Joku velat karhuaa

Poljeskelin aamusta Pernajasta Porvooseen noin kolmekymmentä kilometriä yhteensä. Pääsin kotiin ja kaveri soitti, että nyt mennään onkimaan, grillaamaan makkaraa ja vaan kaljotteleen ja jutteleen. No, lähdettävähän se oli ja taas poljin viisitoista kilometriä joelle. siinä ongittiin ja juotiin, käytiin väliin uimassa ja juteltiin.

kaveri heitti hyvin, että eurooppa on mennyttä. Velkaa velan päälle, tuotanto on Kiinassa ja ne osaakin nykyään paremmin kuin täällä meillä. Kateltiin fillareita; minun kolme päivää vanhaa Crescetiä, matkapyörää, ja hänen viime viikolla ostamaansa Lahtikaupungista Porvooseen poljettua sähköpyöräänsä ja todettiin meikän fillarin kumien olevan Kiinassa valmistetut ja hänen akkunsa ynnä muut tilpehöörinsä olevan kotoisin samasta suunnasta. Otettiin maljat nokian menestystarinalle ja funtsittiin Kiinaa. kaveri sanoi USA:n olevan kohta selvitystilassa, että Kiina omistaa koko amerikan. minä sanoin paskat; valtio ei voi mennä konkurssiin. Valtio voi jättää velat maksamatta. Mitä Kiina tekee jos amerikan yhdysvallat päättää jättää maksamatta velkansa? Lähettääkö soutuveneellä kaksi miljoona puna-armeijalaista valloittamaan Kalifornian?

Kaveri oli edelleen sitä mieltä, että joku velat karhuaa. Että vaikka otetaan velkaa velan päälle elvytyksen nimissä niin joku joskus on saamapuolella ja joku maksajana. minä sanoin, että paskat; teollisuuskapitalismin muututtua finanssikapitalismiksi kaikki oikea katosi; kaikki on nykyään virtuaalista. Niin velatkin. Pelkkää harhaa. Paitsi tietysti meillä pikku ihmisillä. Meillä velat on velkoja.