Vähän aikaa sitten oli Talouselämässä juttu, että naisille palkka ei ole tärkein vaan hohto. Kirjan Pelimies mukaan juuri kukaan ei halua johtajaksi vaan suoritusportaaseen/alimpaan päällikköportaseen suureen organisaatioon - he haluavat olla ns. järjestelmämiehiä (tai Japanissa salary maneja). Työnantajaan liittyvällä statuksella & imagolla vaikuttaisi siis olevan paljon palkkaa suurempi merkitys - mikä esitetään myös kirjassa Ylpeys ja ammattiylpeys tutkimuksen kohteksi. Em. kirjoja tukee Kauppalehden keskustelupalstalla ollut ketju oma auto vs. työsuhdeauto. Pieni osa piti omaa autoa parempana (mm. "ei Tex Willerillä ole leasinghevosta"), mutta ylivoimainen enemmistö arvosti työsuhdeautoa siihen liittyvän statuksen vuoksi (mm. "saa paremmin anjovista")..
Käytännön esimerkkejä:
- Aikanaan Kuopiossa Kehitysaluerahasto oli "hohdokkain" työnantaja. Kuitenkin suurituloisimpia olivat mm. monet yksityiset asianajajat ja muutama apteekkari, mutta suhtautuminen heihin oli kuin nakkikioskiyrittäjiin.
- Tamfeltin mies sai lainailla työnantajan tavanomaisia autoja, henkilöstön vähennysten jälkeen meni Air-Ilmastointi oy:lle ja palkka nousi (oli pieni raksafirma Porvoossa) ja sai lainailla työnantajan Jaguaria: totesi vain että hävettää olla näin pienessä firmassa
- Donen mies vaihtoi (suunnitelijana palkka yli 4.000 €) Nesteelle kun joutui irtisanotuksi. Joka päivä hehkutti Nesteen hienoutta ja ammatin vaativuutta (arkistonjärjestäjä). Kun tivaamalla tivasin palkkaa suostui sanomaan (2.300 €) ja työn sisällön (tositteiden mapittaminen ja mappien siirto arkistoon)
-
- suuryrityksissä käytetään (koetun hinouden vuoksi) paljon enemmän englannin kielistä sanastoa kuin pk-sektorilla esim. alaviite on footnote, omavaraisuusaste on gearing ja esiintyy myös outoja uudissanoja (esim. sisko on sisäinen konsultti tai tabu on tavoitebudjetti)
Niimpä kysynkin teiltä (ja pienet perustelutkin olisi ihan kivoja): kumman ottaisitte mieluummin jättipalkan pienestä organisaatiosta vai surkean palkan suuresta organisaatiosta?
Itse ottaisin 1000 kertaa mieluummin jälkimmäisen. Esim. se että jollain yrittäjällä olisi vaikka Bentley tai jollain pienen yhtiön toimihenkilöllä AMG-Mersu ei liikuta pätkääkään, mutta jos jollain suuryrityksen työllisellä olisi vaikka työsuhdeautona VW Polo herättäisi se minussa samanlaisen tunteen kuin wanha Rannilan mainos: "kyllä käyp katteeks".
Käytännön esimerkkejä:
- Aikanaan Kuopiossa Kehitysaluerahasto oli "hohdokkain" työnantaja. Kuitenkin suurituloisimpia olivat mm. monet yksityiset asianajajat ja muutama apteekkari, mutta suhtautuminen heihin oli kuin nakkikioskiyrittäjiin.
- Tamfeltin mies sai lainailla työnantajan tavanomaisia autoja, henkilöstön vähennysten jälkeen meni Air-Ilmastointi oy:lle ja palkka nousi (oli pieni raksafirma Porvoossa) ja sai lainailla työnantajan Jaguaria: totesi vain että hävettää olla näin pienessä firmassa
- Donen mies vaihtoi (suunnitelijana palkka yli 4.000 €) Nesteelle kun joutui irtisanotuksi. Joka päivä hehkutti Nesteen hienoutta ja ammatin vaativuutta (arkistonjärjestäjä). Kun tivaamalla tivasin palkkaa suostui sanomaan (2.300 €) ja työn sisällön (tositteiden mapittaminen ja mappien siirto arkistoon)
-
- suuryrityksissä käytetään (koetun hinouden vuoksi) paljon enemmän englannin kielistä sanastoa kuin pk-sektorilla esim. alaviite on footnote, omavaraisuusaste on gearing ja esiintyy myös outoja uudissanoja (esim. sisko on sisäinen konsultti tai tabu on tavoitebudjetti)
Niimpä kysynkin teiltä (ja pienet perustelutkin olisi ihan kivoja): kumman ottaisitte mieluummin jättipalkan pienestä organisaatiosta vai surkean palkan suuresta organisaatiosta?
Itse ottaisin 1000 kertaa mieluummin jälkimmäisen. Esim. se että jollain yrittäjällä olisi vaikka Bentley tai jollain pienen yhtiön toimihenkilöllä AMG-Mersu ei liikuta pätkääkään, mutta jos jollain suuryrityksen työllisellä olisi vaikka työsuhdeautona VW Polo herättäisi se minussa samanlaisen tunteen kuin wanha Rannilan mainos: "kyllä käyp katteeks".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eipä ole täälläpäin yhtään hohdokasta työpaikkaa. Pelkkää teoriaa tuollainen kysymys...
90-luvun alun laman aikaan vuosia maan 1. halutuimmassa yrityksessä ei Nokia työskennellyt. Sillä firmalla meni hyvin vaikka kilpailijat kituivat.
Eihän yrittämistä ja palkkatyötä voi verrata noin suoraan. Toki huippujohtajien palkat ovat pilvissä ja niitä voi verrata hyvin menestyneisiin yrittäjiin. Yrittämisessä menestyminen ei sekään ole mitenkään taattua. Valitettavasti kovin vähän löytyy nuorisosta näitä yrittäjyyttä tlevaisuuden kuvanaan pitäviä.
Kunta-ala: Parhaat lomaedut. 15v. palveluksessa = 38 päivää ja 5 päivää/lomaviikko pekkaset. Arvostan vapaa-aikaa, etenkin sen jälkeen, kun sen on ulkoistamisen kautta menettänyt. Omalla autolla olen tähänkin asti päässyt, enkä kadehdi naapurin 90-luvun työsuhde pakettiautoa PK-yrityksen kautta. PÄIVÄÄKÄÄN en kävisi töissä, jos ei olisi toimeentulon kannalta pakko.
Kunnissa onkin paljon tehostamista. Yhtenä ihan merkittävänä asiana voivat vaikka muuttamalla työsuhteen muotoa lisätä tehdyn työajan määrää eli vähentää näitä lomaetuja. Säästöjähän kunnissa tarvitaan. Ihan ilman ulkoistamistakin asian voi hoitaa.
Kaikkihan ei ymmärrä sitä vapaa-ajan välttämättömyyttä suhteessa työaikaan...Lomaetuuksia supistamalla sairaslomien määrä suhteessa kasvaa. DeFacto