sori sulle..

.. meni liian pitkä aika.. oot ollu IHAN joka sekunninsadasosa mielessä. Joka kaarteessa ja käänteessä. Mie muuten oon vahvistunu tosi paljon siitä lähtien kun tajusin, että sie olet koko ajan ollu mukana ja tienny koko ajan asioista. Kiitän TAAS. NÖPÖNENÄNI OLET AIVAN PARASTA tässä miun vaatimattomassa elämässäni. Sit taas mie itken.. ihan järettömän, älyttömän kamalan KOVA ikävä!!!! Ajoittain tuntuu siltä että mie en kestä tätä enää. Heti ku pääsen syliin EN HALUU SIITÄ POIS. Saavat väkisin miekoin, sauvoin ja kyynelkaasuin miut siitä irti ottaa pois. Siltikä en lähe irti, en varmana. Kaulassas roikun, jaloista saavat reppii, en lähe. Saatavissa vaikka olen ja meinaa ote irrota pyyän kaikki taikavoimat itelleni, antiikin zeukset, marssit, amorit..venukset, ukkoylijumalat, ahdit, pohjanakat, lemminikäiset, väinämöiset, kotkat, karhut, lohikäärmeet, liskot, kykloopit.. kaikki tulloo appuun. Ja mie voitan jumankekka sentään!! Jos vaan annat mun roikkuu, ei tule ruhjeita sulle ei. Hyvänä vaan pien ja pien ja pien. Pusuttelen, ja semmosta muuta. Rauhaan joskus jätän, ku alan ottaa käpyrauhaseen. Sitäkin varmaan tapahtuu. Vitsi ku haluaisin nyt olla muistojen "sinappi" kaupungissa, mieluummin ku tässä sohvalla ilmapumpun alla. Kuuntelisin mieluummin hengitystäs ja sydäntäs ku tuota perhanan härveliä. Tunnet sit kun koskettele sinua täältä käsin? Silittelen ja hivelen.. mie ainakin tunnen. Hyvälle tuntuu ku toinen ajatelee. Sulla on hyvä mieli..?