Tukahdutetut halut

Olen suht tuoreessa suhteessa (seurusteltu n. 5kk, tunnettu vajaa vuosi) ja alkuhuuma on mieheni osalta jo hiipumassa. Minun kohdallani taas ei. Ongelmani liittyykin siihen, ettei seksihalut kohtaa. Mitä minun pitäisi tehdä? Tukahdutanko tunteeni vai lähdenkö etsimään uutta ukkoa? Mies on muuten aivan ihana, jonka kanssa on mukava olla yhdessä ja hellyttä löytyy.

Minä vain haluaisin seksiä miestäni enemmän. Minulle se on osoitus siitä, että toinen välittää toisesta enemmän kuin vain ystävänä. Ongelmasta tekee mutkikkaamman se, että se ei ole orgasmi tai pelkkä seksi mitä kaipaan. Haluan häntä - nimenomaan miestäni! Ratkaisu ei ole se, että teen itselleni vaikka 10 orgasmia - osaan senkin, mutta ei se tuo samaa tyydytystä. Eikä ratkaisu ole hypätä vieraan miehen sänkyyn - siinä ei ole tunteet pelissä, enkä tällaisesta seksistä saa yhtään mitään.

En halua painostaa miestä millään lailla, koska, en halua että hän kokee minut tai seksipuuhat "taakkana". Silloin kun seksiä on, on se hellää ja vauhdikasta - mielestäni ihanaa! Mies taas on sanonut, että jos sitä on liian usein, alkaa se tuntua yksitoikkoiselta... Minusta on erityisen kiihottavaa se, että mies tekee aloitteen ja on oikeasti mukana jutussa, joten teen suht vähän aloitteita. Osaan tulkita miehestäni nopeasti, onko hän mukana jutussa vai ei. Yleensä jään nuolemaan näppejäni ja käperryn vain hänen kainaloonsa nukkumaan käydessä.

Kaikki tämä tuntuu niin ahdistavalta lähinnä sen takia että kaksi suhdettani on kaatunut seksiin liittyviin ongelmiin. Ensimmäinen oli teinirakkautta, joka kesti kuitenkin 5 vuotta. Ainakin puolet ajasta oli lähes seksitöntä, koska minua ei vain haluttanut. Meistä tuli kaverit. Toinen suhteeni kesti saman verran, n. 5v. Kyseistä miestä halusin kovasti ja taas seksihaluni olivat suuremmat kuin miehen. Tulin torjutuksi aika usein, joten aloitteen tekemisestä tuli minulle kompastuskivi. Siihen se seksielämä sitten hiipuikin kun syyttelimme toinen toisiamme aloitekyvyttömyydestä ja laiskuudesta... Silloin kun seksiä oli, oli se kivaa kuitenkin. Sitten tuli kuvioon kuitenkin se toinen nainen ja homma oli siinä. Tämä aiheutti myös väliaikaisen lamaantumisen seksuaalisuudessani, kun koin olevani vastenmielinen ihan vain sen takia, että mieheni hyppäsi nuoremman ja "kauniimman" naisen petiin tuosta noin vain...

Olen tullut siihen tulokseen, että seksuaalisuuteni on aika voimakas piirre, jota on vaikea tyydyttää... Pitäisikö minun itse reagoida tähän tyyliin "tukahduttamalla tunteitani" vai jatkaa yksinkertaisesti sellaisen miehen etsimistä, joka voisi vastata haluihini? Minulla on ollut muutama lyhyempi seksintäyteinen suhde, mutta niissä taas se muu tunnepuoli on jäänyt laimeaksi. Seksi on ollut mahtavaa, mutta muuten miehet ovat olleet aika yksinkertaisia vässyköitä. Voinko koskaan löytää itseäni tasapainoisesta suhteesta?

Kaiken tämän pohdinnan pointtina on se, että mietin onko suhteessa ylipäätään järkeä? Onko sitä järkevä jatkaa? Jos nyt jo alkaa olla piirteitä "kaverillisesta suhteesta" niin mitä homma on muutaman vuoden päästä? Seksiä jouluna ja juhannuksena? Tiedän, että ahdistun sellaisesta. Olen sen kokenut, enkä halua enää koskaan elää niin. Seksuaalisuuteni on osa persoonaani kuitenkin.