Ruotsin taannoisella kuningattarella Kristiinalla, oli erikoisvalmisteinen minikuulia ampuva pieni kanuuna, jolla hän ammuskeli kirppuja. Suomen eduskunnan kuningatar Kristiina, SDP:n Kristiina Salonen näyttää harrastavan samanlaista ampumaurheilua eduskunnassa. Maaliskuun 8. hän käytti puheenvuoron kyselytunnilla kuuluttaen lisävainoamista lapsiin seksuaalisia rikoksia kohdistaneiden ihmisten kohdalla.
Puheenvuorossa on joitain kummallisuuksia. Itse rikos on jätetty mainitsematta. Kaappasiko nuoriso-ohjaaja jonkun lapsen, raiskasi tämän ja paloitteli kirveellä? Oliko hän ehkä tehnyt jonkin vaikeasti ja mahdollisesti kaksimielisesti tulkittavan ehdotuksen alaikäiselle? Väitetyn uhrin ikä? Tapauksen ajankohta? Miksi järjestelmällinen oikeustosiseikkojen poissaolo? Tällainen ”pedofiliakortti” on hyödyllinen viranomaiselle, joka haluaa rajoittaa kansalaisvapautta.
Tilastot tai Salosen oma käytös eivät tue ilmoitusvelvollisuuden käyttöönottoa. Salosen ideana lienee seksuaalirikollisen oletettu taipumus uusia rikoksensa. Muuten Salosen hankkeessa on mieltä vain maassa makaavan potkimisena. USA:ssa ja Kanadassa on tehty lukuisia tutkimuksia rikosuusinnasta. Seksuaalirikollisten uusimisprosentti on lapsiin kohdistuvissa rikoksissa 13 prosenttia. Tämä osuus siis päätyy uudelleen pidätetyksi. Rikollisten yleinen uusimisprosentti on 74. Terapian kanssa uusimisprosentti lapsirikoksissa on pudonnut 7:ään pedofiilien kohdalla, 3:een insesti-ihmisten kohdalla ja hands of rikosten, kuten ekshibitionismin kohdalla 3:een. Ero tavallisiin, aikuisia naisia raiskaaviin miehiin on huomattava. Arviolta joka viides aikusia raiskaava uusii tekonsa. Riippumatta siitä, käyvätkö he hoidossa vai eivät. Salosen esitys on tarpeetonta kuntoutuvan ihmisen häirintää rangaistuksen kärsimisen jälkeen, mutta siinä ei ole kaikki. Googletin hieman eduskunnan sivuja ja löysin kyseisen asiakirjan hankkeesta. Rikollinen Salosen selityksen mukaan oli tuomittu lapsen seksuaalisen häirinnän yrityksestä. Kuulostaa aika lailla ”hakemalla haettu” rikokselta. Sana ”yritys” kuvaa tuomitun epäonnistuneen. Rikoksissa yleensä on mahdollisuus, että epäilty itse asiassa on syytön. Kuitenkin pedofiliaepäillyn työnantajan kuullessa vireillä olevasta pedofiliasyytöksestä, hän antaa potkut saman tien. Salonen ei mainitse, oliko tuomio vapauttava, mutta oletetaan että ei ollut. Kiinnostava yksityiskohta siinä, että Salonen selittää rikoksen tapahtuneen Raumalla. Rauma kuitenkin on pieni paikkakunta. Tieto ei levinnyt työnantajalle? Salonen ei ainakaan vetoa teon uusintaan tai näytä muuta relevanssia tekijän lisäahdistelulle.
Seksuaalinen häirintä rikoksena viittaa haitalliseksi katsotun seksuaalisen sisällön välittämiseen alaikäiselle. Tällainen pornografia on yleensä katsottu haitalliseksi lapsille. Kuitenkin John Money, eräs merkittävimmistä seksuaalisen poikkeavuuden asiantuntijoista Johns Hopkinsin sairaalasta sanoo että ne ihmiset, joilla on seksuaalisesti poikkeavia kuvitelmia ovat yleensä niitä jotka kasvoivat seksuaalisesti rajoittuneissa ympäristöissä joissa seksiä pidettiin likaisena eikä siitä saanut puhua. Hyvin kyseenalaista kansanedustajalta ajaa lisärajoituksia ihmisten elämään lievimmästä päästä olevaan seksuaalirikokseen vedoten. Miksi ei vakavampaa rikosta esimerkkinä? Voi johtua niiden harvinaisuudesta. Oliko teossa lieventäviä haaroja? Toisin kuin yleisesti luullaan, lapset voivat olla laskelmoivia aikuisia ihmisiä kohtaan. Syytökset voivat olla kokonaan keksittyjä, kostomotivoituja. Yhdysvalloissa säädettiin 1977 vuonna, asetus lasten suojelusta seksuaalista hyödyntämistä vastaan. Se kielsi ”hävyttömien” kuvien tuotannon ja levittämisen alle 16-vuotiaista. Alkupuolella 1980-lukua lainvalvojat olivat jo poistaneet ”lapsipornon” rippeet. Materiaalia kuvattiin harvinaiseksi kuin kuolleen meren kääröt New Yorkin poliisilaitoksella. Lasten seksikasvatusmateriaalit olivat asetuksen ensimmäisiä uhreja. Lapsipornoasetuksen tärkeimmät näpertelijät olivat lastenpsykiatri Judianne Densen-Gerber ja huumepoliisi Lloyd Martin LAPD:stä. D-G arvioi lapsipornon ja –prostituution uhreja olevan maassa 1,2 miljoonaa. Luku alun perin oli mielivaltainen. Se oli nelinkertaistettu erään toisen kirjoittajan arviosta. Alkuperäinen oli tempaistu hatusta viranomaisten saamiseksi reagoimaan. Pian D-G katosi julkisuudesta epäiltynä julkisten varojen kavaltamisesta ja nöyryyttävien pakkokeinojen käytöstä omassa huumevieroitusimperiumissaan. Martin siirrettiin pois asemastaan LAPD:ssä todistajien vainoamisen ja todisteiden väärentämisen vuoksi.
Kuningatar Kristiinan esitys näyttää kansalaisvapauksien kuohinnalta. Se velvottaisi viranomaiset kyseenalaisin perustein häiritsemään ihmisen työntekoa mahdollisesti täysin bogussyytteiden päätteeksi. Salonen ei kommentoi –ainakaan äänestäjille.
Puheenvuorossa on joitain kummallisuuksia. Itse rikos on jätetty mainitsematta. Kaappasiko nuoriso-ohjaaja jonkun lapsen, raiskasi tämän ja paloitteli kirveellä? Oliko hän ehkä tehnyt jonkin vaikeasti ja mahdollisesti kaksimielisesti tulkittavan ehdotuksen alaikäiselle? Väitetyn uhrin ikä? Tapauksen ajankohta? Miksi järjestelmällinen oikeustosiseikkojen poissaolo? Tällainen ”pedofiliakortti” on hyödyllinen viranomaiselle, joka haluaa rajoittaa kansalaisvapautta.
Tilastot tai Salosen oma käytös eivät tue ilmoitusvelvollisuuden käyttöönottoa. Salosen ideana lienee seksuaalirikollisen oletettu taipumus uusia rikoksensa. Muuten Salosen hankkeessa on mieltä vain maassa makaavan potkimisena. USA:ssa ja Kanadassa on tehty lukuisia tutkimuksia rikosuusinnasta. Seksuaalirikollisten uusimisprosentti on lapsiin kohdistuvissa rikoksissa 13 prosenttia. Tämä osuus siis päätyy uudelleen pidätetyksi. Rikollisten yleinen uusimisprosentti on 74. Terapian kanssa uusimisprosentti lapsirikoksissa on pudonnut 7:ään pedofiilien kohdalla, 3:een insesti-ihmisten kohdalla ja hands of rikosten, kuten ekshibitionismin kohdalla 3:een. Ero tavallisiin, aikuisia naisia raiskaaviin miehiin on huomattava. Arviolta joka viides aikusia raiskaava uusii tekonsa. Riippumatta siitä, käyvätkö he hoidossa vai eivät. Salosen esitys on tarpeetonta kuntoutuvan ihmisen häirintää rangaistuksen kärsimisen jälkeen, mutta siinä ei ole kaikki. Googletin hieman eduskunnan sivuja ja löysin kyseisen asiakirjan hankkeesta. Rikollinen Salosen selityksen mukaan oli tuomittu lapsen seksuaalisen häirinnän yrityksestä. Kuulostaa aika lailla ”hakemalla haettu” rikokselta. Sana ”yritys” kuvaa tuomitun epäonnistuneen. Rikoksissa yleensä on mahdollisuus, että epäilty itse asiassa on syytön. Kuitenkin pedofiliaepäillyn työnantajan kuullessa vireillä olevasta pedofiliasyytöksestä, hän antaa potkut saman tien. Salonen ei mainitse, oliko tuomio vapauttava, mutta oletetaan että ei ollut. Kiinnostava yksityiskohta siinä, että Salonen selittää rikoksen tapahtuneen Raumalla. Rauma kuitenkin on pieni paikkakunta. Tieto ei levinnyt työnantajalle? Salonen ei ainakaan vetoa teon uusintaan tai näytä muuta relevanssia tekijän lisäahdistelulle.
Seksuaalinen häirintä rikoksena viittaa haitalliseksi katsotun seksuaalisen sisällön välittämiseen alaikäiselle. Tällainen pornografia on yleensä katsottu haitalliseksi lapsille. Kuitenkin John Money, eräs merkittävimmistä seksuaalisen poikkeavuuden asiantuntijoista Johns Hopkinsin sairaalasta sanoo että ne ihmiset, joilla on seksuaalisesti poikkeavia kuvitelmia ovat yleensä niitä jotka kasvoivat seksuaalisesti rajoittuneissa ympäristöissä joissa seksiä pidettiin likaisena eikä siitä saanut puhua. Hyvin kyseenalaista kansanedustajalta ajaa lisärajoituksia ihmisten elämään lievimmästä päästä olevaan seksuaalirikokseen vedoten. Miksi ei vakavampaa rikosta esimerkkinä? Voi johtua niiden harvinaisuudesta. Oliko teossa lieventäviä haaroja? Toisin kuin yleisesti luullaan, lapset voivat olla laskelmoivia aikuisia ihmisiä kohtaan. Syytökset voivat olla kokonaan keksittyjä, kostomotivoituja. Yhdysvalloissa säädettiin 1977 vuonna, asetus lasten suojelusta seksuaalista hyödyntämistä vastaan. Se kielsi ”hävyttömien” kuvien tuotannon ja levittämisen alle 16-vuotiaista. Alkupuolella 1980-lukua lainvalvojat olivat jo poistaneet ”lapsipornon” rippeet. Materiaalia kuvattiin harvinaiseksi kuin kuolleen meren kääröt New Yorkin poliisilaitoksella. Lasten seksikasvatusmateriaalit olivat asetuksen ensimmäisiä uhreja. Lapsipornoasetuksen tärkeimmät näpertelijät olivat lastenpsykiatri Judianne Densen-Gerber ja huumepoliisi Lloyd Martin LAPD:stä. D-G arvioi lapsipornon ja –prostituution uhreja olevan maassa 1,2 miljoonaa. Luku alun perin oli mielivaltainen. Se oli nelinkertaistettu erään toisen kirjoittajan arviosta. Alkuperäinen oli tempaistu hatusta viranomaisten saamiseksi reagoimaan. Pian D-G katosi julkisuudesta epäiltynä julkisten varojen kavaltamisesta ja nöyryyttävien pakkokeinojen käytöstä omassa huumevieroitusimperiumissaan. Martin siirrettiin pois asemastaan LAPD:ssä todistajien vainoamisen ja todisteiden väärentämisen vuoksi.
Kuningatar Kristiinan esitys näyttää kansalaisvapauksien kuohinnalta. Se velvottaisi viranomaiset kyseenalaisin perustein häiritsemään ihmisen työntekoa mahdollisesti täysin bogussyytteiden päätteeksi. Salonen ei kommentoi –ainakaan äänestäjille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.