksessa turha syyllistää vanhojen ukkojen hallinnoiman pv:n tekemistä linjauksista (vaikka puolustusvoimat Suomessa onkin "pyhä lehmä", joka ei koskaan tee virheitä, nuoriso taas päinvastoin lähes kaikkeen syyllinen laskiämpäri).
Muutenkin on tietysti niin, että armeijan on sopeuduttava nykyaikaan, ei nykyajan armeijaan. Ja nykyisin kun elämä on "hieman" vauraampaa, mielenkiintoisempaa, elämyksistä rikkaampaa jne. kun aiemmin, niin onhan se selvä, ettei ketään tervejärkistä tetsaaminen ja aikansa eläneet liikuntalajit paljon jaksa kiinnosta. Vaikka veteraaneja tulee kunnioittaa jne. totuuden nimessä tulee muistaa, että 30-luvulla sotaan lähtö oli helpompaa kuin se tänä päivänä olisi. Ihan vain siksi, että peruselämä oli silloin niin paljon ankeampaa - jouduit luopumaan vähemmästä.
Luulisi, että tätä vaurasta, mielenkiintoista elämää haluaisi puolustaa...
No, se 20 vuotta oli vain lähinnä fiktiivinen heitto, ei välttämättä fakta tulevaisuudesta.
Mutta Suomellako varaa palkka/ammattiarmeijaan? Aika hiljaista. Nytkin itketään kun rahat ovat vähissä ja vieläkö pitäisi perustaa ammattiarmeija. Eikä siihen muutenkaan ole varaa 5 miljoonan ihmisen valtiolla. Olisivat rivit aika harvat siinä vaiheessa.
Ja mitä "pokkurointiin ja muuhun sellaiseen" tulee ja sen poistamiseen, se on aivan mahdoton ajatus. Jos joku ei kestä sitä että pitää totella ja noudattaa muiden käskyjä ja alistua välillä itse käskettäväksi, se on oma häpeä. Totuus on että vaikka "pokkurointi" sillä hetkellä kun hajoaa aamuihinsa intissä tuntuu turhalta, se on ainut tapa mahdollistaa suurien joukkojen ja joukkoyksiköiden sekä organosaatioiden hallitseminen ja täsmällinen käyttö suurimmalla mahdollisella tehokkuudella.
Tietysto armeijassa on myös ei niin kiinnostavia asioita, kuten tuo "tetsaaminen joka ei jaksa kiinnostaa ketään tervejärkistä". Mutta karu totuus on että vaikka maailmassa ei moni asia kiinnostakaan, joitain pitää kuitenkin jaksaa tehdä. Tuolla tetsaamisen ennalta harjoittelulla olisi kuitenkin tositilanteessa elintärkeä merkitys, mitä tuskin kukaan voi kiistää. Ja sitä vartenhan armeijassa ollaan, harjoitellaan tositilanteen varalle eikä mennä poikien kanssa viihtymään ja pelaamaan mukavia ja kivoja pelejä.
Minä kiitän ja taakse poistun.
itse olen nyt asepalveluksessa, heinäkuun saapumiiserässä tullut siis; ja, niin kuin paikan "pomo" totesi; tämä "pehmennetty lasku palvelukseen" tarkoittaa lähinnä sitä, että iltaisin on pari tuntia vapaa aikaa ja porukka jaetaan kunnon mukaan ryhmiin, jotta yksilöiden väliset tasoerot saadaan huomioon. Tällä pyritään keskeyttäneiden määrän vähentämiseen...Minusta ihan asiallista; eikä täällä olla liian helpolla päästy....
...oli aina -40 astetta pakkasta ja satoi alijäähtynyttä vettä vaakasuoraan ja täyspakkauskin painoi 80 kiloa ja koskaan ei syöty jne. jne.
Pehmeä laskeutuminen on ihan järkevä juttu, ei se vaikuta kuin intin alkuvaiheeseen. Fyysisen, ja miksei henkisenkin, rasituksen kannattaa olla NOUSUJOHTEISTA, niin ettei heti alussa oteta "luuloja pois" tms. vaan aloitetaan vähän rauhallisemmin. Sitten voi kiristää ja lopussa mennä vaikka vähän kovempaa.
tuo vielä mitään kun minä olin intissä pakkasta oli -50 ja täky panoi 120 kg. Marssit olivat aina min. 70 kilometriä ja jokaisella piti olla 5 telamiinaa vielä täkyn lisäksi. Kaiken huippu oli marssi jossa piti edetä 50 kilsaa tetsaten täky selässä.
Voi kun jotkut pojat luulee olevansa kovia kun on armeija käyty. Itselleni ei ollut suuri juttu vuosi vietettiin ja palattiin sitten taas takaisin arkeen. Armeijasta tulee mieleen lähinnä istuskelu ja odottelu. Johtajakausi oli todella helppoa kattoon syljeskelyä.
PERKELE!
Sellanen Full Metal Jacket laskeltuminen olis paikallaan.
MARISIJOILLE TURPIIN!
Saatanan pullamössöpellet kun työntöapua kaipaavat, ennen me juostiin munasillaan pakoon ku kessut tulitti kovilla takaapäin!
Kyllä SUOMENPULLAMÖSSÖNUORISTA puuttu yritys kun vain pelaavat sitä plyystaattioniaan niin niin