Olen avioliitossa oleva aikuinen nainen, kohtalaisen iäkäs odottaja. Odotan esikoistani. Mieheni ei asu kanssani enää. Suhteemme rakoilee tällä hetkellä pahasti jälleen kerran, vaikka jonkin aikaa meillä meni ihan hyvin vaikka asumme eri paikkakunnilla. Olen itkenyt ja raivonnut yksin pelkojeni ja ongelmieni kanssa. Mies ei halua tällä hetkellä enää puhua kanssani eikä nähdä minua. Hän hakee todennäköisesti avieroa jälleen kerran. Haki sitä viimeksi yli vuosi sitten, mutta nyt joutuu hakemaan uudestaan. Suhteessamme on ollut monia vaikeita asioita joita en halua tässä eritellä, mutta olen huolissani vauvastani joka vaistoaa vaikeita tunteitani... :(
Surullisuus ja vihaisuus odotus-aikana
3
482
Vastaukset
- 24+4
jokaisella odottajalla tunteet heilahtelevat laidasta laitaan. Sinulla on rankka elämä menossa tällä hetkellä, josta yrität selviytyä (tietysti vähän pakko syntyvän vauvan vuoksi). Kyllähän se olisi hienoa ja oppikirjan mukaista, jos odottava nainen voisi keskittyä itseensä ja syntyvään lapseensa rauhassa. Mutta kun 95% tapauksista asiat eivät ole näin (prosentti vetäisty mutulla) :) ..osa odottavista on päihteiden käyttäjiä, masentuneita, toiset ovat keskellä nälänhätää, totaalista köyhyyttä, sota- tai kriisialueita tai joillakin on muulla tavalla rankka aika menossa elämässä, jotka luovat stressiä ja negatiivisia fiiliksiä.
Kuitenkin suurimmasta osasta syntyviä lapsia kasvaa täyspäisiä lapsia ja aikuisia. Turhaan minusta murehdit sikiön hyvinvointia tällä hetkellä.. Kyllä hän pärjää siellä mahassa.
Mitkä ovat tällä sinun tavoitteet? Jatkat omaa elämääsi ja yrität järjestää sen ajatellen syntyvää vauvaa? Keskity niihin asioihin ja käy ne läpi. Pyydä vaikka neuvolan kautta keskustelu apua.. Sillä tavalla saat selkiytettyä ajatuksia tulevaisuudesta. Et menetä mitään! Vähän huono sanoa näin kun kokonaistilannetta en tunne sinun ja miehesi osalta, että eikö nämä asiat ole parempi ja helpompi käydä nyt kuin vauvan synnyttyä? Vauvan syntymän jälkeen voit keskittyä pikkuiseen kaikessa rauhassa ja tutustua uuteen perheenjäseneen ja persoonaan. Kuin että jos olisit nyt miehesi kanssa yhdessä odotuksen loppuun saakka ja tämä sama tilanne olisi levinnyt käsiin vauvan ollessa esim. 2 kk:n ikäinen...
Tsemppiä odotukseen ja vauva-arkeen. Ota yksi taakka pois harteiltasi ja se on tuo vauvan hyvinvoinnista huolehtiminen.. Kun syöt terveellisesti (no joo.. En nyt ole itsekään niin täydellinen siinä), käyt haukkaamassa välillä happea ja pidät elämäsi normaali rutiineista kiinni niin hyvä siitä vielä tulee! - vaikea tilanne
Vaikea sanoa tietämättä avioliittonne laadusta, olisiko miehen pitänyt jatkaa asumista kanssasi vai ei. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs eikä halua sekasortoa ja riitaa. Ihmisissä on hirveästi oman edun tavoittelua. Parisuhdeterapia olisi voinut jonkin verran auttaa tilannetta. Kun tietää, että jonnekin pitää mennä tilittämään tekemisiä, sekin voi hillitä omaa käytöstä. Sinäkin tarvisit tukea odottaessasi ja myös sitten lapsen synnyttyä, ettei yksin tarvisi sellaista vastuuta ottaa. Ehdottomasti jollekin kannattaa noista viha- ja surutunteista puhua, ettei jää yksin niitä miettimään.
- mirja*_
Vauvat kohtaavat äidin mahassa kaikenlaista, äidin huolet tuskin on niitä pahimpia vastoinkäymisiä mitä voi sattua. On päihteitä käyttäviäkin äitejä aika paljonkin ilmeisesti. Täydellistä maailmaa saati äitiä ei ole olemassakaan. Se on hyvä tiedostaa jo raskausaikana koska lapsen synnyttyä se on vielä tärkeämpi tieto. Elämä käy aika raskaaksi sekä äidille että lapselle jos äiti on jatkuvasti huolissaan että onko riittävän hyvä lapselleen. Enempäähän ei voi tehdä kuin parhaansa. Ja sinulla on eroprosessi meneillään. Et voi muuta tuntea kuin mitä nyt tunnet. Ei sikiötä voi huijata.
Voisin lohduttaa kuitenkin tilanteessasi sinänsä että itse odotan toista lastamme eikä meilläkään näy lapsen isää kotona, tälläkään hetkellä. Ja silti uskon että kaikki menee hyvin koska on mennyt tähänkin asti. Mies on lähtenyt ja palannut jo niin monta kertaa että jossain vaiheessa lakkasin ottamasta niitä raskaasti. Elämme esikoisemme kanssa normaalia arkeamme johon sisältyy paljon ystäviä, lapsia ja aikuisia, menoa jos jonkinlaista. Olen se johon hän turvaa, isänsä on enempi hoitajan ja vierailevan tähden roolissa. Mutta itse kun on roolinsa valinnut niin muutahan emme voi. Ja olemme siihen sopeutuneet. Meidän elämämme on tällaista. Poika vaikuttaa tasapainoiselta ja itse nautin jokaisesta hetkestä niin että välillä tekisi mieli pysäyttää aika. Lapsuus on nopeasti ohi, oman lapsen lapsuudesta kannattaa nauttia ja muistaa että miehiä tulee ja menee, omat lapset on aina omia. Ja lapsi pärjää yhdenkin vanhemman kanssa jos toista ei näy. Eikä meistä kukaan voi tietää tulevaa. Kukaan odottaja ei voi olla varma onko lapsen isä kuvioissa iäti. Tai edes ensi vuonna.
Kyllä pärjäät. Sisälläsi kasvaa elämäsi suuri rakkaus. Nauti. Älä murehdi. Anna miehen sählätä ihan keskenänsä, yleensä ne tuppaavat rauhoittumaan parhaiten ihan itseksensä. Älä anna hänen pilata ainutlaatuista aikaa elämässäsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342005Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291052- 69878
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261766Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65752- 14735
- 83688
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132686Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213673- 26671