Oltiin yöllä navakassa tuulessa etsimässä lankomiehen kanssa väylää yöpymislaguuniin tuulen alla ja siittä kiven ja rannan välistä sen piti mennä... vaan karahti ja tarttui ja joka vaahtopää heitti pitemmälle rantaa kohti ja köli takertui aina aallonpohjassa.
Moottori ulvoi ja meloilla ja airoilla työnnettiin ja purjeilla autettiin ja pimeetä oli ja pikkuhiljaa siirryttiin rannansuuntaisesti paitsi rantaa kohti, myös eteenpäin - ja sitten köli ei tavannutkaan pohjaa ja vapaaksi.
(No siinä ois sitten voinnu kyllä uida rantaan kun kivikkoa ei ollu, mut oishan se harmittannu hyvän paatin meno.)
Moottori ulvoi ja meloilla ja airoilla työnnettiin ja purjeilla autettiin ja pimeetä oli ja pikkuhiljaa siirryttiin rannansuuntaisesti paitsi rantaa kohti, myös eteenpäin - ja sitten köli ei tavannutkaan pohjaa ja vapaaksi.
(No siinä ois sitten voinnu kyllä uida rantaan kun kivikkoa ei ollu, mut oishan se harmittannu hyvän paatin meno.)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oli joo tosi hurja seikkailu.
No tässäpä toinen:
Oltiin Karibian merellä Folkkarilla, kun yhtäkkiä pieni sluuppirikattu alkoi lähestyä takaa tuulen puolelta. Kun etäisyys oli noin 1/2 mailia, se alkoi ampumaan kaikilla kahdeksalla tykillä, jotka olivat sen kannella.
Kuulat putosivat lähelle kylkeämme mutta osumia emme saaneet.
Se saavutti meitä pari tuntia ja kun etäisyys oli n. 9 kaapelin mittaa he avasivat tulen myös kevyemmillä aseillaan, kuten kahdella kiertohakatykillä.
Saimme osumia runkoon mutta vesirajan alle emme saaneet vaurioita, koska pyöreät kuulat eivät uponneet veteen, vaan ponnahtivat veden pinnasta uudestaan lentoon.
Sluuppi oli aivan kyljessämme kiinni, kun he ampuivat täyslaidallisen Folkkariimme.
Kirotut roistot käyttivät tykeissään kartessipanoksia ja tähtäsivät rikiimme.
Masto, köydet ja purjeet; kaikki tulivat hirveällä ryminällä alas.
Katkennut masto roikkui perässämme ja kovassa merenkäynnissä tämä tilanne uhkasi upottaa koko veneemme.
Vene rullasi mielettömästi, kun masto oli poissa.
Pahinta oli kuitenkin se, että masto oli vielä meressä, köysien varassa kiinni Folkkarissa ja korkeat aallot vyöryivät ylitsemme.
Mastosta oli päästävä nopesti eroon.
Samaan aikaan sluuppi oli vaihtanut kurssia ja lähestyi meitä edestä. Taas tuulen puolelta.
Olimme ohjauskyvyttöminä tuhoon tuomittuja ilmeisen ylivoimaisen vastustajan edessä.
Paapuurin puolella näimme sluupin kahdeksan tykin suuta, kaksi kiertohakatykkiä ja lukuisia musketteja, kaikkien suut meitä kohti.
Nyt on loppu lähellä, ajattelin.
Kipparimme huusi jotain. Sluupin tykit jyrisivät.
Suuresti kunnioittamamme päällikkö oli saanut ajatuksen kuinka selviytyä tukalasta tilanteesta.
Oli vain kuultava, mikä oli suunnitelma.
Meteli oli huumaava ja teräviä puun kappaleita sinkoili joka puolella tykin kuulien osuessa kanteemme.
No se jatko, se jatko... kerros ny kuis siittä selvisit (niinhän siinä kävi koska kerrot juttua vielä). Ilmeiseti Folkkari osoitti jälleen kerran merikelpoisuutensa osaavan kipparin kädessä, mahtoikohan se pieni sluuppirikattu olla joku kuttaperkahimmeli?
En usko. Kaikki suppilovahvero(lue puu)folkkarit on jo lahonneet ja hylkyinä pohjassa. Kuttaperkka on ikuista.
Paljolti olet oikeassa. Kun puuveneellä alkaa olla ikää jätetään jossain vaiheessa kylkien ja pohjan aukiveto, kyllästys ja lahonneen osan uusinta tekemättä ja tehdään joku purkkaviritys. Puuveneily on kivaa, mutta nykymettaliteetilla = kaikki mulle heti ilman vaivaa... ei vanhaa puuvenettä voi yksinkertaisesti ylläpitää.
Onpa niitä vanhoja hyviäkin - vaikka vähän - MR 5.5, A-veneissä ym. luokissa. Niitä hyviä ei kannata taloudellisesti ajatellen ylläpitää kun ei niistä ikinä saa työtunneilleen alkuunkaan korvausta. Mutta semmoista hyvää ei toisaalta saa mistään... Jos tykkää ja on hoitanut niin paras pitää se.
Esim. Pohjatukin uusinta voi maksaa 5000€ ja samalla aina jotain muuta (jos hoito huonoa niin paljon) ja lasku onkin 10000€. Jos veneen "arvo" on 5000€ niin? Vaan se on ainoa tapa pitää vanha vene. Yleensä kuitenkin suurin osa paatista on hyväkuntoinen (ainakin jos kyllästykset on tehty) joten asenteista riippuu.
Purjehduskulttuurin monimuotoisuus kannattaa säilyttää eli puuveneet kannattaa hoitaa hyvin ihan omaksi huviksi. Vanhaa paattia ei muuten saa edes uudelleentehtynä veistämöltä - aina ne oikaisee jossain.
tuuli yli 10 mtr, ja decca näytti punaista.
Kylmä vai lämmin vesi... ja olitteko pitkällä ja korkeella vai vaan just ja just jumissa? Hajosko mitään (niiettä äkkiä-ampäriä) ja oliko tunnelman antajia mukana (naisväki aina parantaa fiilinkiä noissa kohdissa)?
paperikartan, harpin, astelevyn, otin huomioon sortuman, virran, erannon, eksymän ja ohjasin jahdin Utöseen turvalliseti.
Jännintä oli hangossa kun naapuriveneessä jopoteltiin ja ja laulettiin kaameita veisuja (oopperaa).
Sitten paksua emäntää pukattiin ja se kirkui kuin tapettu. Oli kai oikein diiva tai joku sopraano.
Kyllä oli karmeaa ja ei keskellä yötä voinut/kehdannut lähteä tuosta mericaravaanari laiturista.
jooo-o. Noin on kun kansakoulun opettajat ja muut tärkeät henkilöt juhlii kulttuuripainotteisesti.
Saa aina varoa paksujen rouvien elämöintiä. Sellaisen paksun akan jyskytys p-veneen seinää vasten tuntuu niin hyvin naapuriveneeseenkin. Sitten ne purkautumisen korahtelut tuntuu niin massiivisislta - teatteria !
Tama ei tapahtunut meille vaan naapuriveneelle. Paikkana Huso kihdin lansipuolella jossa laiturista lahdettaessa navakka vastainen 12-15ms tuuli. Olimme juuri laittamassa omaa folkkariamme lahtokuntoon, joten naapurifolkkarin lahto jai nakematta. Naapuriveneen miehistona oli Keski-ikainen purjehdus uraansa aloittava perhe. Perheen paa oli nahtavsti ylipuhunut hallituksen ostamaan veneen. Vaimon asenne oli siis etta han ei veneessa tee mitaan muuta kuin katsoo etta perheen kaksi alle kymmenvuotiasta lasta eivat putoa mereen. Purjehdus hommat olivat siis yksipuolisesti perheen paan hommia. Veneeseen kuului myos jokin toimimaton peramoottori. Joten hanen yrittaessa purjeilla paasta pois Huson lahdesta niin vene sorti koska fokka ei ollut ylhaalla. Muutaman epaonnistuneen kryssi-yrityksen jalkeen folkkari ajelehti Huson lahden pohjukkaan. Onni onnettomuudessa niin lahti on hiekka/sorapohjainen joka nousee matalasti kohti rantaa. Folkkari pitkakolisena veneena juuttui tietysti paikalleen ilman vahinkoja. Kun olimme itse irrottaneet koydet laiturista ja huomasimme tilanteen, niin perheen isa yritti hataisesti heittaa pienta kahviankkuria veneen nokasta ja siten vetaa folkkarin vapaaksi. Muu perhe katseli hommaa kadet ristissa sitloorasta. Joka toisella yrityksella ankkuri laahautui pohjaa pitkin ja joka toisella han sai vedettya folkkarin muutaman metrin ulos, kunnes ennen seuraavaa yritysta aallot ja tuuli painoivat veneen takaisin samaan paikkaan. Epatoivoinen tilanne siis.
Kaikki muut ihmiset seurasivat tilannetta laiturilta kenenkaan liikauttamatta evaakaan. Eli oli meidan (minun ja vaimoni) vuoro toimia. Meilla oli purjeet nostamatta ja peramoottorina toimiva 10hv mercuri kaynnissa. Eli Huson laiturin nokasta keula tuuleen ja annoimme oman folkkarimme hiljaa ajautua tuulessa heita lahemmaksi. Vaimoni meni keulaan seisomaan jotta emme olisi perapainoisia. Paastyamme noin 10-15m paahan heitin pitkan koyden naapuriveneeseen ja eikun kaasua. Perheen isan auttaessa airolla paasimme vetamaan molemmat veneet Huson aukosta ulos. Irroitimme hinauskoyden vasta paastyamme muutaman pienen saaren suojaan jossa kummatkin veneet nostivat purjeet. Naapurifolkkarin isanta ei edes ehtinyt kiittaa meripelastuksesta vaan heilautti kattaan hyvastiksi.
Itse minä Jussi olen purjehtinut yli 40 v pienveneillä, folkkareille 17 v. Kolunnut emännän kanssa punasella folkkarilla suomen rannikot, annetaan kaikille tilaa ja autetaan jos apua tarvitaan, olisi monta kertomusta folkkaripurjehduksesta mereltä ja saimaalta, kerron jos kiinnosaa, mukaan pääsee aina vieläkin.F 3226
Kova keli ja tilanne oli kun lesbo tarttu melaan.
Siinä ei ollut aikaa hukattavissa!
Niin no myrsky on aina jännä ja niissä joutuu useimmiten yksin purjehtimaan kun kaverit ei lähe mukaan. Niin ja yllätyksenä on myös makeeta kun terävä ukkosrintama tulee seinämänä päälle, just siinä 50m ennen iskua kutittelee...